Cosvision -taas kaappicosplayta, Logomo ja konsertti

Cosvision oli tosiaan Turussa, joka on lähes kotikaupunkini. Kerrankin siis ei tarvinnut matkustaa coniin. Mikä itse asiassa teki sen, että confiilis ei ottanut tullakseen. Tosin se saattoi johtua kiireestä ja viimehetken cosplay-paniikista. Majoitin tosiaan Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin vanhempieni takapihalla olevaan saunarakennukseen, jossa voisimme huoletta derpata yölläkin häiritsemättä ketään. Jätin tosin kaksikon saunarakennukselle keskenään, sillä minut oli nakitettu auttelemaan conipaikalle perjantaiksi. Perjantai siis kului viimehetken ompelun sijaan badgeja askarrellen ja jakaen joitain taidekujapöytiä teipillä puolikkaisiin ja teippailemalla niihin laput siitä kuka pöydässä tulisi olemaan.

Perjantai-ilan pohdinnan tuloksena tosiaan päädyttiin Arminin lapsiversioon sen jälkeen kun oltiin katsottu ensimmäinen jakso Shingeki no Kyojinia, jotta saisin selville onko Arminilla henkselit takkinsa alla. (Oli sillä.) Ja samalla tuli mainostettua sarjaa Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille, jotka eivät olleet sitä vielä katsoneet. (Esittelin myös erään SnK fandomin upean tuotoksen.) Ja tosiaan lyhensin peruukin otsahiuksia vähän käyttäen Valkoista Samuraita peruukkipäänä.

Tyhjää on. Kaikki ovat katsomassa cossikisaa.

Lauantaiaamulla conipaikka vaikutti melko tyhjältä, mutta oikeasti keskivertoa vähäisemmän ihmismäärän lisäksi se saattoi johtua yksinkertaisesti avarasta conialueesta, josta pidin todella paljon. Taidekuja oli kerrankin oikeasti kuja ja siinä mahtui reilusti kulkemaan. Löysin kuitenkin heti ensimmäisen viiden minuutin aikana hirveään määrään tuttuja. Sen siitä kai saa kun asuu conkaupungissa ja on jotenkin kasaantunut kavereita conien myötä.

Melko nopeasti kipitin kaappicosplay luennolle. Aihe oli ensinnäkin ajankohtainen, koska itsellänikin oli parhaillaan kaappicosplay päällä. Sinänsä luento ei tarjonnut minulle hirveästi mitään uutta kenties http://www.anime-planet.com/characters/ sivun olemassaoloa lukuun ottamatta. Mutta tykkäsin hirveästi esimerkkikuvien suuresta määrästä ja siitä viestistä, että kaappicosplay on ihan ok ja sitä kannattaa tehdä itsensä ja rahojensa säästämiseksi.

Arminin lapsiversio oli oikein mukava cossi päällä ja olin hyvin tyytyväinen siihen, että pääsin niinkin lähelle vaatteiden oikeaa väriä ja mallia kaivamalla ne kaapista alle vuorokauden varoitusajalla. Cossista jopa otettiin muutama kuva ja sain kuulla useampaan otteeseen olevani oikein söpö Armin, mikä tietysti ilahdutti kovasti. Olen kyllä kuullut ennenkin, että minulla on shota pojille/nuorille bishieille sopivat kasvot. Ja olin oikeasti Armiin nähdessäni heti ajatellut, että kasvonpiirteeni sopisivat tälle. (Pidän muuten SnK:ssa hirveästi varsin vaihtelevista kasvojen ja etenkin nenien muodoista.)

Valkoinen Samurai tarjoutui shoottaamaan cossiani ja menimmekin Logomon taakse (kauemmas rautatiestä). Siellä oli muun muassa oikein hieno luola. Arminille se nyt ei välttämättä sopinut ihan täysin, mutta otettiin kuvia sielläkin, kalliolla istumisen ja puun alla löhöilyn lisäksi. Poseerausideani olivat ehkä hieman vähissä joten enimmäkseen saimme aikaan kokoelmaa eri paikoissa lukevasta Arminista.

 Kuvat: Valkoinen Samurai

Kävin myös katsomassa kutsuvieraskilpailun, sillä siinä varmasti olisi upeita pukuja. Enkä ollut pettynyt. Esityksiäkin oli todella hauskoista eeppisiin ja taidokkaisiin.

