Yukiconin melko olemattomat suunnitelmat

Heipä hei.  Vähän on ollut hiljaista täällä aktiivisimman conikauden loputtua. Roosan kanssa kuitenkin väijyimme itsellemme Yukiconin liput. Olen innostunut, koska missasin viime Yukin. Coni vaikutti hauskalta sen perusteella, mitä internetissä puhuttiin ja itsekin pääsin kokeilemaan Rantajaksoa, josta pidin kovasti. Bonuksena Espoo on minulle lähempänä (ja mahdollisuudet kaverin nurkissa nukkumiseen suuremmat) kuin Lahti, joten isoista talviconeista se on minulle se helpompi.

Ohjelmassakin näyttäisi olevan ainakin pianokonserttia ja cosplayluentoa (Jotka tietysti ovat päällekkäin...) sekä pari urheiluanimeluentoa ja cossikisaa, joihin voisin harkita raahaavani takamukseni. Ja ilmeisesti alkaneen trendin mukaisesti jotain mitä en muista ennen conissa nähneeni; conin organisoimaa jätti-twisteriä.

Cosseista ei totta puhuen ole mitään hajua. Olen parhaillaan conien ulkopuolisessa elämässäni siinä vaiheessa, että kirjoitan kandidaatin tutkielmaani ja jotain edistystä silläkin saralla on tapahduttava joululoman yli. En siis ainakaan mitään isoa projektia ryhdy ottamaan. Vanhoista puvuistani katselin Ken Ichijoujia, koska en Keniä niin montaa kertaa ole pitänyt ja villapaita-versio sopisi hyvin talvitapahtumaan.

Ei mul oo tommosta takatukkaa!

Jostakin nousi myös mieleeni How to Train your Dragonin Hiccup. Mieluummin tekisin pikkuisen ykkösleffa-Hiccupin, mutta hiukseni eivät välttämättä kasva tarpeeksi Yukiin mennessä. Kai peruukkikin on vaihtoehto, mutta kun omat hiukseni ovat niin kovin kätevät muuten...
Kakkosleffaa en ole vielä nähnyt, niin en osaa sanoa kuinka paljon vanhempi Hiccup on vaihtoehto, koska mm. nahka-armorit, joihin ei nyt ole aikaa. (Ja jos ette ole vielä huomanneet, tykkään cossata pallonaamaisia pikkupoikia.)

Lähiaikoina olen myös katsellut vähän Game of Thronesia ja olen kovasti tykännyt sarjasta. Kirjat hyppäsivät heti ylemmäs luettavien listalla. Olin muutenkin ajatellut, että voisin lukea niitä ennen Archipelaconia. Enkä nyt tietenkään voi olla katsomatta sarjoja aina cosplay silmällä, joten ainakin Brania ja Aryaa olen harkinnut. Harkitsen ehkä uudestaan, kun olen katsonut/lukenut vähän enemmän.

Popcult Day -pari luentoa ja kavereita

Jokin aika sitten, 12.10. 2014, pidettiin Popcult Day, Popcultin pieni esitapahtuma. Tai mikä se nyt ikinä onkaan. Tarjolla oli neljä ja puoli tuntia ohjelmaa.

Pienen porukan voimin punkkasimme Idan kämpässä, koska kun kaveri asuu vähänkään tapahtuman lähellä, siitä hyödytään. Ilta kului pizzaa syödessä ja Arkham Horroria pelatessa. (Se on massiivinen, sekava ja eeppinen lautapeli, joka sisältää toisesta ulottuvuudesta hyökkääviä hirviöitä, joita vastaan pelaajien investigator tiimi pelaa, Loppuvastuksena muinainen, kaikkein suurin hirviö.)

Cossikseni valikoitui Spencer Reid, koska Reid on mukavimpia cossejani ja sarjan uudesta kaudesta on tullut pari jaksoa, joten olen tällä hetkelläni innoissani siitä. Kokosin taas kaapistani Reidille sopivan yhdistelmän mukavan värisestä kauluspaidasta ja tarpeeksi dorkasta neuleliivistä sekä eriparisukista, feat. raidat ja viikset. Lainasin myös Rohkelikko-kravattini Rinille, joka cossasi Hermionea (enemmän kirjaversio, kuin suoraan leffoista).

Aika hiljaista oli luentojen aikana.

Tavoitteemme oli ehtiä 11:45 alkavalle luennolle. Vähän olimme lopulta myöhässä, mutta marssimme Roosan kanssa kesken kaiken Rocky Horror-luennolle. Luento oli ihan ok. Mitään kuvin mullistavaa en oppinut. Päällimmäisenä minulle jäi mieleen sekava keskustelu yleisön ja luennoitsijan välillä Rockyn uudistamisesta. Luennoitsijan puolelta kyse oli ilmeisesti lähinnä yleisön osallistumisen käsikirjoituksen uusimisesta, mutta jotenkin puhe lipesi elokuvan itsensä uusimiseen, jos yhtään pysyin kärryillä. (Linkki englanninkieliseen selostukseen niille, joilla ei ole aavistustakaan mitä tarkoitan yleisön osallistumisella.) Olen kyllä itsekin samaa mieltä siitä, että osa huudettavista asioista on sellaisia, joita en haluaisi kenellekään koskaan huudettavan vaikka kyseessä olisikin fiktionaalinen hahmo.

Samassa salissa jatkui luento hassuista materiaaleista cosplayssa. Luennoitsijalta loppuivat diat aika lyhyeen ja viimeinen puoli tuntia kului siihen, että porukka kommentoi omia vinkkejään. Odotin ehkä jotenkin enemmän huumoria ja äärimmäisempiä materiaaleja. Ja luottaminen siihen, että yleisöllä on asiaa on aina aika riskialtista. Periaatteessa luennon loppu tuntui vähän väkisin venytetyltä, mikä oli epämukavaa.

