Yuki-raportti - cossikisoja ja pikkuisen lohikäärmeen seikkailut

Vihdoin sain Yuki-postauksen valmiiksi. Yliopisto on muuttunut osaltani varsin hektiseksi, enkä siksi aiemmin ehtinyt muokata kuvia ynnä muuta.

Raahauduimme porukalla pääkaupunkiseudulle jo perjantai-iltana. Kaverini Ida asustelee nykyään siellä päin ja taas pummimme ilmaisen yöpymisen siellä. Olin jopa valmis cossieni kanssa, joten mitään viimehetken paniikkia ei ollut ja ilta kului pizzaa syöden ja hengaten.

Lauantain cossi oli pikku-Hiccup. Tein pisamat roiskimalla Grimasin ruskeaa vesiliukoista väriä naamaani erilaisilla välineillä, pääosin hammasharjalla. Olin jo aiemmin saanut idean, kun roiskimme Will Grahamille verta naamaan samalla apuvälineellä. Mutta kurkistelin kyllä myös Yumin blogista pisama -postausta. Hammasharjalla tuli ehkä vähän pieniä roiskeita. (Olisi pitänyt lukea blogin neuvot vähän tarkemmin, huomaan.) Täytyy ehkä vielä kokeilla muilla välineillä. Muuten kyllä tykkäsin lopputuloksesta, sillä nyt pisamien koko ja sijainti oli todella satunnaista/orgaanista. Pisamien kanssa hämmästelyssä kesti niin, että päätin jättää hiusten laiton coniin.

Hetken jouduimme jonottamaan rannekkeitamme. Itse en palellut, mutta sääliksi kävi kaikkia niitä, jotka olivat varustautuneet shortseilla tai lyhyillä mekoilla. Olimme vähän myöhään liikkeellä ja kipitin ensimmäiseksi pianokonserttiin. Missasin tosin valitettavasti vähintään puolet siitä.

Tämä Astrid ensimmäisine proppeineen!

Konsertin jälkeen halusin äkkiä laittamaan hiukset kuntoon. En tykkää kulkea conissa osittaisessa cossissa. Mutta pian hiukset kunnossa olin vapaa kuljeskelemaan. Moikkasin tuttuja ja katsastin taidekujan tarjontaa Roosan ja Idan kanssa. Ostin pienen ja suloisen Toothless tarran, mutta myöhemmin selvisi, että se olikin magneetti. Nyt en tiedä mitä sillä teen; Tarrana sille olisi loistava paikka päiväkirjan kannessa, mutta magneetti on jotenkin liian hieno muuttaa tarraksi. Tai jotain.

Olin halunnut Free! luennolle, mutta kävikin niin, että ruuan kanssa kesti. Olimme ajatelleet nopsaan käydä conin läheisessä kiinalaisessa, mutta siinä kestikin odotuksia kauemmin. Jotenkin minulle tuntuu aina käyvän niin, että missaan ne luennot, joille alunperin halusin. Toisaalta cossatessa tykkään kyllä liikuskella ympäri conia ihan vain katsomassa pukuja ja siksi en yleensäkään käy monella luennolla.

Päivän kisoja kuitenkin menimme katsomaan. Kisan alku viivästyi ja ihmiset jonottelivat saliin. Olin aluksi lähinnä hämmentynyt, kun en kuullut kuulutusta, joka selitti mitä tapahtuu. Mutta onneksi minut on siunattu päättelykyvyllä. Emme jaksaneet jonottaa vaan odottelimme alakerran mukavilla penkeillä. Ja otin aikani kuluksi kuvia Roosan Toothless-figuurista, jonka olin kidnapannut mukaani.
Kisa oli kuitenkin hyvä. Voittanut Zelda-esitys oli hauska ja tykkäsin monipuolisesta proppien ja ruudun käyttämisestä. Kisa jätti minut pohtimaan sitä onko dialogin parempi olla äänenä vai tekstinä. Itse en puolet ajasta saanut ääninauhoista mitään selvää ja siksi pari esitystä meni vähän ohi. Tekstissä taas on se huono puoli, että ei voi lukea ja katsoa kisaajaa samalla.