Epämääräiset syömisnaamat osa 2138762

Kävimme Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin kanssa Kertussa syömässä, koska se oli melko lähellä ja pidän itse kyseisestä ravintolasta ja sen bataattiranskalaisista hirveän paljon. Ja tietysti otimme syödessämme muutaman pakollisen herpa derp ruoka kuvan. Kaikilla olikin hirveä nälkä.

Emme ehtineet coniin enää kunnolla. Kaksikon korjaillessa meikkejään, shoottasin SevenTanin ja Chooichin sekä Aisun ja MinMinWitchin Alice in Wonderland steampunk ryhmää, jotta kaikista neljästä saataisi yhteiskuvia. Sitten siirryimme ulos ja pois conista shoottaamaan Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin Hakuouki cosseja. Taas hyödynsimme luolaa. En ole erityisen näppärä valokuvaaja. Minulla on alkeellista silmää kuvan asettelulle, mutta ainakin minulla on taipumus jättää kuvattavien kohteiden yläpuolelle enemmän tilaa kuin alapuolelle. Enkä oikeastaan osaa katsoa ihmisten kavojen hyviä kuvakulmia tai sitä onko poseeraus hyvä vai epäluonnollinen kuvaushetkellä. Mutta toivon, että kuvista löytyi hyviäkin joukosta. Kaikki kunnioitus oikeasti valokuvaajille, se on vaikeaa.

Shootatessamme oli alkanut sataa ja lähdimmekin pian kotiin. Ilta kului lähinnä jutellessa ja mm. pohtimalla missä nukkuisimme Desuconissa. Ja tietysti katsomalla Euroviisuja. En ollut kuullut yhtään biiseistä etukäteen ja tiesin ainoastaan Conchita Wurstin, josta internetissä oltiin puhuttu enemmänkin. Itse tein niin, että kuuntelin vain kaikki biisit ja painuin sitten sänkyyni ennen pisteidenlaskua. Pidin Norjan balladista, naureskelin Puolan seksualisoidulle voin kirnuamiselle ja pyykin pesulle, ihailin Conchitan partaa, pyörittelin silmiäni Ruotsin biisille, joka oli hyvin taattua Ruotsin Euroviisu-laatua ja olin lievästi hämmentynyt Ranskan viiksi-laulusta. That's Eurovision for you.

Sunnuntain cossini oli Will Graham. En halunnut laittaa ihan samoja vaatteita kuin Kupliissa. Vaihdoin ensinnäkin housut, koska farkut olivat hirveän kireät ja oletan niiden aiheuttaneen Kupliin lopussa minulle pahaa oloa ja tuskaa. Lisäsin kravatin ja toivoin, että minulla olisi ollut sopivat lasit Willille, jotta professori Graham -lookki olisi ollut kokonainen. Itse asiassa kun matkalla coniin käväisimme läheisellä huoltoasemalla, katselin lukulasit läpi, mutten löytänyt mitään sopivaa. Conissa etsiydyin Roosan luo, jotta sain parran naamaani, sillä yhteiset partavälineemme olivat hänellä.

Seikkailin varsin tyhjässä conissa. Tämä johtui siitä, että cosplaykisat olivat meneillään. Halusin kuitenkin Mikä mulle oikein tuli?-luennolle, sillä olen itse hirveästi miettinyt miten suuri rooli loppujenlopuksi cosplaylla on ollut siinä kuka tällä hetkellä olen. Ja erityisesti miten olen päässyt kokeilemaan maskuliinisuutta mieshahmoja cossaamalla ja sitä kautta saanut itsevarmuutta olla oma itseni.
Kuitenkin, luento oli oikein hyvä. Se lähti ehkä vähän hitaasti käyntiin ja voisin kuvitella joidenkin nuorempien tai lyhyemmällä attention spanilla varustettujen ihmisten kyllästyneen. Mutta toisaalta se sopi luennon aiheelle ja pitäjälle täysin. Aihe oli juuri sitä mitä olin kuvitellutkin ja oli hirveän mielenkiintoista peilata itseään siihen mitä sai oppia. Kun jo puoli tuntia ennen loppua aloitettiin kysely ja keskustelu-osio pelkäsin hetken, että kukaan ei kysyisi mitään, mutta sitten joku aloitti ja keskustelua syntyikin ainakin vanhempien suhtautumisesta harrastukseen ja mm. crossplayhin. Olisin halunnut jotenkin lisätä keskusteluun oman näkökulmani tai lähinnä aloittaa keskustelun sukupuolivähemmistöistä ja cosplaysta, mutta en oikein osannut muodostaa sitä järkeväksi kysymykseksi tai tarpeeksi lyhyeksi ja koherentiksi tarinaksi, joten annoin olla. Tämän tyyppiselle luennolle sopi hirveän hyvin pitkä keskustelutuokio.