Lopun päivää seikkailin tapahtuma-alueella. Viihdyin PC:n cosplay senpai nurkassa hyvän aikaa. Pidin sen ideasta. Oli kivaa päästä hipelöimään muiden proppeja oikein luvalla ja rauhassa. (Asiat oli laputettu ja lapuissa sanottiin jos saa koskea ja kerrottiin faktoja.) Ihailin etenkin yhtä Sormusten Herran Nazgulin miekkaa. Joskus vielä teen Bilbollekin miekan ja siitä tulee jopa hieno! (Ainakin toivon...)

Täysin sattumalta Sanna oli vetäissyt kaapista päälleen Criminal Mindsin Garcian. Olin yllättynyt, koska en todellakaan odottanut jonkun muun cossaavan samasta sarjasta. Joten bondasimme hetken hahmoista ja shipeistä ja otimme pari yhteiskuvaa.
Moikkasin myös muutamaa tuttua ja jopa muutaman tyypin kanssa vaihdoin pari sanaa Reidistä ja Criminal Mindsista.

Sitten pikkuinen tapahtuma lähenikin jo loppuaan. Kävimme raidaamassa tapahtumapaikan viereisen ostoskeskuksen UFF:in ja ostamassa limsaa. Otin selfien halloween-krääsähyllyn kanssa, koska Reid on valtaisa Halloween nörtti. Sitten kasasimme tavaramme, sanoimme heippa kavereille, jotka satuimme vielä näkemään ja lähdimme kotimatkalle.

Popcult Day oli ihan mukava pikku tapahtuma. Ohjelmatarjonta oli ainakin minuun kovasti vetoava vaikka sitten lopulta en niin innostunut niistä luennoista, joissa kävin. Odottelen varsinaista Popculttia ihan innolla.

Tracon -kauan suunniteltu A:tLA ryhmä, piilarituska ja taas puolialaston uimapoika

Koulu on tehnyt huonoa sille ajalle, jonka olen pystynyt käyttämään kuvien etsintään ja muokkaukseen. Tässä siis myöhäinen Tracon postaus feat. ihan liian vähän kuvia.

Minun ja ystävieni osalta Traconia edelsi se aito ja oikea "cossi ei ole vieläkään valmis" -paniikki. Itse olin kasassa sitä lukuun ottamatta, että kengät vaativat viimeistelyä, mutta ryhmämme Sokkalla ei ollut vielä paitaa ja joitain yksityiskohtia. Joten porukalla perjantai aamupäivällä ompelimme sellaisen ja Arminin kengät pääsivät lainaan pienen teipillä muokkaamisen jälkeen.

Sitten ajelimme perjantai-illaksi Tampereelle päin. Emme menneet Final Fantasy konserttiin, mutta ajoitimme saapumistamme sen päättymisen paikkeille, jotta pääsisimme sujuvasti yöpaikkoihimme, joiden vakituiset asukit olivat konsertissa. (Roosan kanssa menimme yöksi Mirolle, jonka vanhempien nurkkiin sai majoitettua paljon ihmisiä.) Ilta kului laadukkaan (?) läpän ja viimehetken cossien vääntämisen parissa.

Lauantai aamuna oli edessä maskeeraamista. Ensinnäkin oli työn ja tuskan takana saada piilarit silmiin. Ehkäpä olen ruosteessa, kun en aikoihin ollut taas käyttänyt moisia. Oikean silmän linssi myös hiersi kovin, joten otin sen pois. Onneksi Zukon arpi on vasemmassa silmässä. Pystyin siis maskeeraamaan jo arpea. Maskeeraamiseni kuitenkin venyi ja muiden ollessa valmiita matka coniin tapahtuikin ilman peruukkia ja eriparisilmin.

Ennen kuin olin edes pääsyt coniin, näin uncle Irohin ja Azulan. Olin äärimmäisen innostunut tästä, koska kuinka usein joku cossaa Irohia! Päätinkin mennä juttelemaan heti kun olisin saanut cossin ylleni. En kuitenkaan nähnyt Irohia enää koko conina, mikä oli sääli.

Piilarit tuntuivat vähän ikäviltä, mutta arpi ja silmät naamassa lähdin sitten seikkailemaan coniin. Muutamia kuvia puvustani otettiin ja katselin hienoja cosseja, joita tuli vastaan. Jostain syystä puhelimeni ei ottanut yhteyttä, joten jouduin etsiskelemään Shiro Samuraita, jolle lainasin katanoitani. Tapasimme sitten lopulta myyntipöytäsalissa, jonne minut neuvoivat MinMinWitch, Aisu, Seventan ja Chooichi. (Jotka jotenkin missasin koko loppuconin ajan.)

Cosvisionin pöydältä löysin muun ryhmämme, Tophin, Sokkan ja Appan (aka. Roosa). Piilarit kirvelivät ja kaveri Cosvisionin pöydällä antoi minulle silmätippoja, jotka auttoivat. Ainakin hetken. Lisäilin niitä aina välillä, sillä itsepäisesti halusin pitää piilareita.

Kuva by Erika Lampi

Löysimme ulkoa muita A:tLA cossajia ja otimme joukon kuvia näiden kanssa. Arvostin kovasti näiden vaivannäköä armoreiden ja Zukon top knot hiusten kanssa. Myöhemmin Noora (ja vielä myöhemmin Sokkamme) otti meistä kuvia omalla porukalla. A:tLAn hauska puoli on se, että sarja on monipuolinen ja hahmot ilmeikkäitä, joten kaikenlainen pelleily saattoi olla jopa täydellistä kuvamateriaalia. Lisäksi kaikki olivat todella hyvin perillä hahmoistaan, sillä ryhmä lähti liikkeelle siitä, että totesimme jokaiselle olevan sopiva hahmo.

