Tracon lähestyy...

...ja olen tosiaan menossa sinne. Lippu on ollut jo muistaakseni PopCultista asti, mutta Omenahotellihuoneet oli viety jo siinä vaiheessa kun niitä katsoin. Mutta nyt saimme muutaman ihmisen kesken varattua leirintäalueelta mökin meille. (Oli rentouttavaa kun vaihteeksi ei itse tarvinnut metsästellä majoituksia. :D)

Cossisuunnitelmien kannalta tämä postaus on vähän antiklimaattinen. Lauantain puvun haluan pitää salaisuutena, koska haluan nähdä kavereiden ja tuttujen ensireaktion siihen naamatusten. Ei se siis mikään ihmeellinen tai monimutkainen puku ole, enkä ajatellut tätä minään tahallisena mysteerinä. Lähinnä ihmisten reaktiot huvittavat minua. 

Dipperin hatun tuunasin ranta Yukia ajatellen,
mutta jäi se reissu tekemättä.

Sunnuntaipuku ei puolestaan ole varma. Vaihtoehdot ovat Steven Universen Sapphire (omana versiona, koska syyt) tai Gravity Fallsin Dipper Pines. Tai miksei hätätilassa joku vanha puku tai eri versio lauantain hahmosta? Olen vielä ihan yhtä kujalla kuin te lukijatkin.


Jotta tämä postaus ei jäisi ihan sisällöttömäksi heitän tähän kuvia asioista, joita olen lähiaikoina askarrellut.

Hääkortti kaverille

Tuparilahja toiselle kaverille

Animal Crossing teemainen säilytyspussi Roosan DS:lle.

kolikkepussi

Archipelacon - quality programme, a small Pride picnic and an extempore masquerade

Koska tapahtuman kieli oli pääosin englanti, päätin taas kirjoittaa postauksen englanniksi, kuten joskus tein Närcon Vinterinkin kanssa. Jos englanti ei suju, katso ihmeessä kuitenkin kuvat.

Derp-tiger on the ferry.

To me and my partner, Roosa, the trip to con began on Friday morning, because of their work schedule. But I was fine with it; Otherwise I would have had to go all alone. We took a Vikingline ferry to Mariehamn. The ferry ride was quite boring really. We bought Oreo chocolate from tax free and ate burgers. And looked at the con programme on their website. It had this cool system where you could tick the programmes that interested you and you could then look what you had ticked under the "my con" tab.

We (or mostly I) had a ton of stuff, but we succeeded in lugging it all to the con venue. Luckily Mariehamn isn't that big. We got our badges, left our stuff in the cloakroom and checked what was next. The atmosphere was drastically different from the type of con I'm used to. There were barely any cosplayers, me being one of them as young Remus Lupin. There were quite a small amount of people in comparison to the size of the venue and everyone was quite calm and grown up about their way of going around. Which I felt was almost... boring? I guess I, at the age of 24, was on the young end of congoers. (Well, if you don't count the small children there with their parents...)

There seemed to be so much interesting programme on Friday though and soon I had no time to feel young and out of place. The first one we attended was a lecture about comics and heroes as tools for resistance/rebellion. It was in Finnish and I found it really interesting, especially the parts on how comics and the fan scene are changing and how comics can be used to oppose many things (adults, misogyny, racism,...) depending on who's using it.

After a bit of coffee we sneaked to listen to George R.R. Martin's reading half way through it. I'm not that much into Game of Thrones/asoiaf, but since Mr. Martin has come here, why not go and listen? My favourite was the fan question part. On later days we also attended an episode viewing with a Q&A with him and it was equally fascinating.

After a break there was LGBT in SciFi/Fantasy panel. The panelists (Cheryl Morgan, Suzanne van Rooyen and Dirk M. Weger) were wonderful and the whole topic was right up my alley. Actually we had to look up the other programmes these people were going to have and we later attended many of those. The panel had a lot of things and themes I had already seen, but I liked the discussion on under what conditions do aliens and creatures qualify as (good) representation.

After the queer panel we went right away to "Zombies, Necrophiles and Spiraling Penises" lecture. It was basically just this excited biologist telling about all the really weird animals and creatures. The baseline was that why isn't there more scifi based on biology since it's already so weird in reality. The lecture room was really full and we sat on the floor.

Last for the day was GoT burlesque (we had to abandon Mad Scientists panel because they were at the same time). The burlesque was different than to what I'm used to. Usually it's more slow building and based on single acts when this was a single mess of multiple characters stripping and getting killed. And the audience wasn't as loud as usually even though there were more people! But it was fun, if not the burlesque I'm used to.

This went better than expected.

Then it was a walk to the floor accommodation with a stop for take-away pizza. The sleeping place was your pretty typical school gym hall. We set ourselves up and ate some pizza. (After crudely cutting it with a spoon, because that was the best thing I had.) 

I didn't sleep too well the first night because of the light, cool temperature and snoring people. But at least I didn't have trouble getting up. Indeed I had to get up pretty early to glue on Bilbo's ears and foot hair. I pre-curled my hair the previous night, but it needed a bit touching up too.

When I was ready, we headed first to a food store for breakfast items and then to a panel on Trolls in Nordic SFF. The panel had 4 people (and the moderator) who have used trolls in their writing. They told about their approaches to the myths about trolls and it was interesting how differently they used the same source materials for their interpretation. Another interesting discussion was about what could be the original point of trolls in mythology. To scare people away from the woods? Or to represent the unpredictable nature? (Compared to the "better" humans.) To explain stuff like sick babies or post-labor depression with changelings?

I found a ladybug!, photo by MMW

Then there was a short break for me. SevenTan, Chooichi, Aisu and MMW came to say hello after they had received their signatures from Mr. Martin. It was nice to see some familiar faces (and other cosplayers). I didn't feel as much like a weird kid among adults. They were heading off to photoshoot and I tagged along. (Roosa went to a panel on music in writing.) We headed off to a park. I didn't want to put my shoes back on, so I simply walked barefoot. It was a hot and sunny day which kinda made photographing a bother. MMW was mostly our photographer, owning the best camera. I had to ask kinda in the middle of the shoot if my photos could be taken then, because I wanted to attend a Pride picnic. Everyone was cool with it and we just took a few. I had bought a ring from Turku medieval fair on a whim and wanted a few photos with it. I do have photos of Bilbo already, so I didn't need that many more. I love the colours in these photos.

photo by MMW

photo by MMW

Lego the Shiba

After photos I waved bye and rushed to the picnic. The con had a rainbow corner that was made to be a safe space. Which is interesting, since I've never thought that a convention generally wouldn't be a safe space. But there I met up with Roosa and followed the rest outside. Everyone pulled out food and sat with their people. I felt kind of shy and didn't really speak much. But there was a man with his shiba and he seemed talkative and chill. People shared their food and it was still kind of nice to get to go to a Prinde picnic since the actual Pride was taking place at the moment too. The shiba, Lego, was really the life of the party, at least for me. Mostly he begged for treats and his other human, Suzanne, decorated him with a rainbow flag.