Luennon jälkeen ehdin hetken hengähtää, syödä Palleron viinirypäleitä ja muutenkin hengailla tämän porukan seurassa. Sitten alkoikin Quinsonituksen Fandom Comes to Life konsertti, joka oli upea. Missasimme ekasta biisistä alun. En edes osaa valita suosikkikappalettani. Oli hieno yllätys, kun Misty Mountainsin (the Hobbit) alussa osa Quinsonituksen jätkistä liittyi kuoron riveihin. Welcome to Nigt Valen tunnari ansaitsee maininnan, samoin Muumi Medley. Kaiken kaikkiaan itkin, nauroin ja taputin niin, että kädet tuntuivat vähän turrilta jälkeenpäin. Kaiken sen arvoista.

Coni alkoi hiljalleen tyhjentyä ja etenkin päättäjäisten ajaksi. Olisin mennyt sinne itsekin, mutta odottelin kavereita cosseja vaihtamasta. (Lopulta olisin kyllä ehtinyt päättäjäisiin. Harmi, olivat kuulemma eeppiset.) Moikkailin siinä sitten tuttuja sitä mukaa kun niitä ulostautui Logomo salista.

[random Disney love song playing]

Olimme sopineet menevämme vielä syömään conin päätyttyä Valkoisen Samurain, Hasakitsukin, Roosan ja Idan kanssa sekä Cas liittyi lennosta seuraan. Menimme kiinalaiseen, joka oli Cosvisionin karttaankin merkittynä, koska se oli lähellä rautatieasemaa ja siten junaan pääsisi nopeasti. Ruoka oli ehkä vähän pettymys ainakin joillekkin. Nuudelit, jotka jaoimme Roosan kanssa, olivat hyviä ja Kaunotar ja kulkuri hetken oli vain tapahduttava. (Kuvasta kiitos Casille ja tämän kännykkäkameralle.) Yleisesti fiilis oli hyvä ja minulla ainakin oli oikein hauskaa.

Syömisen jälkeen heitimme vielä hyvästit Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille saatettuamme nämä rautatieasemalle ja selviydyimme siitä itsekin hiljalleen kotiin.

Pidin Cosvisionista oikein paljon ja toivon, että seuraavalla kerralla porukkaa tulee enemmänkin, kun kaikki nyt näkivät, että tämä oikeasti toimii ja miten upeat tilat ja photo shoot mahdollisuudet olivat. Pidin ohjelmista, joissa kävin ja olisin mielelläni käynyt useammassakin (Real person cosplay, Propit-mitä ja miten?).

Lopulliset Cosvision suunnitelmat, vihdoin.

Ompelin viimeyönä kahteen asti Arminin 3D manouver gearin remmejä. Tällä hetkellä kasassa on "olkainosat" ja kaksi pitkää remmiä, jotka tulevat kiertämään koko vartalon ja toista jalkaa alas. Saappaita varten on vain kengät, joista saappaat voi muokata ja pala keinonahkaa, jota käytän myös remmeihin. Totesin, etten yksinkertaisesti millään ehdi saada kokonaista cossia valmiiksi. Remmit olisin ehkä voinut viimeistellä, mutta olisi silti ollut vähän hassua olla ilman saappaita. 

Joten uusi cossisuunnitelma lauantaille on Arminin lapsi-versio. Koska halusin edelleen cossata Arminia ja muistin, että äidilläni on suunnilleen oikean värinen neuletakki, jota voisin lainata ja muutenkin omistan sopivat vaatteet. Leikkasin peruukin otsahiuksia hiukan ja nappasin vanhan sanakirjan propiksi.

Sunnuntain osalta päädyin kierrättämään Will Graham -cossin. 

Close enough?