Hiccup ei näkynyt olevan erityisen suosittu. Cossi oli kuitenkin mukava päällä ja laitan sen varmasti uudestaankin, ehkä Toothless-pehmolla varustettuna. How to train your dragon näytti kuitenkin olevan suosittu. Näin ainakin kaksi Astridia ja kaksi muuta Hiccuppia conin aikana. Ja näin myöhemmin netistä, että paikalla oli ainakin kaksi lohikäärmettä, jotka missasin molemmat. Höh.


Sunnuntaina oli sitten Ken Ichijoujin vuoro. Pelkään aina cossin housujen olevan liian tiukat. Olen lainannut äidiltä kahdet valkoiset housut ja sopivammista on vetoketju rikki, joten olen joutunut tyytymään pienempiin. Helpoimmalla pääsee, kun laittaa alle muotoilevat sukkahousut.

Kaivoin auton lumikerroksen alta ja ajelimme taas coniin. Haikyuu!-luento oli toinen urheiluanime-asia, johon olisin halunnut mennä, mutta olimme (taas) liikkeellä liian myöhään. Sen sijaan saavuimme juuri sopivasti luisteluesitykseen. Viimevuotisen näin vain youtubessa, mutta yhtä vakuuttavaa oli tälläkin kertaa. Edelleen tykkään cosplayn yhdistämisestä muihin asioihin ja harrastuksiin. (Aloittakaa joku kokkausta cosplayssa -youtubekanava!)

Muuten lähinnä seikkailin conissa. Leafmon oli mukana ja se sai osakseen monta nenän piippausta. Harkitsen puolivakavissani vinkulelun sisäosan laittamista sen nenään. Juttelin tyypin kanssa, joka ilmeisesti lauantaina oli toinen Digimonkeisari ja gushasimme hetken Kenin hahmokehityksestä. Toisen Digimonkeisarin näin muutamia kertoja, mutta hetki oli aina jotenkin huono yhteiskuvan pyytämiselle.

En ollut niin suunnitellut tämän päivän kisan katsomista, mutta päädyin sinne kuitenkin, kun muutkin menivät. Enkä ollut pettynyt. Minusta aloittelijoiden sarja oli varsin kovatasoinen. Ensimmäinen reaktioni oli, että jos tämä on aloittelijoiden sarja, mitä kokeneissa sitten on?

Päättäjäisten sijaan kävin vaihtamassa cossin pois. Conin sulkeutuessa lähdimme taas kiinalaiseen pienellä porukalla. Tykkään käydä conien jälkeen syömässä. Ehtii paremmin jutella. Vaikka itse nyt enimmäkseen kuuntelen ja esitän yksittäisiä kommentteja, mutta kuitenkin.

Tällä kertaa sain jopa otettua vähän kuvia muista cossaajista. Tässä pieni saaliini tältä erää:

Homura Akemi - PMMM

Dipper Pines ja Bill Cipher - Gravity Falls

Wirt - Over the Garden Wall

? - In the Flesh

Pohdintoja blogista ja Hiccupin kuulumiset

En koe tarpeelliseksi tehdä varsinaista uudenvuodenpostausta, mutta hyvät uudet vuodet kuitenkin kaikille, jotka tätä lukevat. Olen tässä pohtinut muutamaa blogiini ja omaan cosplay-elämääni liittyvää asiaa. Blogin puolella päivitykseni ovat ehkä vähän harvemmassa kuin aluksi. Alussa postasin innokkaammin progress-postauksia ja dokumentoin työskentelyäni tarkemmin. Ajan kuluessa en enää tee sitä niin paljoa ja blogini koostuu enimmäkseen coniraporteista ja suunnitelmista. Tämä johtunee osittain laiskuudesta ja osittain siitä, että en useinkaan koe tekeväni paljon mitään raportoimisen arvoista.

