Tracon -kauan suunniteltu A:tLA ryhmä, piilarituska ja taas puolialaston uimapoika

Koulu on tehnyt huonoa sille ajalle, jonka olen pystynyt käyttämään kuvien etsintään ja muokkaukseen. Tässä siis myöhäinen Tracon postaus feat. ihan liian vähän kuvia.

Minun ja ystävieni osalta Traconia edelsi se aito ja oikea "cossi ei ole vieläkään valmis" -paniikki. Itse olin kasassa sitä lukuun ottamatta, että kengät vaativat viimeistelyä, mutta ryhmämme Sokkalla ei ollut vielä paitaa ja joitain yksityiskohtia. Joten porukalla perjantai aamupäivällä ompelimme sellaisen ja Arminin kengät pääsivät lainaan pienen teipillä muokkaamisen jälkeen.

Sitten ajelimme perjantai-illaksi Tampereelle päin. Emme menneet Final Fantasy konserttiin, mutta ajoitimme saapumistamme sen päättymisen paikkeille, jotta pääsisimme sujuvasti yöpaikkoihimme, joiden vakituiset asukit olivat konsertissa. (Roosan kanssa menimme yöksi Mirolle, jonka vanhempien nurkkiin sai majoitettua paljon ihmisiä.) Ilta kului laadukkaan (?) läpän ja viimehetken cossien vääntämisen parissa.

Lauantai aamuna oli edessä maskeeraamista. Ensinnäkin oli työn ja tuskan takana saada piilarit silmiin. Ehkäpä olen ruosteessa, kun en aikoihin ollut taas käyttänyt moisia. Oikean silmän linssi myös hiersi kovin, joten otin sen pois. Onneksi Zukon arpi on vasemmassa silmässä. Pystyin siis maskeeraamaan jo arpea. Maskeeraamiseni kuitenkin venyi ja muiden ollessa valmiita matka coniin tapahtuikin ilman peruukkia ja eriparisilmin.

Ennen kuin olin edes pääsyt coniin, näin uncle Irohin ja Azulan. Olin äärimmäisen innostunut tästä, koska kuinka usein joku cossaa Irohia! Päätinkin mennä juttelemaan heti kun olisin saanut cossin ylleni. En kuitenkaan nähnyt Irohia enää koko conina, mikä oli sääli.

Piilarit tuntuivat vähän ikäviltä, mutta arpi ja silmät naamassa lähdin sitten seikkailemaan coniin. Muutamia kuvia puvustani otettiin ja katselin hienoja cosseja, joita tuli vastaan. Jostain syystä puhelimeni ei ottanut yhteyttä, joten jouduin etsiskelemään Shiro Samuraita, jolle lainasin katanoitani. Tapasimme sitten lopulta myyntipöytäsalissa, jonne minut neuvoivat MinMinWitch, Aisu, Seventan ja Chooichi. (Jotka jotenkin missasin koko loppuconin ajan.)

Cosvisionin pöydältä löysin muun ryhmämme, Tophin, Sokkan ja Appan (aka. Roosa). Piilarit kirvelivät ja kaveri Cosvisionin pöydällä antoi minulle silmätippoja, jotka auttoivat. Ainakin hetken. Lisäilin niitä aina välillä, sillä itsepäisesti halusin pitää piilareita.

Kuva by Erika Lampi

Löysimme ulkoa muita A:tLA cossajia ja otimme joukon kuvia näiden kanssa. Arvostin kovasti näiden vaivannäköä armoreiden ja Zukon top knot hiusten kanssa. Myöhemmin Noora (ja vielä myöhemmin Sokkamme) otti meistä kuvia omalla porukalla. A:tLAn hauska puoli on se, että sarja on monipuolinen ja hahmot ilmeikkäitä, joten kaikenlainen pelleily saattoi olla jopa täydellistä kuvamateriaalia. Lisäksi kaikki olivat todella hyvin perillä hahmoistaan, sillä ryhmä lähti liikkeelle siitä, että totesimme jokaiselle olevan sopiva hahmo.

Kuva by Ida aka. Sokka

Ennen shoottia otin kuitenkin piilarini pois. Ne tuntuivat yksinkertaisesti sen verran epämukavilta, etten nähnyt niistä olevan enää ihmeempää hyötyä. En millään olisi pystynyt keskittymään shoottailuun ne päässä. Tämän jälkeen fiilikseni nousivat ainakin 200%.