Kuva by Ida aka. Sokka

Ennen shoottia otin kuitenkin piilarini pois. Ne tuntuivat yksinkertaisesti sen verran epämukavilta, etten nähnyt niistä olevan enää ihmeempää hyötyä. En millään olisi pystynyt keskittymään shoottailuun ne päässä. Tämän jälkeen fiilikseni nousivat ainakin 200%.

Menimme myös katsomaan päivän cossikisat. Esitykset ja puvut olivat hienoja. Ehkä parhaiten jäi mieleen niinkin pieni asia, kuin WCS:n voittajien esityksen lavaste sillä hetkellä, kun sydämen kuvalla varustettu paperi rullautui auki ja terälehtiä putoili. Äärimmäisen nokkela ja söpö idea.
Yleisö oli valitettavan levoton ja koin oloni epämukavaksi esiintyjien puolesta, kun ihmiset innostuivat tekoyskimään kilpaa. (Minkäs sille mahtaa, että näin syksyllä joitain ihmisiä ihan vaan yskittää oikeasti.)

Conipäivän jälkeen menimme Pancho Villaan syömään porukalla, joista en edes tuntenut kaikkia (Valtasimme kolme pöytää). Mutta ruoka ja tunnelma olivat hyvät.
Ilta kului rehellisesti sanottuna nukkumalla sillä aikaa kun muut saunoivat ja heittivät läppää ja ottivat ainakin yhden selfien. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt.

Sunnuntai aamu oli helpompi. Meikkasin aamulla ja conissa vasta bindasin ja vaihdoin (vähiin) vaatteisiini. Tämä siksi, että ulkona oli aamusella varsin kylmää. Olin oikein tyytyväinen bindaukseeni ja useammalle kaverille sain pyörähdellä ympäri demonstroidakseni mystisesti kadonneita tissejä. Muu A:tLA ryhmämme liikkui samoissa cosseissa kuin eilen.

Kuvan otti Sanna. Thanks.

Kävin Maskeerauksen ABC -luennolla. Tophia ei päästetty enää sisään, koska sali oli ilmeisesti liian täynnä. Mikä oli vähän harmi, ottaen huomioon pari tyyppiä, jotka istuivat lattialla selkä puhujaan päin ja tyhjän tilaan vieressäni pöydällä. Luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asiaa olisi maskeerauksesta riitää. Itselleni olivat ihan perusasiat jo tuttuja, mutta joukossa oli pieniä uusia tiedonjyväsiä. Parasta antia oli ehkä tämä kuva (jonka tosin olin jo nähnyt) ja se, että lateksin kanssa rasvaliukoiset värit ovat parempia. Yleisön kysymykset ja vastaukset olivat mielenkiintoisia.

Eevee ja Nitori paikoillaan.

Sitten hetken vain seikkailin. Jotenkin eilinen meni piilarituskassa ja ryhmän kanssa enkä ehtinyt katsella ympärilleni. Katselin puistossa hengaavia ihmisiä ja kävin ampumassa jousella bofferinuolia. Kiersin myyntipöytäsalin ostamatta mitään, mutta taidekujalta tarttui mukaan pieni Nitori-tarra (Free!). Ja Tophilta sain myöhemmin yhden tämä ostaman Eevee-tarran. Olen nyt alkanut liimailemaan tarroja päiväkirjan kansiin. (Kyllä, olen 23-vuotias ihmisolento ja kirjoitan päiväkirjaa.) Siellä ne pysyvät tallessa ja muistuttavat aikansa fandomeista. Muutamaan kuvaankin pääsin ja näin sekalaisia tuttuja.

Cossi oli oikeasti mukava, mitä ei välttämättä uskoisi heti. Toki tuulen puhaltaessa essun alle, tunne paidattomuudesta lisääntyi, mutta väliäkö sillä. Jos olisi ollut vähänkin kylmempi, olisin kyllä palellut pahasti. (Tai siis olisin joutunut pitämään hupparia essun alla.)

Toph ja Sokka olivat eilen löytäneet Tullintorilta pienen Aasia-marketin. Nälän yllättäessä marssimmekin sinne. Ostin matcha-redbeanpaste mocheja, curry-kuutioita ja nuudeleita. Olisin kyllä halunnut ostaa käytännössä kaiken. Nuudeleita en tietenkään saanut lämpimiksi, joten kävimme myös kaupassa ja palasimme jalat kipeinä syömään Tampere talolle.

Seuraavaksi ohjelmassa oli Feminismistä luonnonsuojeluun... -luento Hayao Miyazakin töistä. Tämäkin luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asioista olisi ollut puhuttavaa. Nimessä mainittujen teemojen lisäksi puhuttiin kuoleman, menetyksen ja muutoksen teemoista. Mielenkiintoisinta oli Miyazakin oman elämän liittäminen teemoihin, sillä itse en Miyazakista lopulta tiedä niin paljoa.

Lopun aikaa kiertelin vielä conissa. Tapasin Shiro Samurain, Hasakitsukin ja Jäätyneen Enkelin, kun nämä olivat menossa myyntipöytäsaliin kuultuaan kuulutuksen, jossa kerrottiin, että myyntipöytäsali olisi auki enää 10 minuuttia. Sisään ei kuitenkaan enää päässytkään (What false advertising!), joten marssimme aulaan juttelemaan ja katsomaan tavaroitaan hakevaa ihmismassaa. Oli mukavaa jutella hetki ja sain miekkanikin takaisin.

Conin päätyttyä menimme kahdeksan ihmisen voimin lähellä olevaan kiinalaiseen ja ahdoimme itsemme täyteen ruokaa ennen ajomatkaa kotiin.

Conissa oli mukavaa. Tampere talon seutu on upea con-alue kuten aina ja puiston ruokakojut vaikuttivat lupaavilta, vaikken itse sieltä ruokaa ostanutkaan. Jotenkin Traconissa on aina hyvä yleinen con-fiilis.

