Cosvision - vanhoja ystäviä ja conifiiliksiä

Cosvision oli minulle tavallaan paluu conittamiseen nuorempana. Matkustin coniin yksikseni junalla ja nukuin lattiamajoituksessa. Nykyään sitä yleensä matkustaa porukassa ja tietää etukäteen kenen kanssa tulee liikkumaan conissa. Oikeastaan vähän tietoisestikin tein tämän valinnan enkä edes  hirveästi kysellyt minne kaverit ja tutut ovat menossa.

Tavaran raahaaminen mukana oli kyllä ikävää. En ole kaivannut tätä osaa teininä conittamisesta yhtään. Hiukan auttoi se, että olin ostanut kirpputorilta potkulaudan, jolla oli vähän nopeampi ja kevyempi potkutella sitten rautatieaseman, conipaikan ja majoituksen väliä.

Upea kulkupelini läpi conin.

Conipaikalla dumppasin tavarani narikkaan ja laitoin puvun kokonaan päälle. Cossattavat hahmot olivat oikeastaan samat kuin Popcultissa, mutta asut olivat erit. Lauantaina cossi oli Ned the Piemaker ja nimenomaan versio jaksosta Comfort food. Ajattelin, että hiukan monimutkaisempi asu kera piirakkahatun olisi paremmin tunnistettavissa. Puvun kanssa kyllä tuli kiire ja stressi ja olin oikeastaan aika helpottunut, että sain puvun yleensäkään valmiiksi.

Conipaikalla oli aika vähän porukkaa ja kokonaisuudessaan ihmisiä oli yllättävän vähän. Paitsi pukuhuoneessa, joka oli pieni ja tupaten täynnä. Suosiolla korjailin pukuani vessassa, joka sen sijaan oli oikeinkin iso ja täynnä peilejä.

Ensimmäinen ohjelma, johon menin, oli Rimpun luento cosplaysta ja mediasta. Luento oli juuri niin hauska kuin odotinkin ja myöskin varsin täynnä. Itselleni media ja journalismi ei ole niitä tutuimpia tutkimuksenkohteita, joten jotain uuttakin oli mukana.

Päädyin juttelemaan yllättävän paljon ihmisille. Olen huomannut, että yksin conissa tulee aktiivisemmin etsittyä juttuseuraa ja yksinäiselle cossaajalle tullaan puhumaan jotenkin enemmän. Juttelin mm. Hiccup ja Stoick cossaajien kanssa Pushing Daisiesista ja Isabelle-cossaajan kanssa Animal Crossingista. Etenkin Animal Crossingista löytyi juteltavaa jo siitä, millaisia kyläläisiä kummallakin on.

Evillustrator - Miraculous Ladybug

Gravity Falls -porukkaa

Isabelle - Animal Crossing

Bongasin myöskin tuttuja: ensin Jäärän, Zkitsunen ja Yamacun ja sitten Shiro Samurain, Frozen Angelin ja Sacchanin (+ Firithin, jota en tuntenut entuudestaan). Oli kiva nähdä pitkästä aikaa näitäkin ihmisiä. Siinä vaan käy niin, että porukka lakkaa conittamasta niin aktiivisesti tai ei satu koskaan tulemaan niihin coneihin, joihin itse on menossa. (Ja toisinpäin.)

Shiro samurain kanssa pidettiin myös pieni shootti Nedille. Oli kivaa saada muutama kuva puvusta. Olin kyllä huonosti valmistautunut enkä ollut yhtään miettinyt poseerauksia, mutta kai sieltä jotain kuvia saatiin.

Photo by Shiro samurai

Photo by Shiro samurai

Photo by Shiro samurai

Myös cossikisa tuli lauantain osalta katsastettua. Hall kisassa oli jännää nähdä millaisia pukuja sinne oli valittu, koska koko conin pukujen taso tuntui olevan aika korkea. Selvästi porukka on laittanut parastaan esille kun tapahtuma kuitenkin keskittyy cosplayhin. Kisan jälkeen livahdin hetkeksi katsomaan viimeiset sanat Cosplay ja liikuntarajoitteet -luennosta. Nyt toivonkin, että ohjelma pääsee vielä johonkin muuhunkin coniin paremmalle sijainnille, koska haluaisin nähdä sen kokonaisuudessaan.

Conipaikka alkoi sulkeutua hetkeksi enne iltabileitä. Sovin parin kaverin kanssa, että nähtäisi siellä ja potkuttelin kantamuksineni lattiamajoitukseen. Ilokseni bongasin sieltä ainakin yhden tutun naaman, Sannan, ja levitin makuupussini lähistölle. Lattiamajoitus tapahtui kiipeilykeskuksessa, joka oli aika top notch lattiamajoitus, koska puolet lattiasta oli peitetty paksulla jumppapatjalla, jolla sai nukkua. Hyvästi selkäkivut ja puutuneet käsivarret, joita olin etukäteen odottanut tapahtuviksi.


Pesin meikit pois ja laitoin itseni kasaan iltaa varten. Olin myös ihan hirveän nälkäinen, joten kävin keskustassa etsimässä ruokaa ja päädyin ensimmäiseen halvan näköiseen ruokapaikkaan. Vedin kebabia naamaan niin paljon kuin jaksoin ja hilpaisin iltabileisiin. Missasin ensimmäisen ohjelmanumeron, mutta ehdin aika sopivasti Pukuvuodon alkuun. Pukuvuoto oli oikein hilpeä, mutta huomattavasti sekavampi verrattuna ei-humalaisiin aiempiin versioihin. Odotan uteliaisuudella miltä leikattu versio tästä näyttää, koska juttu meni välillä sivuun ja pahasti. Nautin kuitenkin, kun voin vain hengailla kavereiden ja uusienkin tyyppien kanssa vähän aikaa. Tällaisista iltabileistä minä pidän.