Menimme myös katsomaan päivän cossikisat. Esitykset ja puvut olivat hienoja. Ehkä parhaiten jäi mieleen niinkin pieni asia, kuin WCS:n voittajien esityksen lavaste sillä hetkellä, kun sydämen kuvalla varustettu paperi rullautui auki ja terälehtiä putoili. Äärimmäisen nokkela ja söpö idea.
Yleisö oli valitettavan levoton ja koin oloni epämukavaksi esiintyjien puolesta, kun ihmiset innostuivat tekoyskimään kilpaa. (Minkäs sille mahtaa, että näin syksyllä joitain ihmisiä ihan vaan yskittää oikeasti.)

Conipäivän jälkeen menimme Pancho Villaan syömään porukalla, joista en edes tuntenut kaikkia (Valtasimme kolme pöytää). Mutta ruoka ja tunnelma olivat hyvät.
Ilta kului rehellisesti sanottuna nukkumalla sillä aikaa kun muut saunoivat ja heittivät läppää ja ottivat ainakin yhden selfien. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt.

Sunnuntai aamu oli helpompi. Meikkasin aamulla ja conissa vasta bindasin ja vaihdoin (vähiin) vaatteisiini. Tämä siksi, että ulkona oli aamusella varsin kylmää. Olin oikein tyytyväinen bindaukseeni ja useammalle kaverille sain pyörähdellä ympäri demonstroidakseni mystisesti kadonneita tissejä. Muu A:tLA ryhmämme liikkui samoissa cosseissa kuin eilen.

Kuvan otti Sanna. Thanks.

Kävin Maskeerauksen ABC -luennolla. Tophia ei päästetty enää sisään, koska sali oli ilmeisesti liian täynnä. Mikä oli vähän harmi, ottaen huomioon pari tyyppiä, jotka istuivat lattialla selkä puhujaan päin ja tyhjän tilaan vieressäni pöydällä. Luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asiaa olisi maskeerauksesta riitää. Itselleni olivat ihan perusasiat jo tuttuja, mutta joukossa oli pieniä uusia tiedonjyväsiä. Parasta antia oli ehkä tämä kuva (jonka tosin olin jo nähnyt) ja se, että lateksin kanssa rasvaliukoiset värit ovat parempia. Yleisön kysymykset ja vastaukset olivat mielenkiintoisia.

Eevee ja Nitori paikoillaan.

Sitten hetken vain seikkailin. Jotenkin eilinen meni piilarituskassa ja ryhmän kanssa enkä ehtinyt katsella ympärilleni. Katselin puistossa hengaavia ihmisiä ja kävin ampumassa jousella bofferinuolia. Kiersin myyntipöytäsalin ostamatta mitään, mutta taidekujalta tarttui mukaan pieni Nitori-tarra (Free!). Ja Tophilta sain myöhemmin yhden tämä ostaman Eevee-tarran. Olen nyt alkanut liimailemaan tarroja päiväkirjan kansiin. (Kyllä, olen 23-vuotias ihmisolento ja kirjoitan päiväkirjaa.) Siellä ne pysyvät tallessa ja muistuttavat aikansa fandomeista. Muutamaan kuvaankin pääsin ja näin sekalaisia tuttuja.

Cossi oli oikeasti mukava, mitä ei välttämättä uskoisi heti. Toki tuulen puhaltaessa essun alle, tunne paidattomuudesta lisääntyi, mutta väliäkö sillä. Jos olisi ollut vähänkin kylmempi, olisin kyllä palellut pahasti. (Tai siis olisin joutunut pitämään hupparia essun alla.)

Toph ja Sokka olivat eilen löytäneet Tullintorilta pienen Aasia-marketin. Nälän yllättäessä marssimmekin sinne. Ostin matcha-redbeanpaste mocheja, curry-kuutioita ja nuudeleita. Olisin kyllä halunnut ostaa käytännössä kaiken. Nuudeleita en tietenkään saanut lämpimiksi, joten kävimme myös kaupassa ja palasimme jalat kipeinä syömään Tampere talolle.