Haru: kuvia ja lisää kuvia

Sain jo jokin aika sitten Haru-kuvia Thalionkalwenilta, mukavalta Makoto-cossaajalta, joka shoottasi hiukan Harukaani ranta!Yukissa. Itselläni meni sitten vielä hetki saada aikaiseksi niiden muokkaaminen. Muutamasta muokkasin siis pois vähän vilkkuvia teippi-bindejäni ja sen sellaista.

Photos: Thalionkalwen

Cosplay: me

Tuossa oli oikeasti ehkä puoli metriä syvää.

Dat ass

Uimisen jälkeiset fiilikset feat. Olaf

Ompelin tuossa myös Harun essun. Oikeasti suurin taistelu oli ehkä essun nauhojen kanssa, sillä ne näyttivät milloin kapeammilta ja milloin leveämmiltä animaatiossa. Nyt ne ovat sitten leveämmät edestä ja kapenevat taakse. Kokeilin myös teippibindausta niin, että kylkiin ei tulisi teippiä. (Ikään kuin open chest bindauksen vastakohta. Open side bindaus?) Se toimi varsin hyvin ja sillä menen varmasti conissakin.

Näin sivuhuomiona epäilen hiukan, että minulle tulee conissa kylmä. Jotenkin sitä tulee valittua pukuja fiiliksen mukaan ja tajuten sitten myöhemmin, että sääolosuhteet eivät ehkä suosi kyseistä pukua.



Sunnuntaina, huomenna, on Cosplay Turun miitti, omalta osaltani ensimmäinen. Olen innoissani, sillä olen kaipaillutkin cosplaytoimintaa Turun seudulle. Jotain kyllä aion cossata; vaikeus on lähinnä valita puku. Olen pyöritellyt mielessäni ainakin eri hahmoja, joita samalla poikien koulupuvulla voisi cossata (Mihashi, Hibari, Kaidoh, Kikumaru). Jotain rentoa laitan kuitenkin.

Zukon arpitesti

Tein jokin aika sitten testin Zukon arven maskeeraamista varten. Noudatin muistikuvaani tutoriaalista arpien tekemiseen, jonka katsoin Zombiewalkin alla sillä ajatuksella, että maskeeraisin jotain. (Jouduin silloin järjestyksenvalvojaksi, joten en päässyt maskeeraamaan.)

Aloitin suojaamalla kulmakarvani tavallisella liimapuikolla. Lateksin ohjeissa sanottiin, että se voi tarttua karvoihin kovastikin kiinni, eikä suunnitelmiini kuulunut toisen kulmakarvani menettäminen.

Seuraavaksi levitin lateksia sille alueelle mihin arpi tulisi. Vältin silmän ympärillä olevaa ohutta ihoa, sillä ohjeet käskivät pitämään lateksin poissa silmän läheltä.

Lateksi oli melko ohutta, joten rakennetta tuomaan käytin nenäliinakerroksen palasia. (Kuten arpitutoriaaleissa tehtiin.) Revin niitä jo etukäteen sopivan mallisiksi. Sojottaviin reunoihin tuputtelin lisää lateksia. Ensimmäisen kerroksen päälle lisäsin taas lateksia ja nenäliinaa. Parilla kolmella kerroksella röpölinen pinta alkoi muodostua.

Tässä välissä lisäsin ns. normaalin meikin. Kokeilin hiukan laittaa peitevoidetta arpeen, mutta se osoittautui aika turhaksi. Huulienpohjustuskynä osoittautui ihan käteväksi arven rajojen häivyttämiseen.

Seuraavaksi vuorossa oli arven värittäminen. Väritin lateksin ihonväriseksi nestemäisellä peitevoiteella ja väritin silmän ympärystä huulipunalla. Molemmat meikit ovat äidiltä saatuja, koska hajusteallergian vuoksi tämän piti luopua lähes koko kosmetiikkavarastostaan. Joten tietysti omin sieltä kaikenlaista, koska cosplay.

Sitten väritin lopunkin arven pintaa varovasti huulipunalla ja vähän vähemmän varovasti luomiväreillä. Animaatiossa Zukon arvessa on selkeästi tummempi osa silmän ympärillä ja vaaleampi arven ulkoreunoilla. Yritin olla tekemättä rajasta yhtä selkeää, koska se näyttää ihmisen naamassa vähän hassulta. Coniin varmaankin suihkutan vielä päällimmäiseksi hiuslakkaa, jotta luomiväri ei karisisi päivän mittaa.

Arven rajoista tuli ehkä hiukan epäsiistit, ainakin silmää lähempänä. Silmän alapuolella arpea olisi voinut vielä jatkaa lähemmäs nenää. Kaikenlaista pientä paranneltavaa siis on, mutta lateksi ja nenäliina -menetelmä tuntui aika toimivalta kuitenkin. Ehkä toisella kertaa ensimmäisestä opitut asiat auttavat. Lisäksi tuli todettua, että aikaa kului paljon.

Pakko vielä mainita, että lateksi lähti lämpimällä vedellä ja saippualla paljon helpommin mitä olin kuvitellut ja kulmakarva ei ottanut yhtään damagea, kiitos liimapuikon.

Tracon suunnitelmat

Traconiin on vielä aikaa, mutta vaihteeksi minulla on jopa molemmat cossit päätettynä hyvissä ajoin.

Lauantaina on kuin onkin tiedossa Avatar: The Last Airbender -ryhmä. Ryhmään kuuluu näillä näkymin Sokka, Zuko, Toph ja gijinka!Appa sekä Mai, joka tosin ei Traconiin pääse tulemaan. Itse cossaan Zukoa ja nimenomaan kolmannen kauden versiota. Tämä tuntuu olevan Zukon cossatuimpia versioita, sillä a) helpot hiukset b) liittynyt hyvisten porukkaan c) tunnistettava ja helppo asu. (Täältä voi nähdä muita Zukon asukokonaisuuksia.)