People started to leave the picnic and we decided to do the same. Inside MMW came to talk with us. She told me all of them had enrolled in the masquerade and encouraged me to do the same. Roosa poked me to go too. I must admit I had already thought about it myself, because there seemed to be so little cosplayers and it would be a shame if the masquerade turned out to be really short. So I marched up to the info and asked if I could still enroll. I gave my name and the character's name and they told me to be by a certain door 15 minutes before the show. I asked a bit more to know that we could do a skit if we wanted, but walking and posing would be quite enough. There would not be any kind of pre-judging or anything.

After this we went to see the episode viewing I mentioned earlier. After that I headed to hang out with SevenTan, MMW and the rest. I didn't want to attend a programme because I wasn't sure if I could then make it for 15 minutes before. And I wanted to fix my make up just a bit. Mostly we played card games though.

The cosplayers started to gather and in the end there was quite a good amount of us. We chatted with mostly some Finnish speaking people. There was Thorin and lady Loki and Brienne of Tarth, to mention a few. And we encouraged a beginning cosplayer dressed as an elf lady to get more into the hobby, because cosplaying is fun after all. Seriously this was one of my favourite parts of the convention, because I got to talk to other cosplayers and new people in general and everyone was so nice. And there were awesome kid cosplayers; I really digged the duo of Bobby Singer and little Dean. (I think she was cosplaying Dean and not Sam, but my knowledge of Supernatural is weak at best.)

Photo by Henry Söderlund

A bunch of GoT cosplayers.

We were then told the particulars. Which was pretty much that we would be called in with a little speak in the order we enrolled. We could just pose or do a little skit or whatever. A microphone would be in use if needed. I had a few ideas of perhaps dropping the ring and then theatrically pocketing it. Or just pretending to find it. But i was kind of unsure. We then packed up to the room leading to the stage. My pulse was pretty high and mostly I was debating with myself on what to do. People before me started going in. We howled back at an ElfQuest cosplayer since she asked us to. Soon it was my turn. I tried to mimic the awkward walk Bilbo makes in the first movie when he's checking whether there are still dwarves in his house. Then I just kind of stood on the spot and posed a little. I guess I kind of chickened out of anything more complicated. It was odd to look at all the people in the auditorium and realize how they were all looking intently at me. I then exited with a tiny bow and it was over. Or well, we were all called back for a group photo and there was an epic sword fight between Brienne, the Hound and a tiny pirate. And I think Arya stabbed someone's ankles at least? It was all pretty fun and gave some sort of entertainment to the audience, I hope.

I met Roosa outside the auditorium and we tried to figure out a place where we could get food from. I was kind of headache-y and wanted to just go already. Turned out it was a bad plan. Everything was either closed, expensive or loud and full of beer sipping alpha-male looking guys. We returned to the con place and Roosa asked the info-people of the con. A local knew that a place called Metropol was still open for a while and we hurried there. I had been in kind of a bad mood due to tiredness, hunger and stuff, but Metropol wiped it all away. Sure it was a pretty regular pizza-grill-pasta place, but the lady who sold us food was pleasant, asked if the con was over for the day, and seemed not at all irritated at our late-ish arrival. And the food was exactly what I needed.

We stuffed our faces and I pretty much crawled out of my costume, took a shower and rolled to bed. Well, and we moved our mattresses next to a now free power socket and further from that one lamp that was on through the night. I slept like a log.

Next morning we really wanted to go to the LGBT superheroes lecture by Cheryl, so I woke up early enough and pulled on Hiccup's clothes. And Roosa poked my face with an eyebrow pencil to make freckles. I succeeded in wiping them away accidentally during the day, though.

We were supposed to go to the store, but it was closed. And we didn't know about another store nearby at the moment, so we just headed to the con without breakfast. LGBT superheroes was really good. I don't even read superhero comics myself, but LGBT representation is close to my heart and I appreciated it that someone else had organized the available information to a neat presentation. (After I have done practically the same thing for my bachelor's degree in biochemistry, I know it's a lot of work.)

For a while there was not much else to do and I chatted with friends and Toothless received many pettings and admiration. By now so many people have asked me if I have an etsy store, that I'm seriously wondering if I should put one up for the summer, since I don't have a summer job. I should first figure out what to sell, though. (The maker of the Toothless-pattern I used, wishes people wouldn't profit from her patterns.)

Next was a set of academic presentation under the title Minds and Bodies in Genre Texts. We only watched the first two, since we weren't familiar with the last one's topic. The first one was on bioethics of making humans better artificially, which is a common thing in SciFi. The second one was on trans representation, and whether it's good or not, in one Neil Gaiman's Sandman-comics. (The latter again by Cheryl, she was just really nice to listen to.)

Toothless craving Roosa's salad.

We also didn't stay for the last one, because we were both hungry. Turns out the store didn't open at all. But we found a place that sold subs and salads and it was good. Little children seemed to be excited about Toothless and I think he got attention in general too. Everyone likes plushies.

After food (and a detour to a toy store) we headed to Dirk's LGBT representation in Star Trek lecture. (What do you mean we went to all the queer programmes? :D) Again I've seen maybe 10 episodes of Star Trek, but it was sad to hear they really suck at LGBT representation. At least many of the actors are trying hard.

Again there was some time for walking around and not doing much. Our next destination was Suzanne van Rooyen and Billy O'Shea reading. Roosa had bought Suzanne's book, I heart robot, earlier, because a book with robots and music dealing with queer themes hit so many marks. Suzanne did read a bit from that book and a bit from another one. I'm sure I'll borrow the robot book from Roosa after they're done with it. Billy O'Shea's book was really interesting too. I really enjoyed the bit's where the characters discovered artifacts from our time and totally understood them wrong. It's just funny to think how easily many of our things could be misunderstood. (And how much do we misunderstand ancient stuff like that?)

photo by Henry Söderlund

Almost right away the closing ceremony began. They would declare the masquerade winners there and I was nervous. I had no idea if I had a shot at winning or not, because I didn't know what were the things they looked at. I knew my costume was made with care, but there were many just as good costumes in the masquerade. We sat down and the winners were among the first things to be declared. Lady Loki was mentioned first and I was not surprised. Her costume was nicely done and had many details. Then, to my surprise, Bilbo was declared another costume to place. I was really happy of course and Roosa hugged me. (And told me how silly I was to be so negative like "I probably don't win though, my costume's not flashy or anything.") I was not particularly expecting to place as I went into the masquerade mostly thinking I just wanted to increase the amount of people in it and thinking there were many costumes as good as mine. Hence, I really was surprised. I got up, but they clearly didn't need me at the stage yet, so I stayed on the side waiting. The last winner was a Darth Maul cosplayer with an awesome make up. There was an awkward moment, where I had to wave around to make myself found. We got to pick a book and chocolate from Mercedes Chocolatier. I hate making fast decisions and gave the cosplayer of Darth Maul the first pick so that I'd have less choice. The book I ended up with was Alistair Reynold's On the steel breeze. And the chocolate had the "live long and prosper" hand sign (vulcan salute?) on it.