Tämä johdattaakin meidät toiseen asiaan cosplayelämässäni. Jotta viitsin raportoida, pitäisi päästä tekemään jotakin uutta ja jännää. Uutta ja jännää olisi monimutkaisemmissa designeissa kuin mitä yleensä teen. Tästä syytän pääosin sitä, että en hirveästi seuraa mitään missä olisi monimutkaisia designeja ja olen enemmän sen tyyppinen cossaaja, joka tahtoo vain tuoda eloon suosikkihahmojaan. Niinpä vaikka sarjassa olisi monimutkaisia designeja, saatan tykätä juuri sitten siitä helposta hahmosta. Minulle saakin siis ehdotella sarjoja ja/tai hahmoja; Olen avoin uusille ideoille ja lupaan ainakin vilkaista.

Hiccup, you're a fashion
catastrophe.

Hiccupin puvun eteen olen vihdoin tehnyt jotain. En vieläkään ole ihan varma ovatko hiukseni nyt ihan niin pitkät kuin toivoisin, mutta näihin tyydytään. Kirpputorilta löysin ruskeat, hiukan liian isot UGGin tapaiset kengät. Ne odottavat vielä jonkin asteista muokkausta. Lisäksi ostin kangasta paitaan. Mietin autenttisemman puuvilla/pellavakankaan ja trikoon välillä, mutta Hiccupin hihojen/käsien kapeus pakotti valitsemaan kankaan, joka joustaisi. Haluan voida nostaa käsiä puvussani. Paita on jo ommeltuna kasaan, mutta viimeistelyjä vailla. Kaavan nappasin Suuresta käsityölehdestä (vuoden 2012 numero 11-12, kaava 26) ja muokkasin sen tarpeisiini sopivaksi.

Yukiconin melko olemattomat suunnitelmat

Heipä hei.  Vähän on ollut hiljaista täällä aktiivisimman conikauden loputtua. Roosan kanssa kuitenkin väijyimme itsellemme Yukiconin liput. Olen innostunut, koska missasin viime Yukin. Coni vaikutti hauskalta sen perusteella, mitä internetissä puhuttiin ja itsekin pääsin kokeilemaan Rantajaksoa, josta pidin kovasti. Bonuksena Espoo on minulle lähempänä (ja mahdollisuudet kaverin nurkissa nukkumiseen suuremmat) kuin Lahti, joten isoista talviconeista se on minulle se helpompi.

Ohjelmassakin näyttäisi olevan ainakin pianokonserttia ja cosplayluentoa (Jotka tietysti ovat päällekkäin...) sekä pari urheiluanimeluentoa ja cossikisaa, joihin voisin harkita raahaavani takamukseni. Ja ilmeisesti alkaneen trendin mukaisesti jotain mitä en muista ennen conissa nähneeni; conin organisoimaa jätti-twisteriä.

Cosseista ei totta puhuen ole mitään hajua. Olen parhaillaan conien ulkopuolisessa elämässäni siinä vaiheessa, että kirjoitan kandidaatin tutkielmaani ja jotain edistystä silläkin saralla on tapahduttava joululoman yli. En siis ainakaan mitään isoa projektia ryhdy ottamaan. Vanhoista puvuistani katselin Ken Ichijoujia, koska en Keniä niin montaa kertaa ole pitänyt ja villapaita-versio sopisi hyvin talvitapahtumaan.

Ei mul oo tommosta takatukkaa!

Jostakin nousi myös mieleeni How to Train your Dragonin Hiccup. Mieluummin tekisin pikkuisen ykkösleffa-Hiccupin, mutta hiukseni eivät välttämättä kasva tarpeeksi Yukiin mennessä. Kai peruukkikin on vaihtoehto, mutta kun omat hiukseni ovat niin kovin kätevät muuten...
Kakkosleffaa en ole vielä nähnyt, niin en osaa sanoa kuinka paljon vanhempi Hiccup on vaihtoehto, koska mm. nahka-armorit, joihin ei nyt ole aikaa. (Ja jos ette ole vielä huomanneet, tykkään cossata pallonaamaisia pikkupoikia.)