Koska ryhmästämme kaikki eivät ole ommelleet paljoakaan, yritämme saada kaikkien puvut kasaan yhteistyöllä. Itselläni on jo kasassa housut ja keskeneräinen paita.

Sunnuntaille halusin laittaa Harun, sillä olen päässyt cossaamaan Harua vain ranta Yukissa ja cossi mielestäni ansaitsee toisen ilmestymisen conissa. Pohdin Harun eri asuvaihtoehtojen välillä. Halusin jotain melko helppoa ja jotain missä vaivalla tehdyt uimahousut näkyvät. Ja ehkä jotain mikä erottuu kaikkien Harujen joukosta edes vähän. Näin ollen päädyin Haruun uimahousuissa ja esiliinassa. Saa nähdä millaisen bindauskeinon kehitän tuohon. (Lisään hupparin jos tulee kylmä.)

Pesispojat Ropeconissa

Menin tosiaan Ropeconiin vain sunnuntaiksi. Tämä osoittautui ihan hyväksi ideaksi, sillä vaikka olenkin lähiaikoina pelaillut Dungeons and Dragonsia kaveriporukassa, roolipelit eivät oikeastaan ole minulle sitä tutuinta ja ominta. Ostimme kuitenkin Roosan kanssa liput ja kiertelimme vähän conissa sisällä. Ostin itselleni setin liiloja noppia, sillä olen kaivannut omaa settiä ja liila kuuluu suosikkiväreihini. Muuten varsinainen conissa oleminen jäi aika vähäiseksi.

This is the gang, featuring
Tajima, Momokan, Mihashi and Oki

Varsinainen syy coniin tulemiselle olikin Oofuri ryhmä. Olin yhteyksissä "toiseen Mihashiin", joka siis tänään cossasi Oki Kazutoshia, ja löysimme nämä puistoalueelta conin edestä. Mukana olivat myös Tajima ja Momokan. Tämä kolmikko oli kaikin puolin viihdyttävää seuraa. Itse ehkä hiukan ujostelin, mutta onneksi Mihashi on hahmona juuri niin awkward, että olin ainakin oikein hahmon omainen jos ei muuta.

Hengasimme siinä puistossa vähän aikaa ja kävimme ostamassa subit teltasta conialueen edestä. Pidin siitä, että coniin oli hommattu ruokatelttoja, joista yksi näytti jopa tarjoavan kasvisruokavaihtoehtoja. Tosin ilmeisesti lähialueen ruokapaikat rajoittuivat pieneen grilliin ja ruokakauppaan.


Jossain vaiheessa päivän ainoa kuvapyyntö sai meidät nousemaan paikoiltamme ja aktivoiduimme lähtemään shoottailemaan. Lähellä oli urheilukenttä juoksuradalla ja nurmikentällä varustettuna. Asetuimme ruohokentän nurkkaan shoottailemaan. Oki-kun toimi pääasiallisena kuvaajana, sillä kamera oli hänen. Muutamia kuvia napsivat myös sekä Tajima että Momokan. Olin iloinen jo ihan vain koska olin halunnut päästä heittelemään palloa. Muutenkin pelleilimme sitä sun tätä shootin aikana. Käytimme muun muassa yhtä appelsiineista pallona sillä seurauksella, että se tietysti hajosi Tajiman löydessä sitä. Tästä irtosi ehkä parhaat naurut. Muutenkin kuvien ottaminen ei ollut mitenkään turhan vakavaa. Itse taistelin sen kanssa, että Mihashi tekee ilmeitä, joihin oikea ihmisnaama ei oikein pysty. Noh, ehkä sain aikaiseksi tarpeeksi hassuja naamoja kuitenkin.

Mihashi is gonna hit it!

nAILed iT

epic pitching action

Gonna hit it.

RIP orange

Oli kuuma päivä ja shootin jälkeen kellahdimme takaisin piknikalustoillemme puistoon. Kävin melko pian vaihtamassa peliuniformun farkkuihin ja kauluspaitaan, joka oli paljon viileämpi. Sinä sitten oikeastaan pysyimme conin loppuun asti. Oli puhetta Oofuri-ryhmästä vuoden 2015 Traconiin. Mihashin paikka on jo viety, mutta minun täytyy ehkä harkita jonkun vielä jäljellä olevan hahmon cossaamista, sillä olisi siistiä saada mahdollisimman iso porukka kasaan.

Mihashin hienosäätöä Ropeconiin

Muistatteko, kun Desussa cossasin Mihashi Reniä ja tapasin siellä muita Ookiku furikabutte-cossaajia? No, joka tapauksessa olen sittemmin jutellut netissä porukan Mihashin kanssa ryhmästä Ropeconiin. Oofuri-porukka oli siis muutenkin menossa sinne ryhmäilemään, mutta minua pyydeltiin mukaan, koska porukalla on hauskempaa. Ryhmä on sunnuntaina ja rahan säästämiseksi menenkin sinne vain sunnuntaiksi. Olen tosi innoissani tästä, sillä olikin tylsää cossata urheiluanimesta ilman yhtään muuta joukkueen jäsentä.

Nyt olenkin siis hieman parannellut Mihashi-cossiani, sillä tein sen Desuun aikamoisessa kiireessä.

Ensinnäkin muokkasin peruukkia. Desuun yksinkertaisesti sotkin sen pystyyn lakan avulla, mutta nyt pieni suoristusrauta aseenani kihartelin Mihashin hiusten latvoja sieltä täältä ylöspäin. Mihashin hiukset kuitenkin ovat varsin pörröiset ja vähän taipuisat. Leikkasin myös ohuen ja liian pitkän takatukan siistimmäksi.