Then all the guests of honour got gift bags and said a few words. George R.R. Martin told everyone to consider voting for Worldcon to come to Finland in 2017. Apparently many writers would want to come to Finland and Worldcon would be the best place.

Then the con was over. I talked a bit with SevenTan, Chooichi, Aisu and MMW. But soon we went our separate ways. Roosa had promised to take photos of Hiccup, using my phone. (Which is as good as my camera, so I didn't bother taking the camera at all.) But we soon decided it was still too bright and just looked at all the different photoshoot places. We then wasted time in a Hesburger, which had free wi-fi. I hadn't dared to use roaming much just in case, so I always took the chance for free wi-fi. We also tasted one of the chocolates and it was really nice.

The sun was bit lower and we set off to the sea shore and our photoshooting place. And Roosa added some freckles because the old ones were gone. I wanted a few photos where I was at the mast of a children's jungle gym shaped like a ship. Then we walked to the actual shore and took a bunch of different photos. I'm really happy Roosa was so patient with taking photos and showed me them in between so I could make adjustments to poses. I'm happy with a lot of pictures and I had fun.

We even made a little story/comic.

Then it was time for the floor accommodation once more. (The attendants in there were nice, btw.) Nothing much happened in the evening. We already packed a bit so that there was less to do in the morning. Thus in the morning we just threw on some clothes and I made some tea in my water bottle. We then headed to a store with all our luggage in tow. We ate breakfast in a park and slowly made our way to the harbour. There were a lot of other convention people, but they left a bit earlier on a Siljaline ship. We waited for a Vikingline which was cheaper. In the harbour we also spotted Suzanne the Writer and her husband Mark with Lego the Shiba. But they were really nice and we chatted a bit. (Shibas have really soft ears, btw.)

The ferry ride back was even more boring than the previous one. I updated my diary, the wi-fi was sucky and we bought stuff from tax free. (I always buy wine for my parents from tax free. I bought one that's called Kaiken, which if it was Finnish would mean "everything". Just because I know my dad has just as awful and punny sense of humour as me.)

Yay!

Toothless the derping dragon

Niin kuin lupailin, tein Toothless pehmolelun täydentämään Hiccup-cossiani. Kaavan löysin deviantArtista Katy-A:n tekemänä. Itse printtasin kaavat A3:lle ja käytin niitä. Tavallaan olisin halunnut tehdä vielä isomman lohikäärmeen, mutta toisaalta pienempi tulee halvemmaksi. :D Kankaaksi ostin lopulta ihan fleeceä, koska halusin pehmosta ihan oikeasti pehmeän ja halittavan. Myönnettäköön, että puhtaasti cosplay-propiksi parempi olisi ollut etsiä jotain ohuempaa. (Ja suomukuvio olisi kruunannut kaiken, mutta ei voi mitään.)

Muuntelin ihan vähän esim. pään ulokkeita ja pyrstön/hännän muotoa, mutta tuntuu siltä, että muutoksilla ei ollut ihan hirveän suurta vaikutusta. Ompelemisesta sinänsä ei ole paljoa mainittavaa. Vähän haasteita tuotti se, että kangas oli niin paksua, joten oli homma ahtaa kaikki siivet ja raajat sisään, kun ompeli koko lohikäärmettä kasaan.

Ennen lopullista täyttämistä askartelin vielä silmät fimosta. Päätin rakentaa ne pehmoleluille tarkoitettujen silmien päälle. Ostin mahdollisimman pienet silmät, kahdet per lohikäärmeen silmä ihan vain kaiken varalta. Fimo oli sitruunankeltaista paketin mukaan ja mielestäni se oli melko sopivaa Toothlessin silmiin.

Muovailin ensin silmät paperille mallirinkuloiden päälle, jotta saisin niistä suunnilleen samanlaiset. Vaaleassa massassa näkyi turhan hyvin kaikki pöly ja langanpätkät. Sitten sovitin niitä päähän, jotta saisin ne kiinni pohjiin sopiville etäisyyksille toisistaan ja koko silmän sopivan kaarevaksi. Silmien paistuttua uunissa maalasin niihin vähän pintakuviota ja pupillit tietysti. Kun olin tyytyväinen, kiinnitin ne paikoilleen ja täytin pehmon.

Archipelacon suunnitelmia ja innostusta

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna on tiedossa Arcipelacon. Kun alunperin kuulin tästä conista, olin äärimmäisen innostunut, koska hieman kansainvälisemmäksi suunniteltu tapahtuma Maarianhaminassa? Hell yeah! Hieman intoni ehkä karisi ajan myötä kun monet kaverit ja tutut joutuivat rahan tai huonojen työaikojen takia jättämään conin sikseen. Mutta kyllä meillä Roosan kanssa kahdestaankin on kivaa. Ja kai sieltä silti jotain tuttuja bongaa. (Tai vaikka näkisi ihan uusiakin naamoja. :o)

Archipelacon on tosiaan painottunut scifiin ja fantasiaan; enemmän Finnconin tapainen tilaisuus siis. Mutta olen lähiaikoina muutenkin viihtynyt enemmän länsimaalaisten sarojen parissa ja scifi ja fantasia kuuluvat ihan yhtälailla mielenkiinnonkohteisiini. Conin ohjelmassakin näkyy olevan paljon mielenkiintoisia, enemmän ehkä akateemisia/syväluotaavia ohjelmia. Ja aamujoogaa, suklaan maistelua ja turistikierros, mikä on mielestäni yhtä aikaa jotenkin hirvittävän tätimäistä mutta myös uutta ja raikasta.

Archipelacon on neljäpäiväinen, vaikkakin torstai on tynkä ilmoittautumispäivä. Tämän hetken aikataulu näyttää siltä, että olemme Maarianhaminassa perjantaina päivällä ja palaamme maanantain päivälaivalla takaisin. (Tiesittekö muuten, että voi tulla halvemmaksi ottaa piknikristeily kuin pelkkä matka Maarianhaminaan? Ja tietysti laivan vaihdon sijaan jäädä sinne Maarianhaminaan kesken risteilyn. Minä en tiennyt.) Joten perjantaille laitan jotain rentoa, jos cossaan ollenkaan. Olen ainakin harkinnut Remus Lupinia.

