Epämääräinen kokoomapostaus kuulumisia

Eipä ole taas hetkeen tullut cossattua tai ainakaan päivitettyä siitä tänne. Totta puhuen tämä blogi päätyy nyt vähän hiljaiselolle ja sanon sen ihan suoraan mieluummin. Saatan toki palauttaa tämän joskus aktiiviseksi, jos intoudun taas. Mutta jotenkin se alkuaikojen innostus cossata ja dokumentoida puvun tekemistä on kadonnut ja monet bloggerissa bloggaavat kaverini ovat joko siirtyneet Facebookiin tai niin ikään antaneet blogiensa kadota hiljaisuuteen. Mutta varmasti edelleen pyörin coneissa ja olen nyt erityisesti ujuttautumassa larppaamaan. Ja aloitin juuri tuossa roller derbyn ja siitä bloggaaminen alkoi innostaa. Ja gradukin pitäisi saada valmiiksi mielellään tämän kevään aikana.

 Tässä kuitenkin vielä vähän jutustelua Harry Potter ja kirottu lapsi -käsiksen julkaisusta.

Kuvaajana oli Milja Koskimies.

Viimevuoden marraskuussa oli tosiaan Harry Potter ja kirottu lapsi -käsikirjoituksen suomennoksen julkaisu. En itse tarinasta hirveästi välittänyt (luin sen netistä englanniksi) enkä edes ostanut painosta. Mutta Tammi järjesti tilaisuuden ja siellä oli pukukisa, joiden palkinto oli aika hulppea. Joten päätin mennä tapahtumaan ihan jo vain kokemaan Potter-nostalgiaa ja näkemään kavereita, joihin olen ehtinyt miiteissä, coneissa ja larpeissa tutustua.

Sinne sitten piti keksiä joku asu. Remus Lupin on pitkään ollut suosikkini ja vakioasuni. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä aikuisen Remuksen asun. Ehkä sitä alkaa hiljalleen olemaan tarpeeksi vanha, että aikuiset hahmot alkavat tuntua mukavilta yllä. (Vaikka naama näyttää samalta kuin aina ennenkin.) Kyse on kirjahahmosta ja puku sai olla enemmän hahmomainen, kuin tismalleen referenssin mukainen. Kirjoittelin Vuotavan noidankattilan joulukalenterin luukkuun hiukan tämän tyyppisten pukujen kasaamisesta ja Remuksesta siinä sivussa, joten taidan vain linkata sen tähän.

Eniten minulla oli hauskaa maskeeraamisen ja etenkin viiksien ja arpien kanssa. Ja kerrankin oli hyötyä siitä, että on silmäpussit omasta takaa. :D

Tapahtuma itsessään oli oikein hauska. Pukuilijoita oli paljon ja pääsi hengaamaan monien kavereiden kanssa. Ja tapahtumapaikalle jonottaessa tuli myös jutusteltua vieressä jonottavien kanssa kaikenlaista. (Lähinnä siitä, että oli kylmä ja meillä kaikilla oli vain ohuet kaavut ulkovaatteina, koska pukua varten halusi olla edustava.) Oli myös jotenkin tosi kummaa intoilla siellä samassa tilassa kymmenvuotiaiden kanssa. On kuitenkin tosi hienoa, että Potterit jaksavat kiinnostaa uuttakin ikäpolvea. (Itse olen vähän epämukava lapsille jutustelussa, koska koko ajan täytyy vähän miettiä tasapainoa sen välillä, että suhtautuu heihin ihan normaaleina juttukavereina ja sen välillä, että ei kiroilisi/puhuisi puoliksi englantia/kaiva esille aiheita, joista on turha tai epämukava puhua kymmenvuotiaille.)

Ohjelmassa oli suomalaisten näyttelijöiden ääneen lukemia katkelmia käsiksestä, muovikolikoita, joilla sai karkkeja ja tietysti pukukisan finaali. Olin kuvauttanut itseni rautatieasemalla kisaa varten enkä oikein tiennyt toivoako finaalipaikkaa vai ei. Paljon näkyi omaa pukuani hienompaa ja monimutkaisempaa settiä ja porukka oli oikeasti panostanut ihan hirveästi. Lopulta en sinne finaaliin päässyt, mutta en kyllä lopulta ollut niin yllättynyt. Pukuni oli kuitenkin aika vaivaton eikä välttämättä niin tunnistettava kirjojen pohjalta. Mutta hurrasin tutuille ja tuntemattomille ja nautin hienoista puvuista.

Tapahtuman jälkeen valuttiin vielä joidenkin tuttujen kanssa ruokakauppaan ja Mäkkäriin odottamaan itse kunkin kulkuneuvon lähtöä kodin suuntaan.