Lähiaikoina olen myös katsellut vähän Game of Thronesia ja olen kovasti tykännyt sarjasta. Kirjat hyppäsivät heti ylemmäs luettavien listalla. Olin muutenkin ajatellut, että voisin lukea niitä ennen Archipelaconia. Enkä nyt tietenkään voi olla katsomatta sarjoja aina cosplay silmällä, joten ainakin Brania ja Aryaa olen harkinnut. Harkitsen ehkä uudestaan, kun olen katsonut/lukenut vähän enemmän.

Popcult Day -pari luentoa ja kavereita

Jokin aika sitten, 12.10. 2014, pidettiin Popcult Day, Popcultin pieni esitapahtuma. Tai mikä se nyt ikinä onkaan. Tarjolla oli neljä ja puoli tuntia ohjelmaa.

Pienen porukan voimin punkkasimme Idan kämpässä, koska kun kaveri asuu vähänkään tapahtuman lähellä, siitä hyödytään. Ilta kului pizzaa syödessä ja Arkham Horroria pelatessa. (Se on massiivinen, sekava ja eeppinen lautapeli, joka sisältää toisesta ulottuvuudesta hyökkääviä hirviöitä, joita vastaan pelaajien investigator tiimi pelaa, Loppuvastuksena muinainen, kaikkein suurin hirviö.)

Cossikseni valikoitui Spencer Reid, koska Reid on mukavimpia cossejani ja sarjan uudesta kaudesta on tullut pari jaksoa, joten olen tällä hetkelläni innoissani siitä. Kokosin taas kaapistani Reidille sopivan yhdistelmän mukavan värisestä kauluspaidasta ja tarpeeksi dorkasta neuleliivistä sekä eriparisukista, feat. raidat ja viikset. Lainasin myös Rohkelikko-kravattini Rinille, joka cossasi Hermionea (enemmän kirjaversio, kuin suoraan leffoista).

Aika hiljaista oli luentojen aikana.

Tavoitteemme oli ehtiä 11:45 alkavalle luennolle. Vähän olimme lopulta myöhässä, mutta marssimme Roosan kanssa kesken kaiken Rocky Horror-luennolle. Luento oli ihan ok. Mitään kuvin mullistavaa en oppinut. Päällimmäisenä minulle jäi mieleen sekava keskustelu yleisön ja luennoitsijan välillä Rockyn uudistamisesta. Luennoitsijan puolelta kyse oli ilmeisesti lähinnä yleisön osallistumisen käsikirjoituksen uusimisesta, mutta jotenkin puhe lipesi elokuvan itsensä uusimiseen, jos yhtään pysyin kärryillä. (Linkki englanninkieliseen selostukseen niille, joilla ei ole aavistustakaan mitä tarkoitan yleisön osallistumisella.) Olen kyllä itsekin samaa mieltä siitä, että osa huudettavista asioista on sellaisia, joita en haluaisi kenellekään koskaan huudettavan vaikka kyseessä olisikin fiktionaalinen hahmo.

Samassa salissa jatkui luento hassuista materiaaleista cosplayssa. Luennoitsijalta loppuivat diat aika lyhyeen ja viimeinen puoli tuntia kului siihen, että porukka kommentoi omia vinkkejään. Odotin ehkä jotenkin enemmän huumoria ja äärimmäisempiä materiaaleja. Ja luottaminen siihen, että yleisöllä on asiaa on aina aika riskialtista. Periaatteessa luennon loppu tuntui vähän väkisin venytetyltä, mikä oli epämukavaa.

Lopun päivää seikkailin tapahtuma-alueella. Viihdyin PC:n cosplay senpai nurkassa hyvän aikaa. Pidin sen ideasta. Oli kivaa päästä hipelöimään muiden proppeja oikein luvalla ja rauhassa. (Asiat oli laputettu ja lapuissa sanottiin jos saa koskea ja kerrottiin faktoja.) Ihailin etenkin yhtä Sormusten Herran Nazgulin miekkaa. Joskus vielä teen Bilbollekin miekan ja siitä tulee jopa hieno! (Ainakin toivon...)