Lauantaiksi ajattelin Bilboa. Olen ihan tyytyväinen Bilbon pukuun ja viihdyn siinä hyvin. Olisi toki mukavaa tehdä pukuun joitain lisäyksiä, kuten esim. miekka, mutta en ole varma onko minulla siihen aikaa ja energiaa.

Sunnuntaille ajattelin laittaa Hiccupin. Hiccupia olen käyttänyt vain kerran ja silloin omat hiukseni olivat ehkä vähän lyhyet ja pisamien laittoa olisi pitänyt harjoitella. Joten haluaisin kovasti uusia Hiccupin ihan vain parantelu mielessä. Ja sen lisäksi haluaisin ehkä tehdä isohkon Toothless-pehmon propiksi ja yökaveriksi.

PopCult Helsinki - kaappicosplayta, homo puuskupuh ja puolikkaita ohjelmia

PopCult Helsinki oli tosiaan jo aikaa sitten. Postauksessa kesti, koska odottelin ensin kuvia ja sitten opiskelukiireet veivät aikaa kuvien läpikäymiseltä. *selityksiä* En tehnyt ennen conia mitään cosplay-suunnitelmapostausta, koska siihen ei olisi tullut paljoa sisältöä. Tällä kertaa coniin lähti koko kaveriporukka, jota kutsumme Parhaiksi Bardeiksi ja joiden kanssa lähinnä pelaamme DnD:tä ynnä muuta hauskaa. Suuri osa meistä majoittui taas ilmaiseksi Idan luona, kuten on muodostunut tavaksi aina kun ollaan pk-seudulla liikkeellä.

Lauantaina oli tiedossa ryhmä Good Omens-kirjasta. Osa ryhmäämme tutustui alunperin kyseisen kirjan ansiosta ja ryhmä-cossista on ollut puhetta aluksi ihan vain hauskana heittona ja lopulta ihan oikeasti. Ryhmä sisälsi kirjan päähenkilöt Crowleyn ja Aziraphalen sekä maailmanlopun neljä ratsastajaa (Kuolema, Sota, Nälänhätä ja Saaste) sekä pariskunnan Newton Pulsifer (minä) ja Anathema Device. Erityinen shout out Sannalle, joka repäisi meille kaapistaan Nälänhädän, joka meiltä muuten olisi puuttunut.

Itsekin vedin Newtin asun kokonaan kaapistani. Hahmon ulkonäköä ei ole kuvailtu oikein ollenkaan, paitsi että lapsena tällä oli silmälasit. Hahmo on kuitenkin perusolemukseltaan tylsän toimistotyöntekijä-miehen perikuva, joten asuni koostui lähinnä kauluspaidasta ja neuleliivistä neutraaleissa ja tylsissä väreissä. Lisäksi maskeerasin hiukan parransänkeä. Kaiken kaikkiaan puku oli siis äärimmäisen geneerinen enkä edes olettanut, että kukaan tunnistaisi hahmoa yhtään miksikään. Niinpä conikokemukseni oli pääosin sama kuin ilman cosplayta.

Coniin saavuimme ehkä hiukan myöhässä. Harry Potter not so siriusly-luennolle menosta muutin mieltäni kokoajan ja kun sitten päätin mennä, olin jo myöhässä ja sali oli täynnä. Niinpä seikkailin pitkin tapahtumaa milloin kenenkin seurassa. Taidekujasta diggailin kovasti. Se oli melko iso ja tilava ja valikoima oli monipuoleista. Kaverin houkuttelun seurauksena kävin katsomassa ehkä viimeiset 10 minuuttia Game of Thronesiin keskittyvää luentoa adaptaatioista. Lopun perusteella se vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja arvostin yleisön yltymistä keskusteluun siitä miten HBO on muuttanut kirjan feministisiä hahmoja vähemmän feministisiksi ja minkä takia.

Kuvaaja: Mira Strengell

Livahdin myös keskenkaiken tanssipajaan, jossa tansittiin Rocky Horrorin Time Warpia. Varmasti feilasin mitä karmeimmin, koska olin kokoajan puoli askelta jäljessä, mutta oli minulla hauskaa ja löysin juttuseuraa hetkeksi. Tässä välissä kävimme ainakin kaupassa läsnä olleella kaveriporukalla ostamassa lounasta. Olimme puhuneet photoshoottia tähän väliin, mutta minä halusin cosplay-kisaan, joten siirsimme sen kisan jälkeen.

Kisassa oli kovin vähän osallistujia, mutta en ihmetellyt sitä sen enempää. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa ja innokkaita kisaajia ei ehkä sitten riitä ihan kaikkiin tapahtumiin. Alunperin ennakkoilmoittautumisen vaatinut parikisa oli muutettu hall-kisaksi. Mutta kilpailussa nähtiin kyllä silti upeita pukuja. Pidin myös design-kisan ideasta ja kisaajat olivat kuitenkin selvästi panostaneet paljon siitä huolimatta että oma design olisi sallinut vähän oikomista.

Tämän jälkeen pääsimme vihdoin shoottaamaan. Valokuvaaja vaihteli sen mukaan kuka milloinkin ei ollut kuvattavana ja Jyri otti muutaman kuvan koko ryhmästä. Jyri myöskin suoristi silmälasieni sangat, kun valittelin, että ne istuvat päässäni vinossa, mistä olen kiitollinen. Nyt lasit istuvat niin paljon paremmin! Otimme kuvia vähän eri hahmokokoonpanoilla. Newtistä otettiin kuvia lähinnä Anatheman kanssa. Oli hauskaa seurata muidenkin shoottailua, koska juttu oli hauskaa ja kuvien ottaminen otettiin aika rennosti. Lisäksi "kannustimme" lähistöllä shoottaavaa Riniä ja Nitoria ja aiheutimme näille varmaan vakavamman laatuisen pokan menetyksen.

Vaikka ilma sinänsä oli hyvä, ulkona oli kuitenkin aika kylmä ja olin ihan iloinen paluusta sisälle. Olimme aikoneet suunnata Naiskuva Disneyn klassikoissa-luennolle, mutta ei kovin yllättäen sali oli täyttynyt jo ennen luennon alkamisajankohtaa, joten jäime siitä luennosta paitsi. Vaikka aikaisemmin oli ollut puhetta iltabileistä, koska ne kuulostivat vaihteeksi mukavilta (Lautapelimahdollisuus = Ei hirveää meteliä?) olimme lopulta väsyneitä ja palasimme kämpille syömään pakaste-pizzaa.