Seuraavaksi ohjelmassa oli Feminismistä luonnonsuojeluun... -luento Hayao Miyazakin töistä. Tämäkin luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asioista olisi ollut puhuttavaa. Nimessä mainittujen teemojen lisäksi puhuttiin kuoleman, menetyksen ja muutoksen teemoista. Mielenkiintoisinta oli Miyazakin oman elämän liittäminen teemoihin, sillä itse en Miyazakista lopulta tiedä niin paljoa.

Lopun aikaa kiertelin vielä conissa. Tapasin Shiro Samurain, Hasakitsukin ja Jäätyneen Enkelin, kun nämä olivat menossa myyntipöytäsaliin kuultuaan kuulutuksen, jossa kerrottiin, että myyntipöytäsali olisi auki enää 10 minuuttia. Sisään ei kuitenkaan enää päässytkään (What false advertising!), joten marssimme aulaan juttelemaan ja katsomaan tavaroitaan hakevaa ihmismassaa. Oli mukavaa jutella hetki ja sain miekkanikin takaisin.

Conin päätyttyä menimme kahdeksan ihmisen voimin lähellä olevaan kiinalaiseen ja ahdoimme itsemme täyteen ruokaa ennen ajomatkaa kotiin.

Conissa oli mukavaa. Tampere talon seutu on upea con-alue kuten aina ja puiston ruokakojut vaikuttivat lupaavilta, vaikken itse sieltä ruokaa ostanutkaan. Jotenkin Traconissa on aina hyvä yleinen con-fiilis.

Haru: kuvia ja lisää kuvia

Sain jo jokin aika sitten Haru-kuvia Thalionkalwenilta, mukavalta Makoto-cossaajalta, joka shoottasi hiukan Harukaani ranta!Yukissa. Itselläni meni sitten vielä hetki saada aikaiseksi niiden muokkaaminen. Muutamasta muokkasin siis pois vähän vilkkuvia teippi-bindejäni ja sen sellaista.

Photos: Thalionkalwen

Cosplay: me

Tuossa oli oikeasti ehkä puoli metriä syvää.

Dat ass

Uimisen jälkeiset fiilikset feat. Olaf

Ompelin tuossa myös Harun essun. Oikeasti suurin taistelu oli ehkä essun nauhojen kanssa, sillä ne näyttivät milloin kapeammilta ja milloin leveämmiltä animaatiossa. Nyt ne ovat sitten leveämmät edestä ja kapenevat taakse. Kokeilin myös teippibindausta niin, että kylkiin ei tulisi teippiä. (Ikään kuin open chest bindauksen vastakohta. Open side bindaus?) Se toimi varsin hyvin ja sillä menen varmasti conissakin.

Näin sivuhuomiona epäilen hiukan, että minulle tulee conissa kylmä. Jotenkin sitä tulee valittua pukuja fiiliksen mukaan ja tajuten sitten myöhemmin, että sääolosuhteet eivät ehkä suosi kyseistä pukua.



Sunnuntaina, huomenna, on Cosplay Turun miitti, omalta osaltani ensimmäinen. Olen innoissani, sillä olen kaipaillutkin cosplaytoimintaa Turun seudulle. Jotain kyllä aion cossata; vaikeus on lähinnä valita puku. Olen pyöritellyt mielessäni ainakin eri hahmoja, joita samalla poikien koulupuvulla voisi cossata (Mihashi, Hibari, Kaidoh, Kikumaru). Jotain rentoa laitan kuitenkin.

Tracon suunnitelmat

Traconiin on vielä aikaa, mutta vaihteeksi minulla on jopa molemmat cossit päätettynä hyvissä ajoin.

Lauantaina on kuin onkin tiedossa Avatar: The Last Airbender -ryhmä. Ryhmään kuuluu näillä näkymin Sokka, Zuko, Toph ja gijinka!Appa sekä Mai, joka tosin ei Traconiin pääse tulemaan. Itse cossaan Zukoa ja nimenomaan kolmannen kauden versiota. Tämä tuntuu olevan Zukon cossatuimpia versioita, sillä a) helpot hiukset b) liittynyt hyvisten porukkaan c) tunnistettava ja helppo asu. (Täältä voi nähdä muita Zukon asukokonaisuuksia.)

Koska ryhmästämme kaikki eivät ole ommelleet paljoakaan, yritämme saada kaikkien puvut kasaan yhteistyöllä. Itselläni on jo kasassa housut ja keskeneräinen paita.