Peruukki leikkelyn jälkeen

Tampere Kuplii - kaappicosplay ja tekoverta

Vietin siis tosiaan viikonloppuni Tampereella. Päätin lauantaiaamulla vielä, että cossaisin Williä jo lauantaina, sillä se on tyypillisesti tapahtumien aktiivisempi päivä. Will oli siis täysin kaappicossi, koska Willin vaatetus näyttää koostuvan lähinnä farkuista ja ruudullisista kauluspaidoista. Hiusten kihartaminen pikkuisella suoristusraudalla onnistui yllättävän hyvin siihen nähden, että luulin olevani täysin kyvytön hiusten laittamisessa. Tai ainakin olin tyytyväinen kiharoiden hiukan laskettua ajomatkan aikana. Nappasin mukaani myös pari sinistä kumihanskaa, koska toivoin niiden lisäävän hahmon tunnistettavuutta.

Kukkaseppele unohtui kotiin, mutta lainasin
hetkeksi Cosvisionin kukkasta.

Perillä lainasin kaveriltani Sofialta parranmaskeerausvälineitä, huokoista sientä (tai mikä lie muovilankahässäkkä olikaan) ja mustaa väriä. Niillä tuli yllättävän hyvää jälkeä ja parta oli naamassa viidessä minuutissa. Partaa ei oikeastaan tuntenut, joten olin kokoajan vaarassa sotkea sen epähuomiossa. Huvitti kun samaan aikaan naisten vessassa oli myös Castiel-cossaaja laittamassa omaa parransänkeään samalla metodilla. Parta-partyt. Oli siinä varmaan ihmettelemistä tädeille, jotka sattumalta olivat eksyneet Finlaysonile juuri sinä päivänä.

Conpäivä kului kierrellessä alueella Roosan kanssa. Eniten tykkään vain katsella vastaan tulevia cossaajia. Näin muutaman muunkin Willin ja Hannibalin ja yksistä pyysin jopa kuvan. Ja tajusin, että oikeasti tämä on ehkä toinen tai kolmas kerta kun olen käynyt pyytämässä kuvia. Mikä tuntuu typerältä ottaen huomioon miten kauan olen pyörinyt coneissa. Vaikka tajuan, että cossaajat yleensä arvostavat kuvapyyntöjä, silti jännitän. Ehkä pääsen tästä yli, jos otan tavaksi mennä pyytämään kuvia.

Hannibalin ja Willin aamukahvit?

Myyntipöydät ja taidekuja tuli katsastettua. Ohjelmistossa olisi ollut tehostemaskeeraus-luento, mutta tietysti unohdin sen olemassa olon kunnes oli myöhäistä. Välillä vain istuttiin Cosvisionin yhdistyspöydän vieressä rentoutumassa ja viettämässä aikaa kavereiden kanssa. Siinä pöydän läheisyydessä hengaavalla porukalla käytiin myös syömässä Pancho Villassa.

Välillä kiertelin myös yksikseni katselemassa cossaajia ja tein taas havainnon, että yksinäiselle cossaajalle tullaan helpommin puhumaan. Melko paljon SnK cossaajia oli liikkeellä ja näin vilaukselta Mihashi-cossaajan, mitä en ollut odottanut ollenkaan.

Ennen conista lähtöä Sofia otti vielä hiukan kuvia Will-cossistani taidekujalle johtavassa portaikossa. Willille oli hiukan hankalaa keksiä poseerauksia, etenkin ilman proppeja. Joten istuskelin ikkunalaudalla ja nojailin seinään ja näytin enimmäkseen hiukan poissaolevalta. Kuvista tuli kuitenkin hyviä ja saimme otettua niitä tarpeeksemme ennen kuin con sulkeutui ja meidät hätisteltiin pois.

Jaoimme Omenahotellihuoneen Roosan kanssa. Heitimme tavaramme sinne ja kävimme kaupassa. Minkä jälkeen olin valmis kaatumaan suoraan sänkyyn, koska aikainen herätys ja paljon kävelyä conissa. Tv:ssä pyöri taustalla Die Hard ja huolehdin hiukan koulutehtävästä, jonka palautuspäivä lähestyi uhkaavasti.

Päätin aikaisemmin päivällä, että cossaisin Williä samantien toisenkin päivän. Cossi nimittäin oli oikein mukava, kenties hieman liian kireitä farkkuja lukuun ottamatta. Emmekä lauantaina ehtineet roiskia naamaani täyteen tekoverta. Joten yksinkertaisesti menin nukkumaan kiharaisten hiusteni kanssa, jolloin ne olivat seuraavana aamuna melkeinpä paremmat kuin eilen.