Täysin sattumalta Sanna oli vetäissyt kaapista päälleen Criminal Mindsin Garcian. Olin yllättynyt, koska en todellakaan odottanut jonkun muun cossaavan samasta sarjasta. Joten bondasimme hetken hahmoista ja shipeistä ja otimme pari yhteiskuvaa.
Moikkasin myös muutamaa tuttua ja jopa muutaman tyypin kanssa vaihdoin pari sanaa Reidistä ja Criminal Mindsista.

Sitten pikkuinen tapahtuma lähenikin jo loppuaan. Kävimme raidaamassa tapahtumapaikan viereisen ostoskeskuksen UFF:in ja ostamassa limsaa. Otin selfien halloween-krääsähyllyn kanssa, koska Reid on valtaisa Halloween nörtti. Sitten kasasimme tavaramme, sanoimme heippa kavereille, jotka satuimme vielä näkemään ja lähdimme kotimatkalle.

Popcult Day oli ihan mukava pikku tapahtuma. Ohjelmatarjonta oli ainakin minuun kovasti vetoava vaikka sitten lopulta en niin innostunut niistä luennoista, joissa kävin. Odottelen varsinaista Popculttia ihan innolla.

Tracon -kauan suunniteltu A:tLA ryhmä, piilarituska ja taas puolialaston uimapoika

Koulu on tehnyt huonoa sille ajalle, jonka olen pystynyt käyttämään kuvien etsintään ja muokkaukseen. Tässä siis myöhäinen Tracon postaus feat. ihan liian vähän kuvia.

Minun ja ystävieni osalta Traconia edelsi se aito ja oikea "cossi ei ole vieläkään valmis" -paniikki. Itse olin kasassa sitä lukuun ottamatta, että kengät vaativat viimeistelyä, mutta ryhmämme Sokkalla ei ollut vielä paitaa ja joitain yksityiskohtia. Joten porukalla perjantai aamupäivällä ompelimme sellaisen ja Arminin kengät pääsivät lainaan pienen teipillä muokkaamisen jälkeen.

Sitten ajelimme perjantai-illaksi Tampereelle päin. Emme menneet Final Fantasy konserttiin, mutta ajoitimme saapumistamme sen päättymisen paikkeille, jotta pääsisimme sujuvasti yöpaikkoihimme, joiden vakituiset asukit olivat konsertissa. (Roosan kanssa menimme yöksi Mirolle, jonka vanhempien nurkkiin sai majoitettua paljon ihmisiä.) Ilta kului laadukkaan (?) läpän ja viimehetken cossien vääntämisen parissa.

Lauantai aamuna oli edessä maskeeraamista. Ensinnäkin oli työn ja tuskan takana saada piilarit silmiin. Ehkäpä olen ruosteessa, kun en aikoihin ollut taas käyttänyt moisia. Oikean silmän linssi myös hiersi kovin, joten otin sen pois. Onneksi Zukon arpi on vasemmassa silmässä. Pystyin siis maskeeraamaan jo arpea. Maskeeraamiseni kuitenkin venyi ja muiden ollessa valmiita matka coniin tapahtuikin ilman peruukkia ja eriparisilmin.

Ennen kuin olin edes pääsyt coniin, näin uncle Irohin ja Azulan. Olin äärimmäisen innostunut tästä, koska kuinka usein joku cossaa Irohia! Päätinkin mennä juttelemaan heti kun olisin saanut cossin ylleni. En kuitenkaan nähnyt Irohia enää koko conina, mikä oli sääli.

Piilarit tuntuivat vähän ikäviltä, mutta arpi ja silmät naamassa lähdin sitten seikkailemaan coniin. Muutamia kuvia puvustani otettiin ja katselin hienoja cosseja, joita tuli vastaan. Jostain syystä puhelimeni ei ottanut yhteyttä, joten jouduin etsiskelemään Shiro Samuraita, jolle lainasin katanoitani. Tapasimme sitten lopulta myyntipöytäsalissa, jonne minut neuvoivat MinMinWitch, Aisu, Seventan ja Chooichi. (Jotka jotenkin missasin koko loppuconin ajan.)