Sunnuntaille halusin laittaa Harun, sillä olen päässyt cossaamaan Harua vain ranta Yukissa ja cossi mielestäni ansaitsee toisen ilmestymisen conissa. Pohdin Harun eri asuvaihtoehtojen välillä. Halusin jotain melko helppoa ja jotain missä vaivalla tehdyt uimahousut näkyvät. Ja ehkä jotain mikä erottuu kaikkien Harujen joukosta edes vähän. Näin ollen päädyin Haruun uimahousuissa ja esiliinassa. Saa nähdä millaisen bindauskeinon kehitän tuohon. (Lisään hupparin jos tulee kylmä.)

ranta Yukicon

Ranta Yuki oli jo viikkoja sitten, mutta aluksi odotin kuvia ja sitten olen muuten ollut muissa puuhissa ja vain unohtanut. Mutta tässä tulee raportti!

Lähdin melko aikaisin ajelemaan rannalle, jotta saisin autoni parkkiin jonnekkin lähelle. Huoli osoittautui turhaksi; niin aikaisin väkeä oli vielä aika vähän.
 Tein ensimmäistä kertaa sivubindauksen teipillä. Olin pelännyt, että se olisi epämukavaa ja vaikeaa. Hengittämisen kannalta sivubindi oli melkein mukavampi. Vasemman puolen teipit oli oikeakätisenä hiukan vaikeaa laittaa ja ryhti piti muistaa pitää hyvänä, jotta rinta näyttäisi litteämmältä.

Kömpelösti kasaan editoitu panorama-ish kuva rannasta.

Aluksi ranta oli varsin tyhjä, mutta täyttyi hiljalleen. Free! cossaajia näin varmasti neljä ennen kuin edes pääsin rannalle asti, eikä niiden määrä siihen loppunut. Erityisesti Nagisa ja Nitori cossien määrä oli yllättävän suuri. Pidin siitä, että hahmoista oli tehty paljon eri asuja. Muuten cossit olivat aika rentoja. Kuinka moni haluaisikaan tulla rannalle täydessä armorissa?

Jossain välissä kiertelin katsomassa rannan ohjelmaa. Suikawariin en osallistunut, mutta se näytti olevan ihan suosittua. Meloni pitikin yllättävän tyydyttävän äänen kun se hajoaa. DJ setti pyöri taustalla. En itse sitä varsinaisesti kuunnellut, mutta ei se häiriöksikään ollut. Volyymi taisi siis olla kohdallaan. Rantalentopallokentältä bongasin joukon Haikyuu-cossaajia pelailemasta palloa, mikä näytti oikein hauskalta. Täytyy itsekin katsoa sarjaa, niin moni sitä päivän aikana suositteli.

Otin aikani kuluksi selfieitä.

Aluksi kiertelin yksikseni, mutta eräs Nitori-cossaaja tuli minulle puhumaan ja kutsui viettämään aikaa kavereidensa seuraan. Olin hirveän iloinen. Huolehdin aina hiukan näyttäväni liian vakavalta, pelottavalta tai nyrpeältä, kun oikeasti olen ujo ihmisolento, joka ei itse uskalla aloittaa keskusteluja vaikka haluaisikin puhua ihmisille. Kun bongasin Sannan ja Johannan kera pääkaupunkiseudun cosplayharrastajien miitin, tungin siihen mukaan. Olikin kivaa jutella vähän enemmän rauhassa, kun ei ollut kiire mihinkään. Oikeastaan lopun tapahtumaa hengailin PC:n porukan läheisyydessä.

Let's dig in~

Olin tehnyt itselleni benton evääksi. En löytänyt muita säilyke makrilleja, kuin tomaattikastikkeessa olevia, joten tyydyin sardiiniin. Sekin oli kyllä hyvää, etenkin kun sain lämmittää niitä hiukan PC:n grillissä. Ja bonuksena ympärilläni olevat ihmiset tykkäsivät bentostani.