Sunnuntaiaamulla kellojen siirto aiheutti hetken hämmennystä. Onneksi Tampere Kupliin Facebook ja tv:n kello muistuttivat siitä. Ja onneksi meidän ei heti aamusta tarvinnut olla missään. Aamutoimet tapahtuivat rauhassa hämmentäviä lastenohjelmia katsoen ja teetä juoden.

Mihashi-cossaaja

Jätimme tavarat viereisen elokuvateatterin tavarasäilöihin ja roiskimme tekoverta vessassa. Aseenamme tähän oli pullollinen Grimasin tekoverta ja hammasharja, jolla sai pieniä, "nopeita" roiskeita. Käytännössä annoin Roosalle vapaat kädet veren kanssa, koska tämä oli innokas tehtävään. Ja on hieman vaikeampaa roiskia verta omaan naamaansa. Siivosimme hiukan, jotta vessa ei näyttäisi murhapaikalta ja lähdimme taas seikkailemaan ympäri conia.

Huomasin uudestaan Mihashin, jonka näin jo eilen vilaukselta. Pyysin kuvan ja selvitimme, että mustia baseballräpylöitä saa ilmeisesti eBaystä about 10 dollarilla. Tulevaisuutta ajatellen. Ja eilinen Hannibal ja Will ottivat kanssani epämääräisen selfien, josta varmasti tuli upea.

Päivän loppua kohden minulla oli oudon paha olo. En vieläkään keksi mitään kattavaa selitystä sille, koska olin syönyt, juonut ja nukkunut tarpeeksi. Istuimme hetkeksi portaille ja Roosa lainasi minulle iPodiaan. Käytännössä makasin portailla ja kuuntelin podcastia, joka taisi liittyä jotenkin avaruuteen. Se kuitenkin auttoi hiukan ja jaksoin pienen photoshootin, taas Sofian kuvaamana. Ja itse asiassa kalpeus ja poissaolevuus sopi ihan hyvin Williin, jonka naamassa on veriroiskeita.

Heti shootin jälkeen kävin vaihtamassa pois bindauksesta ja tiukoista farkuista. Oloni parani aika paljon ja kävimme vielä pienellä porukalla syömässä ennen kuin lähdimme ajelemaan kotiin.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli oikein hyvä. On yksinkertaisesti mukavaa viettää aikaa kavereiden ja muiden hienojen ihmisten seurassa. Pääsin taas talven jälkeen coneissa käymisen makuun ja sain hiukan uutta intoa cossien tekemiseen, kun sain katsella cossaajia ympärilläni taas vähästä aikaa. En ole vielä lopullisesti päättänyt Cosvision cossejani, mutta Armin (SnK) ja Mihashi (Oofuri) ovat tällä hetkellä päällimmäisinä mielessäni.

Kuplii

Viikonloppuna (tai oikeastaan jo parhaillaan) on Tampere Kuplii ja olen ensimmäistä kertaa menossa kyseiseen tapahtumaan. Tämä siksi, että sain itselleni sinne seuraa. Joten ihan rehellisesti menen sinne viettämään aikaa kavereiden kanssa ja ihmettelemään mitä kaikkea tällaisesta tapahtumasta löytyy. Ja siinä sivussa tietysti saan tekosyyn laittaa cossin päälle.

Nyt vain tuskailen sen kanssa minkä cossin laitan. Kavereiden kesken ei tule tapahtumaan mitään erityistä ryhmää, joten nyt katselen jo olemassa olevia cossejani ja kaappini sisältöä ja yritän päättää mikä innostaisi eniten. Tavallaan haluaisin valita jonkin sarjakuvahahmon, koska kyseessä kuitenkin on sarjakuvatapahtuma. Toisaalta tällä hetkellä innostaisi jokin muu, joten tuntuu typerältä pakottaa itsensä johonkin cossiin vain siksi että se sopii paremmin tapahtuman henkeen. Kaiken kaikkiaan stressaan nyt ihan liikaa sitä mitä cossaan. Kun haluaisin cossata jotain siistiä, mutta se pitäisi ensin tehdä ja aikaa ei todellakaan ole. En vielä tiedä siis yhtään mitä cossaan tai cossaanko ollenkaan.

Edit/ Päätin tehdä nopean kaappicossin Hannibalin Will Grahamista. Omistan valmiiksi sopivan ruutukauluspaidan ja farkut. Olin onnekas ja pääsin käymään kampaajalla näin lyhyellä varoitusajalla, joten hiukseni ovat nyt sopivan pituiset Willille. Nyt vaan täytyy oppia kihartamaan ne. Will varmaan tapahtuu sunnuntaina ja lauantaiksi laitan vain jotain mukavaa/nörtihtävää.