Cosvisionin pöydältä löysin muun ryhmämme, Tophin, Sokkan ja Appan (aka. Roosa). Piilarit kirvelivät ja kaveri Cosvisionin pöydällä antoi minulle silmätippoja, jotka auttoivat. Ainakin hetken. Lisäilin niitä aina välillä, sillä itsepäisesti halusin pitää piilareita.

Kuva by Erika Lampi

Löysimme ulkoa muita A:tLA cossajia ja otimme joukon kuvia näiden kanssa. Arvostin kovasti näiden vaivannäköä armoreiden ja Zukon top knot hiusten kanssa. Myöhemmin Noora (ja vielä myöhemmin Sokkamme) otti meistä kuvia omalla porukalla. A:tLAn hauska puoli on se, että sarja on monipuolinen ja hahmot ilmeikkäitä, joten kaikenlainen pelleily saattoi olla jopa täydellistä kuvamateriaalia. Lisäksi kaikki olivat todella hyvin perillä hahmoistaan, sillä ryhmä lähti liikkeelle siitä, että totesimme jokaiselle olevan sopiva hahmo.

Kuva by Ida aka. Sokka

Ennen shoottia otin kuitenkin piilarini pois. Ne tuntuivat yksinkertaisesti sen verran epämukavilta, etten nähnyt niistä olevan enää ihmeempää hyötyä. En millään olisi pystynyt keskittymään shoottailuun ne päässä. Tämän jälkeen fiilikseni nousivat ainakin 200%.

Menimme myös katsomaan päivän cossikisat. Esitykset ja puvut olivat hienoja. Ehkä parhaiten jäi mieleen niinkin pieni asia, kuin WCS:n voittajien esityksen lavaste sillä hetkellä, kun sydämen kuvalla varustettu paperi rullautui auki ja terälehtiä putoili. Äärimmäisen nokkela ja söpö idea.
Yleisö oli valitettavan levoton ja koin oloni epämukavaksi esiintyjien puolesta, kun ihmiset innostuivat tekoyskimään kilpaa. (Minkäs sille mahtaa, että näin syksyllä joitain ihmisiä ihan vaan yskittää oikeasti.)

Conipäivän jälkeen menimme Pancho Villaan syömään porukalla, joista en edes tuntenut kaikkia (Valtasimme kolme pöytää). Mutta ruoka ja tunnelma olivat hyvät.
Ilta kului rehellisesti sanottuna nukkumalla sillä aikaa kun muut saunoivat ja heittivät läppää ja ottivat ainakin yhden selfien. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt.

Sunnuntai aamu oli helpompi. Meikkasin aamulla ja conissa vasta bindasin ja vaihdoin (vähiin) vaatteisiini. Tämä siksi, että ulkona oli aamusella varsin kylmää. Olin oikein tyytyväinen bindaukseeni ja useammalle kaverille sain pyörähdellä ympäri demonstroidakseni mystisesti kadonneita tissejä. Muu A:tLA ryhmämme liikkui samoissa cosseissa kuin eilen.

Kuvan otti Sanna. Thanks.

Kävin Maskeerauksen ABC -luennolla. Tophia ei päästetty enää sisään, koska sali oli ilmeisesti liian täynnä. Mikä oli vähän harmi, ottaen huomioon pari tyyppiä, jotka istuivat lattialla selkä puhujaan päin ja tyhjän tilaan vieressäni pöydällä. Luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asiaa olisi maskeerauksesta riitää. Itselleni olivat ihan perusasiat jo tuttuja, mutta joukossa oli pieniä uusia tiedonjyväsiä. Parasta antia oli ehkä tämä kuva (jonka tosin olin jo nähnyt) ja se, että lateksin kanssa rasvaliukoiset värit ovat parempia. Yleisön kysymykset ja vastaukset olivat mielenkiintoisia.

Eevee ja Nitori paikoillaan.