Kuva: Helene Lindfors

Sunnuntaina oli minulle tiedossa hauskempi asu. Olin askarrellut itselleni punk-liivin, jossa oli Potter-maailma aiheisia sloganeita, logoja ja rintanappeja. Oikeasti halusin vain sellaisen itselleni, mutta päätin, että siitä voisi samalla tehdä jotakin cosplayn tapaista. Niinpä otin hahmokseni teini-ikäisen, sinihiuksisen Teddy Lupinin. Hahmosta ei canonissa ole sanottu paljoa, joten noudatin monien fanien yhteisiä mielikuvia siinä toivossa, että hahmo olisi tunnistettava. Siniset hiukset yritin tehdä hiusliidulla. Väri ei ollut lopulta kovin kirkas omissa ruskeissa hiuksissani, mutta kunnon hiuslakkaus takasi sen ettei väri varissut tai bleedannut hirveästi.

Tänä aamuna olimme ajoissa, koska Aman piti ehtiä pitämään luentoa K-popin fanikulttuurista. Minä linnoittauduin hetkeksi pukuhuoneeseen viimeistelemään meikkini ja laittamaan lopun asun päälle. (Hiusliidun kanssa räpellys vei ison osan aamustani.) Mutta livahdin taas kesken kaiken katsomaan Aman luentoa, vaikken K-poppia kuuntelekaan. Yleisö ainakin tuntui reagoivan ihan positiivisesti ja Ama oli jo aiemmin automatkoilla huvittanut/järkyttänyt meitä hulluuksilla, joita K-pop fandom voi keksiä. (Kuten idolin heittäminen pihvillä, jotta tulisi muistetuksi. Tai vaikka pikaliiman livauttaminen juomaan, samasta syystä.)

Kuva: Helene Lindfors

Sitten oli pitkä väli, jolloin ei ollut minua kiinnostavaa ohjelmaa. Sen sijaan jäin juttelemaan tuttujen kanssa, kiertelin vielä taidekujaa ja kävin kuvauspalvelulla ottamassa pari kuvaa puvustani. Kuvia minusta ei ihmeemmin pyydetty, mutta liivin takaosan "Hufflepuff, Queer & Proud"-vaakuna sai paljon kehuja, mistä iloitsin, koska maalasin sitä melkein kokonaisen päivän.

Kuva: Mira Strengell

14:30 alkoi Potter-miitti.  Miittaajia oli niin paljon, että päädyimme siirtämään pöydät ja tuolit huoneen reunoille ja istuimme lattialla. Kävimme läpi esittelykierroksen ja vaikka kukaan tuskin oikeasti oppi toistensa nimiä, oli ihan hauskaa että kaikki pääsivät hetkeksi esille. Ja ainakin tämä synnytti paljon keskustelua Tylypahka-tuvista. Minulle jäi ehkä päälimmäisenä mieleen jonkun heittämä toivomus jästihuispaus-joukkueesta Suomeen. Minä ainakin kokeilisin! Jos jo vaikka PK-seudulle, Turkuun ja Tampereelle saisi tiimit niin se olisi paljon.

Miitistäkin lähdin pois kesken kaiken, koska halusin taas cosplay-kisaan. Pidin tarinasta, jonka ympärille juonto oli rakennettu. Se oli hauskaa vaihtelua. Taas kisaajia oli kovin vähän, mutta sentään esitykset olivat kaikki aika erilaisia keskenään. Voittajaesitys oli kyllä mieleenpainuva ja Visan skillit jo-kepin kanssa eittämättä siistit. Omasta puolestani koreografiaa olisi kyllä silti voinut vähän lyhentää, eikä mitään olennaista olisi jäänyt esityksestä pois. Kisan jälkeen lähdettiin oikeastaan samantien, vilkutellen vielä niille tutuille, joita satuttiin näkemään.

PS. Yle teki pääosin ruotsinkielisiä haastatteluita ja jutun Popcultista. Osa haastatteluista on ihan suomeksikin, jos kiinnostaa. Jos ei muuta niin menkää katsomaan artikkelin lopun kuvia ja niiden kuvatekstejä, ne olivat hienoja. Ja ruotsia puhuva kaverini Sofia ainakin sanoi, että artikkeli on kirjoitettu vaihteeksi todella hauskasti ja hyvin. (Toisin kuin ne tyypilliset "hassusti pukeutuneet nuoret valtasivat Kulttuuritalon"-uutiset.)

Syrjähyppy larppauksen maailmaan, osa 2

Peli oli mahtava ja olen pari päivää sen jälkeenkin innoissani ja peli-fiiliksissä. Jos ajattelin, että cosplaysta tutustuu helposti uusiin ihmisiin niin larpeissa se tapahtuu näköjään vielä helpommin. Kai se johtuu siitä, että pelaaminen on yksinkertaisesti kovin intensiivinen kokemus ja viikonlopun aikana on hirveästi actionia. Tässä postauksessa en kovin tarkasti pui pelin juonta, koska se oli massiivinen ja monijuonteinen, koska kaikilla oli omat salaisuutensa ja ongelmansa. Kaiken lisäksi tästä on jo nyt tulossa pitkä ja tekstipainotteinen postaus. (Lopussa on tiivistelmä, jos et jaksa lukea kaikkea.)

Pelipaikalle saavuttiin jo perjantai-iltana. Minua jännitti ja kuumotti kamalasti edeltävänä iltana ja perjantaina sillä yhdellä ainoalla luennolla. Kun kyytiläiseni oli autossa ja nokka oli kohti Sastamalaa, uskalsin rentoutua. Emme tunteneet toisiamme ennestään, mutta juttelimme erilaisista roolipelikokemuksistamme ja tulevasta pelistä ja proppien tekemisestä siihen. Juttu luisti ja matka sujui. Otimme myös läheltä pelipaikkaa mukaan vielä lisäkyytiläisen ja taisimme olla ensimmäisinä pelaajina pelipaikalla.

Paikka oli leirikeskus, jossa oli tilaa meille n. 20 ihmiselle. Saimme tietysti kaapattua parhaat sängyt itsellemme. Samassa porukkaa tuli lisää ja kaikki palloilivat varaamassa sänkyjä ja kerääntyivät alakerran saliin. Mitään ohjattua ei ollut, mutta saimme nimilaput, joissa oli hahmojemme nimet ja pidimme pienen esittelyringin ihan vain koska harvat tunsivat ennestään muita. (Itselläni oli Vuotavan noidankattilan miittien puolesta pari tuttua naamaa.) Itse livahdin nopeasti hahmoni Aaronin parhaan kaverin, Blaken, pelaajan (Uppe) luo. Meillä oli onneksi yhtä hyvä/huono huumorintaju ja minulle jäi hyvä fiilis siitä, että pelaisimme bestiksiä. Myös hahmojemme klikkiin kuuluvan Belindan pelaaja oli siinä ja monen muunkin kanssa tuli vaihdettua sana tai pari.

Jokainen kävi myös briiffattavana pelinjohdon kanssa. Minä sain Aaronille ohjelappuja, koska Aaron posessoitaisiin pelin aikana useampaan otteeseen ja talossa oleva henki tekisi tiettyjä juttuja. Muuten vain kertailtiin hahmon pää juonet, kuten professori Punurmion mielistely, jotta tämä siirtäisi jälki-istunnon pois huispauspelin päältä ja Blaken varastetun kellon etsintä.