Joten toivottavasti törmäilen joihinkin tuttuihin siellä sitten.

Mitäs tänä vuonna cossattaisiin?

Hei vaan tällaisen pienen radiohiljaisuuden jälkeen. Uutenavuotena olin vähän kiireinen, enkä ehtinyt kirjoitella mitään kunnon kokoelmapostausta viimevuodesta ja sen jälkeen on tapahtunut jänniä asioita siinä määrin, että minulla on ollut paljon muuta ajateltavaa. Nyt tulin tänne kuitenkin taas, koska hiljalleen olisi ehkä aika ajatella vuoden ensimmäisiä cosseja ja coneja.

Tampere Kupliista on ollut puhetta muutamien kavereiden kanssa, mutta se ei ole mitenkään päätetty. Ja jos menen Kupliiseen, tuskin teen mitään uutta uljasta cossia. Saatan kierrättää jonkun vanhan tai korkeintaan kasata jonkin erittäin laiskan kaappicossin. Joten minulle vuoden ensimmäinen kunnollinen ja varma con on Cosvision.

Cossien kannalta en ole vielä lyönyt mitään lukkoon, mutta muutamia uusia sarjoja on tullut katseltua ja niiden hahmoja mietittyä cosplay fiiliksissä.

Ensimmäinen tällainen hahmo on Armin Arlert (Shingeki no Kyojin). Anime on törkeän hienosti animoitu ja olen äärimmäisen utelias sen suhteen miten kaikki lopulta ratkeaa. Sarja on hirmuisen suosittu tällä hetkellä ja yritän olla ajattelematta, että hyppään jotenkin kyytiin uusimpaan villitykseen tämän kanssa, koska tiedostan että se on typerä ajatusmalli. Mutta itse asiassa sarjan suosio voi olla hienokin asia, koska mikä olisi mukavampaa kuin päästä tutustumaan ihmisiin, jotka pitävät samasta sarjasta, kun heitä kerrankin tuntuu olevan paljon. Armin oli oma suosikkini oikeastaan heti alusta lähtien. Nyt kun ajattelen, niin Arminissa on monia samoja asioita kuin Kira Izurussa (Bleach), joka niin ikään lukeutuu suosikkihahmoihini.

 Toinen on Haruka Nanase (Free!). Edellisen tapaan viimevuoden uusia animeita. Haru sopii sarjan hahmoista luonteelleni (ja naamallenikin ehkä?) parhaiten. Ja omistan mahdollisesti sopivan peruukin. Mahdollisesti, koska se on ehkä hiukan liian ilmava ja lyhyt, mutta sille voisi yrittää tehdä jotain. Muutenkin Harun kohdalla voin hiukan valikoida hahmon asuista jonkun sopivan. Haru toimikoon siis jonkinlaisena varahahmona ja mukavana sunnuntai/perjantai cossina.

Kolmas on Mihashi Ren (Ookiku Furikabutte, tuttavallisemmin Oofuri). Kyseessä on siis baseball anime ja Mihasi on joukkueen pitcher. Ja äärimmäisen söpö ja epävarma itsestään ja baseball taidoistaan. En nyt ehkä sentään ole yhtä epävarma kuin Mihashi, mutta samaistun silti hahmoon aika paljon. En kuitenkaan ole vielä katsonut/lukenut sarjaa loppuun, joten en vielä osaa sanoa varmaksi miten Mihashin cossaamisen käy.

Länsimaisista sarjoista taas mielessäni on käynyt joko Hannibal Lecter tai Will Graham Hannibalista. Ehkä vähän mieluummin cossaisin Williä, mutta luulen että Hannibal olisi helpompi tehdä. Will ja Hannibal ovat enemmän sen tyyppisiä cosseja, joiden osat löytyvät kirpputorilta ahkeran metsästyksen jälkeen ompelemisen sijaan.

Mainitaan nyt vielä viimeiseksi Zuko (Avatar the Last Airbender). Muutamien kavereiden kanssa on ollut puhetta Avatar-ryhmästä. Ongelma on lähinnä saada sovituksi jokin con, johon kaikki sitten pääsevät ja saada sitten cossit tehdyksi koko porukalle. Joten Zuko voi tapahtua tämän vuoden puolella tai voi olla tapahtumatta.