Desussa minulla oli kyllä lippis, mutta koska siinä ei ollut koulun kirjainlogoa, en käyttänyt sitä siellä. Nyt hyvällä ajalla kirjoin sen siihen.
Tilasin myös baseball räpylän. Se saapui yllättävän nopeasti ja olen oikein tyytyväinen. Ei se kovin laadukas ole, mutta cosplay propiksi oikein hyvä. Nyt oikein tekee mieli mennä kopittelemaan.



Lisäksi halusin myös muuttaa paria asiaa puvussa, jotta istuisin paremmin muun ryhmän mukaan. Tein  pelinumerolapun paidan selkään ommeltavaksi. (Ompelen sen sinne kunhan saan aikaiseksi.) Numero on muutenkin Mihashille hyvin tärkeä, joten olisin sen muutenkin tehnyt.
Lisäksi hommasin pidemmät mustat sukat. Maalaan niihin vielä kolme punaista raitaa, ottaen mallia siitä millaiset sukat muulla ryhmällä Desussa oli.

ranta Yukicon

Ranta Yuki oli jo viikkoja sitten, mutta aluksi odotin kuvia ja sitten olen muuten ollut muissa puuhissa ja vain unohtanut. Mutta tässä tulee raportti!

Lähdin melko aikaisin ajelemaan rannalle, jotta saisin autoni parkkiin jonnekkin lähelle. Huoli osoittautui turhaksi; niin aikaisin väkeä oli vielä aika vähän.
 Tein ensimmäistä kertaa sivubindauksen teipillä. Olin pelännyt, että se olisi epämukavaa ja vaikeaa. Hengittämisen kannalta sivubindi oli melkein mukavampi. Vasemman puolen teipit oli oikeakätisenä hiukan vaikeaa laittaa ja ryhti piti muistaa pitää hyvänä, jotta rinta näyttäisi litteämmältä.

Kömpelösti kasaan editoitu panorama-ish kuva rannasta.

Aluksi ranta oli varsin tyhjä, mutta täyttyi hiljalleen. Free! cossaajia näin varmasti neljä ennen kuin edes pääsin rannalle asti, eikä niiden määrä siihen loppunut. Erityisesti Nagisa ja Nitori cossien määrä oli yllättävän suuri. Pidin siitä, että hahmoista oli tehty paljon eri asuja. Muuten cossit olivat aika rentoja. Kuinka moni haluaisikaan tulla rannalle täydessä armorissa?

Jossain välissä kiertelin katsomassa rannan ohjelmaa. Suikawariin en osallistunut, mutta se näytti olevan ihan suosittua. Meloni pitikin yllättävän tyydyttävän äänen kun se hajoaa. DJ setti pyöri taustalla. En itse sitä varsinaisesti kuunnellut, mutta ei se häiriöksikään ollut. Volyymi taisi siis olla kohdallaan. Rantalentopallokentältä bongasin joukon Haikyuu-cossaajia pelailemasta palloa, mikä näytti oikein hauskalta. Täytyy itsekin katsoa sarjaa, niin moni sitä päivän aikana suositteli.

Otin aikani kuluksi selfieitä.

Aluksi kiertelin yksikseni, mutta eräs Nitori-cossaaja tuli minulle puhumaan ja kutsui viettämään aikaa kavereidensa seuraan. Olin hirveän iloinen. Huolehdin aina hiukan näyttäväni liian vakavalta, pelottavalta tai nyrpeältä, kun oikeasti olen ujo ihmisolento, joka ei itse uskalla aloittaa keskusteluja vaikka haluaisikin puhua ihmisille. Kun bongasin Sannan ja Johannan kera pääkaupunkiseudun cosplayharrastajien miitin, tungin siihen mukaan. Olikin kivaa jutella vähän enemmän rauhassa, kun ei ollut kiire mihinkään. Oikeastaan lopun tapahtumaa hengailin PC:n porukan läheisyydessä.

Let's dig in~

Olin tehnyt itselleni benton evääksi. En löytänyt muita säilyke makrilleja, kuin tomaattikastikkeessa olevia, joten tyydyin sardiiniin. Sekin oli kyllä hyvää, etenkin kun sain lämmittää niitä hiukan PC:n grillissä. Ja bonuksena ympärilläni olevat ihmiset tykkäsivät bentostani.

Minusta ainakin pyydettiin suhteellisen vähän kuvia. Mutta vaihdoin kyllä haleja ja kehuja muutamien Free! cossaajien kanssa. Myöskin todella mukava Makoto-cossaaja tarjoutui shoottaamaan Haruani, mistä olin hirveän kiitollinen. Etenimme hiljaksiin mereen ja lopulta luovutin hupparini Makotolle, jotta voisin uida. Oli äärimmäisen hassua seisoskella siinä kun  6 kappaletta noin 20 cm pitkiä teippejä oli ainoa asia, joka verhosi ylävartaloani. Jotenkin pelkäsin, että sitä pidettäisi sopimattomana. Vaikka tosiasia on, että rannalla oli paljon vähäpukeisempia ihmisiä kuin minä ja miesten ei tarvitse verhota ylävartaloaan edes teipin palasin. Samalla oli kuitenkin aika vapauttavaa uida niin.
Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta siihen tottui. Kroolasin pari kertaa Makoton ottaessa kuvia tai videota, minkä jälkeen palattiin rannalle. (Saatte ehkä vielä kuvia kunhan saan niitä käsiini.)