Minusta ainakin pyydettiin suhteellisen vähän kuvia. Mutta vaihdoin kyllä haleja ja kehuja muutamien Free! cossaajien kanssa. Myöskin todella mukava Makoto-cossaaja tarjoutui shoottaamaan Haruani, mistä olin hirveän kiitollinen. Etenimme hiljaksiin mereen ja lopulta luovutin hupparini Makotolle, jotta voisin uida. Oli äärimmäisen hassua seisoskella siinä kun  6 kappaletta noin 20 cm pitkiä teippejä oli ainoa asia, joka verhosi ylävartaloani. Jotenkin pelkäsin, että sitä pidettäisi sopimattomana. Vaikka tosiasia on, että rannalla oli paljon vähäpukeisempia ihmisiä kuin minä ja miesten ei tarvitse verhota ylävartaloaan edes teipin palasin. Samalla oli kuitenkin aika vapauttavaa uida niin.
Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta siihen tottui. Kroolasin pari kertaa Makoton ottaessa kuvia tai videota, minkä jälkeen palattiin rannalle. (Saatte ehkä vielä kuvia kunhan saan niitä käsiini.)

Palelin hiukan uimisen jälkeen, joten vaihdoin märät uikkarit yukataan, jossa vietin lopun illan. Aurinkoon siirtyminen lopetti palelemisen. Kello alkoi lähestyä kuutta, jolloin järjestetty ohjelma loppui. Nörttien (Toim. huom. käytän sanaa nörtti rakastavassa ja hyvässä mielessä. Nörtit ovat suosikki-ihmisiäni noin yleisesti.) määrä rannalla olikin vähentynyt ja tilalle oli saapunut lisää hämmentyneitä paikallisia. Kun seurassani henganneet ihmiset (se mitä PC:läisistä oli jäljellä) tekivät lähtöä, pakkasin minäkin kamani ja lähdin.

Tapahtuma oli aika lailla juuri sitä mitä odotinkin. Tunnelma oli rento ja hyväntuulinen. Oli aikaa vain jutella ihmisten kanssa ja puitteet olivat hyvät photoshooteille. Oli hauskaa kokea näin erilainen tapahtuma ja varmasti paikalliset auringonottajatkin oppivat uudesta tavasta viettää vapaa-aikaa.

Cosplayta uimarannalla? Hell yeah!

Beach here I come!

Seuraavana viikonloppuna on Yukicon 1.5 eli Se Pakollinen Rantajakso. Ja olen oikeastaan aika innostunut. Tykkään hirveästi kun ihmiset yhdistävät cosplayn muihin ajanviettotapoihin ja harrastuksiin. Joten totta kai uimarantatapahtuma vetoaa minuun ajatuksena. Ja tämä ihmiseltä, joka ei yleensä edes pidä uimarannalla olosta sitten yhtään. Odotan myös innolla, että ihmiset tekevät tyhmiä uimarantakliseitä, kuten roiskivat vettä, rakentavat hiekkalinnoja ja hautaavat yhden tyypin hiekkaan ja tekevä tälle merenneidon pyrstön ja tissit hiekasta.

Cosplayn suhteen päädyin Free!n Haruka Nanaseen. Olin muutenkin suunnitellut cossaavani Harua ja mikäs sen parempi paikka sille kuin uimaranta? Bonuksena vielä Free!n toinen kausi, Eternal Summer, alkoi juuri, joten sarjan fandomin uskoisi nousevan taas koloistaan esiin. (Ei sillä että se varsinaisesti olisi piileskellyt aikaisemminkaan sillä määrällä cossaajia, mitä coneissa on näkynyt.)

Lasit ja keskeneräiset uimahousut

Haru on onneksi(?) melko vähäpukeinen, joten cossissa ei ole niin paljoa tehtävää. Peruukkia muotoilin jo hiukan ja siniset uimalasit löytyivät kaapista. Uimahousut ovat ompelun alla. Halusin tehdä ne oikeasti uimapukukankaasta, mutta tietenkään en sitten löytänyt juuri haluamiani värejä. Lopulta ostin urheiluhousut ja topin, jotka olivat sopivan tuntuisia ja värisiä. Paidan osalta harkitsen vaaleansinistä hupparia, jollaisen Harulla näkee välillä tai ehkä vain mustaa hihatonta.

Ja bonuksena ajattelin ottaa mukaan tummansinisen yukatan, jonka voin heittää päälleni illalla. Saanpahan käytettyä yukataanikin vähän, vaikka liian lyhyt minulle onkin.

