Syrjähyppy larppauksen maailmaan, osa 1

(Arkielämäni puolella kandidaatin tutkielma alkaa olla pulkassa ja edessä on enää hajanaisia kursseja loppuun suoritettavana. Ehkä se cosplay-elämä alkaa tästä taas aktivoitua. Lähiaikoina on tulossa PopCult Helsinki. Puhetta on ollut Good Omens-ryhmästä kaveriporukalla, mutta en ihan vielä tiedä ketä sieltä cossaisin.)

Päätin nyt tehdä tästä postauksen, vaikka larppaus nyt ei ole cosplayta ja lähinnä sivuaa sitä vähän. Mutta ajattelin, että jos jotakuta vaikka kiinnostaa miten larppaus nyt yleensä toimii, niin tässä saatte seurata sitä ensikertalaisen näkökulmasta.

Joskus pienempänä, ennen kuin olin edes kuullut cosplaysta, olin utelias larppauksen suhteen. En kuitenkaan koskaan saanut lähdettyä ihan oikeasti pelaamaan. Olin pieni, en ollut koskaan kulkenut junalla yksin ja pelkäsin etten osaa. Sitten larppaus vähän unohtui, kun tajusin, että ihan oikeasti haluan enimmäkseen tehdä pukuja ja cosplay on lähempänä sitä mistä tykkään. Mutta Harry Potter -fanipiireissä sitten kuulin puhetta Potter-larpeista ja kun bongasin nimenomaan vasta-alkajille suunnatun larpin, Tylypahkan kevätretken, olin utelias ja innostunut. Potter on maailmana minulle hyvin tuttu ja rakas, joten se olisi hyvä larppi harrastuksen kokeilemiselle.

Täyttelin siis ilmoittautumislomakkeen ja odottelin jännityksellä minkä hahmon saisin. (Ja laitoin veljeni tilaamaan minulle joululahjaksi eBaysta setin tupakravatteja.) Hahmokseni annettiin vasta kolmas toiveeni, ja olin aluksi vähän pettynyt, sillä olin yrittänyt laittaa ensimmäisiksi hahmoja, jotka eivät niin muistuttaisi itseäni, jotta pelaaminen olisi mielekkäämpää. Mutta sopeuduin aika nopeasti ajatukseen saamastani hahmosta, Aaronista, johon sitten sentään samaistun aika hyvin.

Seuraavaksi kaikki pelaajat saivat käsiinsä noin word-sivun pituisen rangan hahmostaan. Se sisälsi muutaman perustiedon ja lyhyen taustan hahmosta ja lisäksi kasan ohjailevia kysymyksiä, joiden mukaan hahmoa piti täydentää. Aikaa oli reilusti pari viikkoa, joten rauhassa sai pohtia hahmonsa menneisyyttä ja sen vaikutuksia häneen. Hahmon osittainen itse kirjoittaminen oli mukavaa. Saa ensinnäkin itse vähän vaikuttaa hahmon asioihin ja hahmon ehkä sisäistää vähän paremmin verrattuna siihen, että vain lukisi kokonaan jonkun muun tekemän hahmon. Ja itse löysin itseni pohtimasta kaikkia pieniä sivufaktoja, joita en edes kirjoittanut hahmooni, joten sekin vaikutus itse kirjoittamisella on.

Hetkeen hahmon palauttamisen jälkeen ei kuulunut mitään, kun järjestäjät kirjoittivat juonia ja viimeistelivät hahmoja. Pian kuitenkin saapui info-maili, joka sisälsi tiedot pelimaksusta ja mahdollisuuden autokyytien sopimisesta. Ilmoittauduin autolliseksi ihmiseksi ja maksoin pelimaksuni, 23 euroa, joka kattaisi pelipaikan vuokran ja pelin aikaisen lounaan ynnä muita kuluja.

Taas odottelun jälkeen saapui lopullinen hahmo. Itse kirjoitettuun osaan tuli lisänä lähinnä tietoa oman hahmon suhteista muihin hahmoihin ja viimeaikaisia tapahtumia. Niistä sai vähän paremman käsityksen siitä, miten hahmo suhtautuu kaikkiin muihin ja erityisesti asiat, joita hahmon päässä liikkuu parhaillaan. Omalle hahmolleni ainakin kertyi kasa ongelmia, joita voisin pelin aikana ratkoa. Siinäkin määrin, että löysin itseni luennolla pohtimasta millä tekniikalla saisin parhaiten hahmoni ongelman ratkottua, vaikka peliin oli vielä kuukausi. Ja lisäksi yleisinfosta paljastui, että leirin aikana olisi kilpailun omainen toiminta hahmoryhmien välillä, niin kuin kliseisellä koululeirillä ikään. Näillä tiedoilla näyttäisi siis siltä, että pelistä on tulossa tapahtumarikas.