Palelin hiukan uimisen jälkeen, joten vaihdoin märät uikkarit yukataan, jossa vietin lopun illan. Aurinkoon siirtyminen lopetti palelemisen. Kello alkoi lähestyä kuutta, jolloin järjestetty ohjelma loppui. Nörttien (Toim. huom. käytän sanaa nörtti rakastavassa ja hyvässä mielessä. Nörtit ovat suosikki-ihmisiäni noin yleisesti.) määrä rannalla olikin vähentynyt ja tilalle oli saapunut lisää hämmentyneitä paikallisia. Kun seurassani henganneet ihmiset (se mitä PC:läisistä oli jäljellä) tekivät lähtöä, pakkasin minäkin kamani ja lähdin.

Tapahtuma oli aika lailla juuri sitä mitä odotinkin. Tunnelma oli rento ja hyväntuulinen. Oli aikaa vain jutella ihmisten kanssa ja puitteet olivat hyvät photoshooteille. Oli hauskaa kokea näin erilainen tapahtuma ja varmasti paikalliset auringonottajatkin oppivat uudesta tavasta viettää vapaa-aikaa.

Cosplayta uimarannalla? Hell yeah!

Beach here I come!

Seuraavana viikonloppuna on Yukicon 1.5 eli Se Pakollinen Rantajakso. Ja olen oikeastaan aika innostunut. Tykkään hirveästi kun ihmiset yhdistävät cosplayn muihin ajanviettotapoihin ja harrastuksiin. Joten totta kai uimarantatapahtuma vetoaa minuun ajatuksena. Ja tämä ihmiseltä, joka ei yleensä edes pidä uimarannalla olosta sitten yhtään. Odotan myös innolla, että ihmiset tekevät tyhmiä uimarantakliseitä, kuten roiskivat vettä, rakentavat hiekkalinnoja ja hautaavat yhden tyypin hiekkaan ja tekevä tälle merenneidon pyrstön ja tissit hiekasta.

Cosplayn suhteen päädyin Free!n Haruka Nanaseen. Olin muutenkin suunnitellut cossaavani Harua ja mikäs sen parempi paikka sille kuin uimaranta? Bonuksena vielä Free!n toinen kausi, Eternal Summer, alkoi juuri, joten sarjan fandomin uskoisi nousevan taas koloistaan esiin. (Ei sillä että se varsinaisesti olisi piileskellyt aikaisemminkaan sillä määrällä cossaajia, mitä coneissa on näkynyt.)

Lasit ja keskeneräiset uimahousut

Haru on onneksi(?) melko vähäpukeinen, joten cossissa ei ole niin paljoa tehtävää. Peruukkia muotoilin jo hiukan ja siniset uimalasit löytyivät kaapista. Uimahousut ovat ompelun alla. Halusin tehdä ne oikeasti uimapukukankaasta, mutta tietenkään en sitten löytänyt juuri haluamiani värejä. Lopulta ostin urheiluhousut ja topin, jotka olivat sopivan tuntuisia ja värisiä. Paidan osalta harkitsen vaaleansinistä hupparia, jollaisen Harulla näkee välillä tai ehkä vain mustaa hihatonta.

Ja bonuksena ajattelin ottaa mukaan tummansinisen yukatan, jonka voin heittää päälleni illalla. Saanpahan käytettyä yukataanikin vähän, vaikka liian lyhyt minulle onkin.

Yukatani on ainakin sopivan värinen Harulle

Todella laiska meikki- ja peruukkitesti

Desuraportti

Conia tosiaan edelsi aikamoinen cossinteon täyteinen viikko, mutta kaikki tuli enemmän tai vähemmän valmiiksi niin kuin halusinkin. Conia kohti lähdettiin vasta lauantaiaamulla. Koska olimme Roosan ja Idan kanssa aamu-unisia öisen askartelun jälkeen, emme edes päässeet liikkeelle hirmu aikaisin. Mutta selvisimme coniin puuduttavan autossa istumien jälkeen. Koska olimme paikalla myöhään, saimme rannekkeet käteen hetkessä. Olisin ollut utelias näkemään miten rannekkeiden vaihto sujui ruuhkaisimpaan aikaan.

The obligatory general photo

Ensimmäinen kohde oli pukuhuone. Laitoin Mihashi-cossini päälle. Samaan pukuhuoneeseen sattui cossejaan korjailemaan toinenkin Mihashi sekä tämän seurana Tajima (Nämä kaksi.). Olin yllättynyt, että näinkin pienen fandomin cossaajia löytyi ja vieläpä heti alkuun. En ujona ihmisenä uskaltanut mitään jutella siinä heti, mutta molemminpuolisia vilkaisuja kyllä vaihdettiin. (Ja loppupäivän katselin muun pesis-porukan perään uteliaana.) Myöhemmin kyllä toinen Mihashi aktivoitui ja tuli minulle puhumaankin. Ja otimme muutaman yhteiskuvan, joista tuli tosi söpöjä.

Abby Sciuto - NCIS

Photo by Tajima

Enemmistö conia meni ympäri aluetta seikkailuksi. Näin joitain tuttuja, vilkaisin taidekujan ja myyntipöydät läpi ja bongailin cossaajia. Taaskaan en hirveästi kuvia pyydellyt, mutta yhdestä NCIS:n Abbystä piti pyytää kuva, koska minua ilahdutti, että ihmiset cossaavat tällaisista poliisisarjoistakin ja Abby on yksi suosikeistani sarjassa. (Ja arvostin sitä, että cossaaja oli jopa askarrellut kofeiinimehumukin. Hahmolla on melko varmasti addiktio kyseisiin mehuihin tai mitä ne nyt ovatkaan.)

Roosan kanssa osallistuimme shibari-työpajaan, koska joskus aikaisemmin olin utelias, mutta minulla ei ollut paria, jonka kanssa mennä. Jokin kämmi oli sattunut ja pareja oli enemmän kuin köysiä, mutta se hoitui sillä, että lainasimme aina vetäjien köyttä. Opittiin kolme sidontatapaa, jotka olivat yksinkertaisia, mutta oikein hyvin valittuja aloittelijoille. Kaiken kaikkiaan pidin pajasta ja sen vetäjät hoitivat hommansa hyvin.