Kaikkien briiffauduttua oli myös yhteisbriiffi, jossa käytiin läpi säännöt, jotta kaikki varmasti tietäisivät ne.  Meille demonstroitiin, miten turvasanaa käytetään ja miten tappeluita ja pusuja simuloidaan sekä miten off game-merkkiä käytetään ja millaisiin tilanteisiin se on tarkoitettu. (Jos joku nyt haluaa tietää niistä lisää sama kyllä löytyi pelin sivuiltakin.) Minusta hyödyllisin osio oli kuitenkin virallinen esittelykierros, jossa kaikki saivat kertoa mahdollisista rajoitteistaan tai sallituista jutuista. Monet kokeneet pelaajat tunsivat rajansa jo niin hyvin, että antoivat esimerkiksi luvan oikeasti vähän riepotella/läpsäistä/kähmiä/pussata. (Kun oletusarvo on tietysti aina tilanteen simuloiminen turvallisesti.) Toisaalta muutama myös infosi kipeistä paikoista. Ihailin kovasti sitä hieman enemmän pelannutta, joka nosti esiin mielenterveyden ongelmat, kuten paniikkihäiriön ja miten hänen kohdallaan tulee toimia. Tämä rohkaisi ääneen muutaman ensikertalaisenkin, jotka ehkä muuten olisivat ajatelleet, että ei tässä nyt tällaisia tarkoiteta tai ettei uskalla kertoa. Ja koko porukka myös osoitti olevansa ymmärtäväisiä ja fiksuja.

Lopun iltaa me vapaasti seikkailimme pelipaikalla syöden eväitä ja jutellen uusien tuttavuuksien kanssa. Pelipaikalla kuului hyvin äänet, joten kun ensimmäiset menivät nukkumaan, joku joutui kokoajan hyssyttämään innostunutta pelaaja-laumaa. Itse viihdyin hereillä melko pitkään.

Yöllä oli vähän kylmä, mutta kyllä peitto ja villapaita lämmittivät. Osa oli jo noussut, koska heillä oli enemmän pukeutumista. Monet tyttöä pelaavat joutuivat tietysti meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa/peruukkinsa. Ja vaikka minäkin tein molempia, Aaron on todella perusjätkä, joten suin vain hiuksiani vähän jakaukselle ja varjostin hiukan poskipäitä ja leukaa yms. Ja harkinnan ja Aaronin kavereiden pelaajien mielipiteiden jälkeen tein pienet amis-viikset maskaralla. Aamiaiseksi kaikilla oli omia eväitä, joita syötiin kun ehdittiin.

Minua alkoi hiljalleen jännittää. Olin vähän huolissani siitä, etten ollut jutellut Uppen kanssa kunnolla Aaronin ja Blaken taustasta ja muista asioista. En myöskään tiennyt miten ja mistä haluaisin aloittaa pelin. Ennen peliä otettiin ryhmäkuva ja sen jälkeen siirryttiin sisälle, missä kaikille annettiin hetki aikaa asettua ennen kuin peli alkoi. Minua tosiaan jännitti ja me kaikki haparoimme vähän sen kanssa mistä aloittaisimme ja sitten peli alkoikin jo ja... Sitten aluksi vähän kankeasti Jessica kyseli miten hänen ystävänsä olivat nukkuneet ja pienen small talkin jälkeen peli lähti liikkeelle. Alku meni vähän oman hahmonsa löytämiseen. Mutta meille oli jo alkubriiffissä sanottu, että niin käy kaikille ja sitä ei pidä pelästyä. Kunhan rentoutuu ja parhaansa mukaan miettii mitä hahmo tekisi, se alkaa tulla luonnostaan. Kyllä se sitten alkoikin sujua kun kaverit ympärillä juttelivat ja vitsailivat ja ensimmäinen oppituntikin alkoi.

Totta puhuen en tiedä pääsinkö täysin hahmoni päähän ollenkaan. Toisaalta Aaron ja minä olemme niin samanlaisia, etten tiedä aina ihan, milloin jokin reaktio oli kenenkin. Ehkä se kuulostaa vähän hullulta, mutta periaatteessa kyse on jostakin saman tapaisesta kuin metodinäytteleminen. Muutaman kerran kyllä olin selvästi Aaron. Muun muassa silloin kun näin Belindan kävelemässä käsi kädessä toisen tytön kanssa ja Aaron vain pisti sen sen piikkiin, että eivätkö tytöt nyt kävele käsikkäin kavereidensa kanssa? (Jessica oli kuitenkin oikein skandalisoitunut asiasta). Tai kun Blake ja Belinda "erosivat" ja Aaron sitten lohdutteli Blakea ja napitti tämän juoponnapissa ollutta paitaa oikein ja koki tarpeelliseksi sanoa "no homo", mitä minä en ikimaailmassa tekisi.

(Koitin valita kuvia, joissa muista pelaajista ei näy hirveästi, jos he eivät halua olla vierailevina tähtinä blogissani. En tiedä varmaksi kuka kuvia on ottanut, mutta Pauliina ainakin otti paljon.)

Aaronia epäilytti, mutta "eihän kaverit mua nyt huumaa."

Lisäksi pelaaja minussa stressasi kamalasti sitä, että saisin liimattua hengen kirjoittamat laput seinälle ilman, että kukaan epäilee Aaronia ja tämäkin ehkä etäännytti minua kovasti hahmostani. Se oli yllättävän vaikeaa ja vapisin aina sen jälkeen. Mutta kanavoin sen vapinan siihen, että Aaronilla nyt vain oli järkytys siitä, että hän oli taas kokenut muistikatkoksen. En tiedä johtuiko se tästä jännityksestä, mutta minulla oli hetkellisesti kova off game päänsärky ja muiden laittaessa ruokaa jopa etäinen etova olo. Pelasin kuitenkin sen läpi ja olen iloinen, koska lopulta peli oli hauska ja paljon jännittäviä asioita tapahtui. Ja ehkä Aaron saikin kirjaimellista päänsärkyä kaikesta siitä posessoinnista.

Iltabileet oli kovat.

Mutta nämä pojat ei tanssi. Ja Jessica ei sitten menny yksin.