Yukatani on ainakin sopivan värinen Harulle

Todella laiska meikki- ja peruukkitesti

Mitäs tänä vuonna cossattaisiin?

Hei vaan tällaisen pienen radiohiljaisuuden jälkeen. Uutenavuotena olin vähän kiireinen, enkä ehtinyt kirjoitella mitään kunnon kokoelmapostausta viimevuodesta ja sen jälkeen on tapahtunut jänniä asioita siinä määrin, että minulla on ollut paljon muuta ajateltavaa. Nyt tulin tänne kuitenkin taas, koska hiljalleen olisi ehkä aika ajatella vuoden ensimmäisiä cosseja ja coneja.

Tampere Kupliista on ollut puhetta muutamien kavereiden kanssa, mutta se ei ole mitenkään päätetty. Ja jos menen Kupliiseen, tuskin teen mitään uutta uljasta cossia. Saatan kierrättää jonkun vanhan tai korkeintaan kasata jonkin erittäin laiskan kaappicossin. Joten minulle vuoden ensimmäinen kunnollinen ja varma con on Cosvision.

Cossien kannalta en ole vielä lyönyt mitään lukkoon, mutta muutamia uusia sarjoja on tullut katseltua ja niiden hahmoja mietittyä cosplay fiiliksissä.

Ensimmäinen tällainen hahmo on Armin Arlert (Shingeki no Kyojin). Anime on törkeän hienosti animoitu ja olen äärimmäisen utelias sen suhteen miten kaikki lopulta ratkeaa. Sarja on hirmuisen suosittu tällä hetkellä ja yritän olla ajattelematta, että hyppään jotenkin kyytiin uusimpaan villitykseen tämän kanssa, koska tiedostan että se on typerä ajatusmalli. Mutta itse asiassa sarjan suosio voi olla hienokin asia, koska mikä olisi mukavampaa kuin päästä tutustumaan ihmisiin, jotka pitävät samasta sarjasta, kun heitä kerrankin tuntuu olevan paljon. Armin oli oma suosikkini oikeastaan heti alusta lähtien. Nyt kun ajattelen, niin Arminissa on monia samoja asioita kuin Kira Izurussa (Bleach), joka niin ikään lukeutuu suosikkihahmoihini.

 Toinen on Haruka Nanase (Free!). Edellisen tapaan viimevuoden uusia animeita. Haru sopii sarjan hahmoista luonteelleni (ja naamallenikin ehkä?) parhaiten. Ja omistan mahdollisesti sopivan peruukin. Mahdollisesti, koska se on ehkä hiukan liian ilmava ja lyhyt, mutta sille voisi yrittää tehdä jotain. Muutenkin Harun kohdalla voin hiukan valikoida hahmon asuista jonkun sopivan. Haru toimikoon siis jonkinlaisena varahahmona ja mukavana sunnuntai/perjantai cossina.

Kolmas on Mihashi Ren (Ookiku Furikabutte, tuttavallisemmin Oofuri). Kyseessä on siis baseball anime ja Mihasi on joukkueen pitcher. Ja äärimmäisen söpö ja epävarma itsestään ja baseball taidoistaan. En nyt ehkä sentään ole yhtä epävarma kuin Mihashi, mutta samaistun silti hahmoon aika paljon. En kuitenkaan ole vielä katsonut/lukenut sarjaa loppuun, joten en vielä osaa sanoa varmaksi miten Mihashin cossaamisen käy.

Länsimaisista sarjoista taas mielessäni on käynyt joko Hannibal Lecter tai Will Graham Hannibalista. Ehkä vähän mieluummin cossaisin Williä, mutta luulen että Hannibal olisi helpompi tehdä. Will ja Hannibal ovat enemmän sen tyyppisiä cosseja, joiden osat löytyvät kirpputorilta ahkeran metsästyksen jälkeen ompelemisen sijaan.

Mainitaan nyt vielä viimeiseksi Zuko (Avatar the Last Airbender). Muutamien kavereiden kanssa on ollut puhetta Avatar-ryhmästä. Ongelma on lähinnä saada sovituksi jokin con, johon kaikki sitten pääsevät ja saada sitten cossit tehdyksi koko porukalle. Joten Zuko voi tapahtua tämän vuoden puolella tai voi olla tapahtumatta.