Sitten hetken vain seikkailin. Jotenkin eilinen meni piilarituskassa ja ryhmän kanssa enkä ehtinyt katsella ympärilleni. Katselin puistossa hengaavia ihmisiä ja kävin ampumassa jousella bofferinuolia. Kiersin myyntipöytäsalin ostamatta mitään, mutta taidekujalta tarttui mukaan pieni Nitori-tarra (Free!). Ja Tophilta sain myöhemmin yhden tämä ostaman Eevee-tarran. Olen nyt alkanut liimailemaan tarroja päiväkirjan kansiin. (Kyllä, olen 23-vuotias ihmisolento ja kirjoitan päiväkirjaa.) Siellä ne pysyvät tallessa ja muistuttavat aikansa fandomeista. Muutamaan kuvaankin pääsin ja näin sekalaisia tuttuja.

Cossi oli oikeasti mukava, mitä ei välttämättä uskoisi heti. Toki tuulen puhaltaessa essun alle, tunne paidattomuudesta lisääntyi, mutta väliäkö sillä. Jos olisi ollut vähänkin kylmempi, olisin kyllä palellut pahasti. (Tai siis olisin joutunut pitämään hupparia essun alla.)

Toph ja Sokka olivat eilen löytäneet Tullintorilta pienen Aasia-marketin. Nälän yllättäessä marssimmekin sinne. Ostin matcha-redbeanpaste mocheja, curry-kuutioita ja nuudeleita. Olisin kyllä halunnut ostaa käytännössä kaiken. Nuudeleita en tietenkään saanut lämpimiksi, joten kävimme myös kaupassa ja palasimme jalat kipeinä syömään Tampere talolle.

Seuraavaksi ohjelmassa oli Feminismistä luonnonsuojeluun... -luento Hayao Miyazakin töistä. Tämäkin luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asioista olisi ollut puhuttavaa. Nimessä mainittujen teemojen lisäksi puhuttiin kuoleman, menetyksen ja muutoksen teemoista. Mielenkiintoisinta oli Miyazakin oman elämän liittäminen teemoihin, sillä itse en Miyazakista lopulta tiedä niin paljoa.

Lopun aikaa kiertelin vielä conissa. Tapasin Shiro Samurain, Hasakitsukin ja Jäätyneen Enkelin, kun nämä olivat menossa myyntipöytäsaliin kuultuaan kuulutuksen, jossa kerrottiin, että myyntipöytäsali olisi auki enää 10 minuuttia. Sisään ei kuitenkaan enää päässytkään (What false advertising!), joten marssimme aulaan juttelemaan ja katsomaan tavaroitaan hakevaa ihmismassaa. Oli mukavaa jutella hetki ja sain miekkanikin takaisin.

Conin päätyttyä menimme kahdeksan ihmisen voimin lähellä olevaan kiinalaiseen ja ahdoimme itsemme täyteen ruokaa ennen ajomatkaa kotiin.

Conissa oli mukavaa. Tampere talon seutu on upea con-alue kuten aina ja puiston ruokakojut vaikuttivat lupaavilta, vaikken itse sieltä ruokaa ostanutkaan. Jotenkin Traconissa on aina hyvä yleinen con-fiilis.

Haru: kuvia ja lisää kuvia

Sain jo jokin aika sitten Haru-kuvia Thalionkalwenilta, mukavalta Makoto-cossaajalta, joka shoottasi hiukan Harukaani ranta!Yukissa. Itselläni meni sitten vielä hetki saada aikaiseksi niiden muokkaaminen. Muutamasta muokkasin siis pois vähän vilkkuvia teippi-bindejäni ja sen sellaista.

Photos: Thalionkalwen

Cosplay: me

Tuossa oli oikeasti ehkä puoli metriä syvää.

Dat ass

Uimisen jälkeiset fiilikset feat. Olaf

Ompelin tuossa myös Harun essun. Oikeasti suurin taistelu oli ehkä essun nauhojen kanssa, sillä ne näyttivät milloin kapeammilta ja milloin leveämmiltä animaatiossa. Nyt ne ovat sitten leveämmät edestä ja kapenevat taakse. Kokeilin myös teippibindausta niin, että kylkiin ei tulisi teippiä. (Ikään kuin open chest bindauksen vastakohta. Open side bindaus?) Se toimi varsin hyvin ja sillä menen varmasti conissakin.