Suosikkijuoniani oli se, että Blaken, koulun homoimmaksi jätkäksi haukutun pojan, ja Belindan suhde olikin alusta asti ollut kulissisuhde, koska Belinda oli lesbo ja sekä mukana olevat hahmot että pelaajat nauroivat tälle niin paljon pelin aikana tai sen jälkeen. Hieno hetki oli myös se, kun me onnistuimme vakuuttamaan itsellemme, että ihan tavallinen perhonen olikin professori Punurmio animagi-muodossa ja humalassa. Ja yhdessä kohtaa Blake, Belinda ja Jessica juottivat Aaronille jotain hyväntuulenjuomaa piristääkseen tätä. Aaronia kyllä epäilytti, koska kaverit eivät aina ole ihan niin hienovaraisia, mutta joi sen lopulta silti. Ja he patistivat Aaronia puhumaan parantajalle muistikatkoksistaan. (Aaronilla oli niin ihania ystäviä. <3 ;_;) Sain myös vetää muutaman julkisen posessoinnin ja vaikka taas sydän hakkasi ja oli sellainen olo, että kusin taas koko jutun, kaikki kääntyi parhain päin lähinnä ehkä koska pelin kirjoittaja (ja itse asiassa sen hahmon pelaaja, joka oli hengen vihan kohde) ohjaili asiat nokkelasti raiteilleen. Olin kuitenkin aika ylpeä itsestäni kun uskalsin nousta paikaltani ja pitää melua. Ja kai se posessoituna oleminen onnistui lopulta ihan tarpeeksi vakuuttavasti. Peli sisälsi myös huimat iltabileet ja pullonpyöritystä, jossa Aaronilla ja Blakella epäiltiin olevan jotain juttua, vaikka pojat molemmat ovat heteroita, ainakin kaksi homo-pusua tapahtui muiden jätkien välillä ja Aaron joutui tunnustamaan että on joskus fantasioinut jostain huispausjoukkueensa jäsenestä.

Pelin jälkeen oli heti paikalla loppubriiffi. Loppubriiffin pointti oli se, että kaikki saivat nyt käydä läpi omia fiiliksiään. Pyydellä anteeksi hahmonsa toimia tai käydä läpi toisen pelaajan kanssa, jos jotain jäi hampaan koloon. Tämä on tärkeää, ettei kellekään jää huono fiilis. Meitä ohjeistettiin hyvin selvin sanoin siihen, että pelin jälkeen tapahtumista puhutaan kolmannessa persoonassa (kuten olen tässäkin yrittänyt tehdä), jotta olisi helpompi erkaantua hahmosta ja asioista, joita tälle tapahtui. Esim. se toinen pelaaja ei inhoa sinua vaikka teknisesti sen nyrkki kävi naamassasi pelin aikana. Iso osa loppubriiffiä oli kuitenkin sitä, että kaikki olivat innostuneita ja kyselivät toisiltaan mitä näiden hahmoilla oli ollut meneillään ja kuka oli lähettänyt salaisia viestejä ja kenelle ja kuka oli lopulta oikeasti ollut rakastunut ja kehen ja mitä joku muu kaveriporukka oli pelissä tehnyt. Paljon haleja ja silityksiä vaihdettiin.

Ihan viimeiseksi vielä käytiin taas esittelyrinki, mutta nyt sellainen, missä kaikki kertoivat kuka ihan itse on (nimi, ikä, harrastuksia, muuta). Tämäkin ehkä antoi oman osansa sille, että nyt ollaan taas omia itsejämme ja kaikilla on muukin kuin hahmon nimi. Puhe jatkui pitkälle yöhön ja osan mentyä nukkumaan jonkun piti vähän väliä hyssytellä toisia, koska innostuimme puhumaan liian lujaa.

Seuraavana aamuna siivottiin kaikki porukalla ja vielä höpistiin lisää pelistä ja muusta. Ja viimeiseksi pihalla tehtiin iso halausrinki. Oli tosi haikeaa jättää kaikki uudet tutut ja todellakin olin saanut kasan facebook-kaveripyyntöjä jo ennen kuin poistuin. Kaikkien kanssa en tietenkään niin ehtinyt tutustua, mutta omat kontaktipelaajat tulivat tutummiksi ja muutama vanha kaveri läheisemmiksi.

Tiivistettynä: Tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja kaikki olivat tosi mukavan ja positiivisen oloisia, eikä kukaan tuominnut toisia tai ollut ilkeä (paitsi hahmossa tietenkin). Säännöt olivat hyvät ja tosi paljon juttuja, joita ensikertalaisena ei edes tullut ajatelleeksi, oli jo otettu huomioon, koska pelin tekijöillä oli kokemusta. Pelaaminen itsessään oli lopulta tosi hauskaa. Hakemuksessa oli tosiaan saanut toivoa juonia ja kertoa rajoituksia, joten oma pelini oli paljolti mysteerien selvittämistä ja ongelmien, oman ja muiden hahmojen, ratkaisua. Itse nautin siitä kovasti. Ja varmasti rakkaus-juonetkin ovat huippuja niitä haluaville. Ehkä itsekin haluan vielä joskus kokeilla jotain missä pääsen osalliseksi tappeluihin tai kähmimiseen, koska miksi ei? :D Ja ei se niin vakavaa juuri ole, jos ei aina ihan suju tai ei oikein pääse hahmoonsa heti ekalla kerralla. Pelaaminen voi silti olla hauskaa ja oletan että hahmossa pysymisessä kehittyy paremmaksi.

Syrjähyppy larppauksen maailmaan, osa 1

(Arkielämäni puolella kandidaatin tutkielma alkaa olla pulkassa ja edessä on enää hajanaisia kursseja loppuun suoritettavana. Ehkä se cosplay-elämä alkaa tästä taas aktivoitua. Lähiaikoina on tulossa PopCult Helsinki. Puhetta on ollut Good Omens-ryhmästä kaveriporukalla, mutta en ihan vielä tiedä ketä sieltä cossaisin.)

Päätin nyt tehdä tästä postauksen, vaikka larppaus nyt ei ole cosplayta ja lähinnä sivuaa sitä vähän. Mutta ajattelin, että jos jotakuta vaikka kiinnostaa miten larppaus nyt yleensä toimii, niin tässä saatte seurata sitä ensikertalaisen näkökulmasta.

Joskus pienempänä, ennen kuin olin edes kuullut cosplaysta, olin utelias larppauksen suhteen. En kuitenkaan koskaan saanut lähdettyä ihan oikeasti pelaamaan. Olin pieni, en ollut koskaan kulkenut junalla yksin ja pelkäsin etten osaa. Sitten larppaus vähän unohtui, kun tajusin, että ihan oikeasti haluan enimmäkseen tehdä pukuja ja cosplay on lähempänä sitä mistä tykkään. Mutta Harry Potter -fanipiireissä sitten kuulin puhetta Potter-larpeista ja kun bongasin nimenomaan vasta-alkajille suunnatun larpin, Tylypahkan kevätretken, olin utelias ja innostunut. Potter on maailmana minulle hyvin tuttu ja rakas, joten se olisi hyvä larppi harrastuksen kokeilemiselle.