Sitten tietysti se puku ja propit. Perus koulupuku minulla olikin jo Remuksen cossaamisen ansiosta ja kravatit olivat saapuneet oikein hyvissä ajoin. Kravatit eivät ehkä olleet kovinkaan laadukkaita, mutta toisaalta ne maksoivat n. 2-3 e/kpl, joten en valita. Muuten valikoin Aaronin vaatteita ja ulkonäköä sen mukaan mitä olin hahmolomaketta täyttäessäni ajatellut. Lyhyet ja yksinkertaiset hiukset huispausta pelaavalle ja ulkonäöstään piittaamattomalle jätkälle. Mustat lenkkarit samasta syystä. T-paita ja neuletakki, jotka ovat mukavia päällä. Hiukan pohdin vielä maskeeraisinko itselleni hiukan partaa tai viiksien haituvia, koska hahmoni on 18, oppilashahmoista mahdollisesti vanhin, ja minä sen sijaan voisin naamani puolesta mennä bussissa lastenlipulla.

Larppauksen puolella propit ovat tärkeitä ja itse asiassa koko pukeutumista kutsutaan proppaamiseksi. Cosplaysta eroten on tärkeämpää, että hahmolla on mukanaan esineitä, joita hän tarvitsee ja jotka hänelle sopivat. Pelin aikana on esimerkiksi oppitunteja, joten muutama "pergamentti" ja hahmolle sopiva sulkakynä tulevat ihan tarpeeseen. Taikasauva kuuluu pakollisiin välineisiin ja tietysti tarvitsen repun, jossa Aaron pitää kaikkia tavaroitaan. Ja muut asiat, kuten huispaus kirja, helpottavat hahmoon eläytymistä ja kertovat muillekin pelaajille ehkä jotain hahmosta.

Tulin myöskin höpisseeksi äidillenikin pelistä ja tämän reaktio oli yllättävän negatiivinen. Olin jotenkin odottanut, että koska olen käynyt coneissa niin paljon, tämä ei olisi mitenkään eronnut hänelle siitä. Mutta huolenaiheena oli, että "en tunne sieltä ketään" ja "entä jos siellä on jotain tiedätkö... epävakaita ihmisiä?" sekä "sehän on keskellä ei mitään, entä jos jotain sattuu?". Parhaani mukaan koitin sitten vakuutella, että tunnen sieltä pari tyyppiä ja että facbookin perusteella kaikki ihmiset vaikuttavat fiksuilta ja pelihakemuksissa kyllä kyseltiin mahdollisista triggereistä ja juonista jollaisia ei halua pelata ja muutenkin olen saanut pelintekijöistä hyvin positiivisen ja asiansa osaavan kuvan. Tämä ehkä avasi silmiäni myös sille, että on kivaa olla 23, kun voi vain todeta että "harmi jos sinua huolestuttaa, lue lisää pelin sivuilta, nähdään pelin jälkeen. :)". Alaikäiseltä olisi varmaan jäänyt peliin meneminen siihen.

Viimeiseksi kiertelin vielä kirpputorilla, koska kaipasin toimivaa rannekelloa. Koska ajan vilkuilu puhelimesta ehkä rikkoisi vähän tunnelmaa. Olin innostuksissani pakannut jo pari päivää etukäteen, mutta heittelin viimeiset tavarat vielä laukkuun. Varsinainen peli on lauantaina melkein koko päivän, mutta pelipaikalle pitäisi saapua jo edeltävänä iltana, jolloin olisi alkubrieffi säännöistä ja mahdollisuus kysellä vielä pelinjohdolta omasta hahmostaan. Sekä tietysti ihan vain mahdollisuus tutustua muihin pelaajiin, koska pohjimmiltaan larppaus on sosiaalista puuhaa.

Kirjoitan aika varmasti larpin jälkeen vielä pelistä itsestään, so stay tuned.