Mihashi ei ollut erityisen suosittu cossi, mutta en sitä oikeastaan odottanutkaan. Oofurilla on aika pieni fandom. Mutta kuulin conin jälkeen toiselta Mihashilta, että tämän porukka olisi kokoontumassa uudestaan, joten harkitsen hiukan mukaan lähtemistä, koska pesishomot.

Om nom nom

Kävimme kaupassa, koska se ei sunnuntaina olisi auki sekä menimme kiinalaiseen syömään kolmestaan. Ja pyysin Idaa ottamaan pari ruokakuvaa, koska siitä on muodostumassa perinne. Ulkona satoi, mutta se ei meitä autolla varustettuja ihmisiä haitannut.

Käväisimme vielä conissa ja Ida shoottasi cossejamme. Katselin myös hetkisen Metsähallissa meneillään olevaa ohjelmaa ja juttelin Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin kanssa ennen kuin nämä lähtivät yöpaikkaansa.

Itsekin vetäydyimme majoitukseemme: Camping Messilän majatalohuoneistoon. Siellä oli kaksi sänkyä ja sohva, mutta kämppään olisi koon puolesta mahtunut useampikin. Meillä oli jopa käytössämme jääkaappi ja hella sekä huoneen omia astioita. Kahden muun viimeistellessä huomisia cossejaan, minä teinkin huomiseksi eväitä. Onigirit levisivät käsiin, mutta survoin kaksi eväslaatikoihin siitä huolimatta. Muita eväslaatikkoon päätyneitä asioita olivat keitetyt kananmunat, nakki-mustekalat sekä hiukan salaattia ja tomaattia. Olin siis jo etukäteen suunnitellut bentojen tekemisen juurikin kaupan kiinni olemisen vuoksi. (Ja koska tykkään bentoista.) Valitettavasti bentoista ei ole kuvaa, koska onigirit näyttivät tyhmiltä ja myöhemmin vain unohdin, koska olin turhan innokas syömään.

Sunnuntaikin valkeni meille vähän myöhään, koska ilta oli taas mennyt pitkäksi. Roosalla ja Idalla oli paricossina jonne!Adventure Times hahmot, Finn ja Jake (nokkelasti nimetty Jonne Finneksi ja Jolo-Jakkeksi). Minulla taas oli Armin, jonka remmit ja saappaat laitoin päälle vasta conissa.

Remmit on tosiaan melko haastavaa pukea. Itse opin ekoista yrityksistäni sitomaan parilla narulla kummankin jalan remmit nippuun niin, että kun laitan jalat niistä sitten läpi, voin vain vetäistä remmit ylös, niinkin housut ikään. Paitsi että paljon hitaammin ja kömpelömmin. Kavereiden apu remmien suoristelun kanssa olikin iloinen asia. Omissa remmeissäni reisien ympäri menevät remmit valuivat kävellessä. Hakaneula kummallekin puolelle kuitenkin auttoi, eikä minun tarvinnut loppupäivänä niitä nostella. Remmit olivatkin kaiken kaikkiaan paljon mukavammat kuin mitä olin pelännyt.

Sunnuntai meni totta puhuen vain ympäri conialuetta kulkemiseen. Hiukan oli paha fiilis siitä, että "Äh nyt vien jonkun 'todellisen fanin' paikan ja vain kuljeksin ympäriinsä". Toisaalta koen 'todellisen fanin' terminä aika ongelmallisena, joten olkoon.
Parasta oli ehkä rannassa kävely, koska siellä oli paljon cosplayta bongattavana yksinkertaisesti paikoillaan istuen. Harmitti, koska kamerastani oli loppunut akku aamulla. Olisin voinut pyytää ainakin kuvan pienestä Bleach ryhmästä, joka koostui Hitsugayasta, Matsumotosta, Ginistä ja Kirasta, jotka näyttivät kaikki oikein hyviltä ja aiheuttivat minulle nostalgia-aallon.

Arminista pyydettiin joitain kuvia, mutta enemmän ihmiset tuntuivat tahtovan haleja Arminilta. Onko se kiinni siitä, että Armin on söpö ja näyttää tarvitsevan niitä? Vai mistä? Ja joku ohi kulkenut ihminen yksinkertaisesti sanoi "Ota Armin ankka" tai jotain sinne päin ja eteni antamaan minulle pienen kankaisen ankkamerkin. En tiedä miksi, mutta onhan se söpö.

Päättäjäisissä kävin, mutta niissä ei tapahtunut mitään ihmeempää. Lihaksikkaat dugtrio dudet voittivat esityskisan (Katsoimme heidän esityksensä myöhemmin netistä, ja se oli kyllä loistava!) ja conivideo oli ihan kiva. Päättäjäisten jälkeen meidät hätisteltiin ulos innokkaammin kuin mistään conista ikinä.

Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille olin aiemmin luvannut photo shootin, joten shoottailimme conirakennuksen läheisellä puistonpenkillä. Tänään kuvaaminen tuntui sujuvan ja olimme kaikki aika tyytyväisiä kuviin, joita tuli paljon. Valkoinen Samurai myös otti vastapalvelukseksi vähän kuvia Arminista, joita olin kaivannutkin.

Sitten yksinkertaisesti ajelimme takaisin kotiin pysähtyen matkalla huoltoasemalle syömään heseruokaa ja pelleilemään leikkikentälle. Conista ei oikein jäänyt mitään fiilistä. Ihan kivaa kai oli lopulta. En sitten tiedä onko vika vain itsessäni. Mutta saattaa käydä niin, että alan suosia muita coneja. Desu on kuitenkin aika kallis ja suhteessa kaukana siihen nähden, että esim. Helsingissä ja Tampereellakin tapahtuu asioita.