Täyttelin siis ilmoittautumislomakkeen ja odottelin jännityksellä minkä hahmon saisin. (Ja laitoin veljeni tilaamaan minulle joululahjaksi eBaysta setin tupakravatteja.) Hahmokseni annettiin vasta kolmas toiveeni, ja olin aluksi vähän pettynyt, sillä olin yrittänyt laittaa ensimmäisiksi hahmoja, jotka eivät niin muistuttaisi itseäni, jotta pelaaminen olisi mielekkäämpää. Mutta sopeuduin aika nopeasti ajatukseen saamastani hahmosta, Aaronista, johon sitten sentään samaistun aika hyvin.

Seuraavaksi kaikki pelaajat saivat käsiinsä noin word-sivun pituisen rangan hahmostaan. Se sisälsi muutaman perustiedon ja lyhyen taustan hahmosta ja lisäksi kasan ohjailevia kysymyksiä, joiden mukaan hahmoa piti täydentää. Aikaa oli reilusti pari viikkoa, joten rauhassa sai pohtia hahmonsa menneisyyttä ja sen vaikutuksia häneen. Hahmon osittainen itse kirjoittaminen oli mukavaa. Saa ensinnäkin itse vähän vaikuttaa hahmon asioihin ja hahmon ehkä sisäistää vähän paremmin verrattuna siihen, että vain lukisi kokonaan jonkun muun tekemän hahmon. Ja itse löysin itseni pohtimasta kaikkia pieniä sivufaktoja, joita en edes kirjoittanut hahmooni, joten sekin vaikutus itse kirjoittamisella on.

Hetkeen hahmon palauttamisen jälkeen ei kuulunut mitään, kun järjestäjät kirjoittivat juonia ja viimeistelivät hahmoja. Pian kuitenkin saapui info-maili, joka sisälsi tiedot pelimaksusta ja mahdollisuuden autokyytien sopimisesta. Ilmoittauduin autolliseksi ihmiseksi ja maksoin pelimaksuni, 23 euroa, joka kattaisi pelipaikan vuokran ja pelin aikaisen lounaan ynnä muita kuluja.

Taas odottelun jälkeen saapui lopullinen hahmo. Itse kirjoitettuun osaan tuli lisänä lähinnä tietoa oman hahmon suhteista muihin hahmoihin ja viimeaikaisia tapahtumia. Niistä sai vähän paremman käsityksen siitä, miten hahmo suhtautuu kaikkiin muihin ja erityisesti asiat, joita hahmon päässä liikkuu parhaillaan. Omalle hahmolleni ainakin kertyi kasa ongelmia, joita voisin pelin aikana ratkoa. Siinäkin määrin, että löysin itseni luennolla pohtimasta millä tekniikalla saisin parhaiten hahmoni ongelman ratkottua, vaikka peliin oli vielä kuukausi. Ja lisäksi yleisinfosta paljastui, että leirin aikana olisi kilpailun omainen toiminta hahmoryhmien välillä, niin kuin kliseisellä koululeirillä ikään. Näillä tiedoilla näyttäisi siis siltä, että pelistä on tulossa tapahtumarikas.

Sitten tietysti se puku ja propit. Perus koulupuku minulla olikin jo Remuksen cossaamisen ansiosta ja kravatit olivat saapuneet oikein hyvissä ajoin. Kravatit eivät ehkä olleet kovinkaan laadukkaita, mutta toisaalta ne maksoivat n. 2-3 e/kpl, joten en valita. Muuten valikoin Aaronin vaatteita ja ulkonäköä sen mukaan mitä olin hahmolomaketta täyttäessäni ajatellut. Lyhyet ja yksinkertaiset hiukset huispausta pelaavalle ja ulkonäöstään piittaamattomalle jätkälle. Mustat lenkkarit samasta syystä. T-paita ja neuletakki, jotka ovat mukavia päällä. Hiukan pohdin vielä maskeeraisinko itselleni hiukan partaa tai viiksien haituvia, koska hahmoni on 18, oppilashahmoista mahdollisesti vanhin, ja minä sen sijaan voisin naamani puolesta mennä bussissa lastenlipulla.

Larppauksen puolella propit ovat tärkeitä ja itse asiassa koko pukeutumista kutsutaan proppaamiseksi. Cosplaysta eroten on tärkeämpää, että hahmolla on mukanaan esineitä, joita hän tarvitsee ja jotka hänelle sopivat. Pelin aikana on esimerkiksi oppitunteja, joten muutama "pergamentti" ja hahmolle sopiva sulkakynä tulevat ihan tarpeeseen. Taikasauva kuuluu pakollisiin välineisiin ja tietysti tarvitsen repun, jossa Aaron pitää kaikkia tavaroitaan. Ja muut asiat, kuten huispaus kirja, helpottavat hahmoon eläytymistä ja kertovat muillekin pelaajille ehkä jotain hahmosta.

Tulin myöskin höpisseeksi äidillenikin pelistä ja tämän reaktio oli yllättävän negatiivinen. Olin jotenkin odottanut, että koska olen käynyt coneissa niin paljon, tämä ei olisi mitenkään eronnut hänelle siitä. Mutta huolenaiheena oli, että "en tunne sieltä ketään" ja "entä jos siellä on jotain tiedätkö... epävakaita ihmisiä?" sekä "sehän on keskellä ei mitään, entä jos jotain sattuu?". Parhaani mukaan koitin sitten vakuutella, että tunnen sieltä pari tyyppiä ja että facbookin perusteella kaikki ihmiset vaikuttavat fiksuilta ja pelihakemuksissa kyllä kyseltiin mahdollisista triggereistä ja juonista jollaisia ei halua pelata ja muutenkin olen saanut pelintekijöistä hyvin positiivisen ja asiansa osaavan kuvan. Tämä ehkä avasi silmiäni myös sille, että on kivaa olla 23, kun voi vain todeta että "harmi jos sinua huolestuttaa, lue lisää pelin sivuilta, nähdään pelin jälkeen. :)". Alaikäiseltä olisi varmaan jäänyt peliin meneminen siihen.

Viimeiseksi kiertelin vielä kirpputorilla, koska kaipasin toimivaa rannekelloa. Koska ajan vilkuilu puhelimesta ehkä rikkoisi vähän tunnelmaa. Olin innostuksissani pakannut jo pari päivää etukäteen, mutta heittelin viimeiset tavarat vielä laukkuun. Varsinainen peli on lauantaina melkein koko päivän, mutta pelipaikalle pitäisi saapua jo edeltävänä iltana, jolloin olisi alkubrieffi säännöistä ja mahdollisuus kysellä vielä pelinjohdolta omasta hahmostaan. Sekä tietysti ihan vain mahdollisuus tutustua muihin pelaajiin, koska pohjimmiltaan larppaus on sosiaalista puuhaa.

Kirjoitan aika varmasti larpin jälkeen vielä pelistä itsestään, so stay tuned.