Näin sivuhuomiona epäilen hiukan, että minulle tulee conissa kylmä. Jotenkin sitä tulee valittua pukuja fiiliksen mukaan ja tajuten sitten myöhemmin, että sääolosuhteet eivät ehkä suosi kyseistä pukua.



Sunnuntaina, huomenna, on Cosplay Turun miitti, omalta osaltani ensimmäinen. Olen innoissani, sillä olen kaipaillutkin cosplaytoimintaa Turun seudulle. Jotain kyllä aion cossata; vaikeus on lähinnä valita puku. Olen pyöritellyt mielessäni ainakin eri hahmoja, joita samalla poikien koulupuvulla voisi cossata (Mihashi, Hibari, Kaidoh, Kikumaru). Jotain rentoa laitan kuitenkin.

Zukon arpitesti

Tein jokin aika sitten testin Zukon arven maskeeraamista varten. Noudatin muistikuvaani tutoriaalista arpien tekemiseen, jonka katsoin Zombiewalkin alla sillä ajatuksella, että maskeeraisin jotain. (Jouduin silloin järjestyksenvalvojaksi, joten en päässyt maskeeraamaan.)

Aloitin suojaamalla kulmakarvani tavallisella liimapuikolla. Lateksin ohjeissa sanottiin, että se voi tarttua karvoihin kovastikin kiinni, eikä suunnitelmiini kuulunut toisen kulmakarvani menettäminen.

Seuraavaksi levitin lateksia sille alueelle mihin arpi tulisi. Vältin silmän ympärillä olevaa ohutta ihoa, sillä ohjeet käskivät pitämään lateksin poissa silmän läheltä.

Lateksi oli melko ohutta, joten rakennetta tuomaan käytin nenäliinakerroksen palasia. (Kuten arpitutoriaaleissa tehtiin.) Revin niitä jo etukäteen sopivan mallisiksi. Sojottaviin reunoihin tuputtelin lisää lateksia. Ensimmäisen kerroksen päälle lisäsin taas lateksia ja nenäliinaa. Parilla kolmella kerroksella röpölinen pinta alkoi muodostua.

Tässä välissä lisäsin ns. normaalin meikin. Kokeilin hiukan laittaa peitevoidetta arpeen, mutta se osoittautui aika turhaksi. Huulienpohjustuskynä osoittautui ihan käteväksi arven rajojen häivyttämiseen.

Seuraavaksi vuorossa oli arven värittäminen. Väritin lateksin ihonväriseksi nestemäisellä peitevoiteella ja väritin silmän ympärystä huulipunalla. Molemmat meikit ovat äidiltä saatuja, koska hajusteallergian vuoksi tämän piti luopua lähes koko kosmetiikkavarastostaan. Joten tietysti omin sieltä kaikenlaista, koska cosplay.

Sitten väritin lopunkin arven pintaa varovasti huulipunalla ja vähän vähemmän varovasti luomiväreillä. Animaatiossa Zukon arvessa on selkeästi tummempi osa silmän ympärillä ja vaaleampi arven ulkoreunoilla. Yritin olla tekemättä rajasta yhtä selkeää, koska se näyttää ihmisen naamassa vähän hassulta. Coniin varmaankin suihkutan vielä päällimmäiseksi hiuslakkaa, jotta luomiväri ei karisisi päivän mittaa.

Arven rajoista tuli ehkä hiukan epäsiistit, ainakin silmää lähempänä. Silmän alapuolella arpea olisi voinut vielä jatkaa lähemmäs nenää. Kaikenlaista pientä paranneltavaa siis on, mutta lateksi ja nenäliina -menetelmä tuntui aika toimivalta kuitenkin. Ehkä toisella kertaa ensimmäisestä opitut asiat auttavat. Lisäksi tuli todettua, että aikaa kului paljon.

Pakko vielä mainita, että lateksi lähti lämpimällä vedellä ja saippualla paljon helpommin mitä olin kuvitellut ja kulmakarva ei ottanut yhtään damagea, kiitos liimapuikon.