Olisin ehkä jaksanut vielä tanssia, mutta kun kaikki tutut alkoivat liueta paikalta, lähdin minäkin majoitukseen suihkuun ja nukkumaan. Majoitushommat sujuivat oikein hyvin. Suihkuja oli tosiaan vain yksi per binäärinen sukupuoli, mutta näin pienellä majoitusporukalla se nipin napin riitti.

Sunnuntaiaamuna oli taas edessä pähkäily ohjelmien välillä. Cossi-kisat tuntuvat jotenkin vakiovalinnalta, mutta halusin myös jotain vähän erilaista ja päädyin menemään special effects makeup -luennolle. Siitä sai ihan hyvän kuvan halvoista materiaaleista, joista voi tehdä hirviömaskeja. Hirveästi promottiin myös puhujan tulevaa leffaprojektia, Backwood madnessiä. Mutta se kuulosti ja näytti oikeastaan aika siistiltä ja voisin ihan oikeasi käydä sen katsomassa kun se joskus tulee ulos ja katsottavaksi.

Sitten ei pitkään toviin tullut niin minua niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Käväisin myyntipöytäsalissa. Mukaan tarttui hattara ja XS palanen Worblaa. Ostin sen lähinnä että pääsisin tutustumaan materiaaliin ja siihen miten sitä käsitellään. Näin pienestä palasta voi ehkä tehdä koruja tai jonkun pienen maskin tai yhden pienen armorin palan tai jotain.

Photo by Shiro samurai

Sitten oli vuorossa Quinsonituksen konsertti. Kuuntelin vain ensimmäisen puoliajan ja melkein harmittaa etten jäänyt katsomaan koko settiä. Quinsonituslaisista näkee, että heillä on ihan hirveän hauskaa itselläänkin soittaessa ja se tuntuu ulottuvan yleisöönkin. Itse ainakin nautin kovasti, vaikken ihan kaikkia biisejä tuntenutkaan.

Toisen puoliajan jätin väliin, koska halusin vielä hengata hetken Shiro samurain kanssa, joka piakkoin ystävineen oli lähdössä kotimatkalle. Kävelimme Shiron kanssa lähikauppaan ostamaan välipalaa ja saatiin vihdoin vaihdettua muutamat kuulumisetkin. Pian kuitenkin huikkailtiin heipat sen kera, että useammin pitäisi puhua.

Kotimatkaa varten otin peruukin pois ja hain tavarani narikasta. Hetken odottelin, josko ystäväni Noora ilmestyisi kotimatkaseuraksi. Tälle oli kuitenkin tullut vielä joku kiire, joten hiki hatussa potkulautailin rautatieasemalle ja ehdin laiturille juuri kun junani kuulutettiin saapuvaksi. Kotimatka kului ilman ihmeempää. Pelasin Animal Crossingia ja sen kanssa matka katosi nopeasti.

Popcult - ohjelmaa ja musikaali

Lähiaikoina minuun on aina ennen conia iskenyt iso epävarmuus siitä, minkä puvun laitan. Niin nytkin. En ole hetkeen ehtinyt tehdä mitään isoja, uusia pukuja, joista olisin ollut erityisen innostunut. Tämä varmasti kontribuoi siihen, että jää yleensäkään jotain pohdittavaa pukuvalintoihin. Tälläkin kertaa pähkäilin hyvän aikaa pukujen vaivalloisuutta pitää päällä versus tunnistettavuus. Lopulta oli helpottavaa todeta, että viis tunnistettavuudesta ja laittaa puku, johon innostusta oli edes vähän. Kyseinen puku oli Ned the Piemaker sarjasta Pushing Daisies.

Conireissu alkoi taas perjantaisella siirtymisellä ystävämme Idan kämpälle. Sieltä käsin oli lauantaiaamulla mukava automatka itse conipaikalle. Lauantain puku oli bileasu!Nitori, jota pidin cosplay-tanssiaisissa. Ajattelin, että puku voisi kaivata vielä pyörähdystä kunnon conissa ja pientä photo shoottia nyt ainakin. Pukua parantamaan lainasin Roosalta ankkarepun nimeltä Kaino-Vieno. Kaino oli pieni reppu, mutta oikein suosittua coniseuraa.

Con alkoi reissulla kirpputorihuoneeseen. Ensinnäkin viemään kavereiden tavaroita myyntiin. Minun mukaani tarttui ruskea puolipitkä peruukki 10 eurolla. Pussissa ei ollut kuvaa, mutta väri oli hyvä ja turhan pituuden voi leikata pois. Tämän peruukin tulevaisuudessa on ehkä Haruhi Fujioka Ouran Highschool Hostclubista. Tai miksei siinä välissä jokin larppi-hahmokin? Kotona totesin, että peruukki oli takussa ja otsahiukset oli nyrhitty melko lyhyiksi. En siti kadu, koska 10 euroa. Ja saan tästä mielenkiintoisen projektin, jossa parhaani mukaan pelastan tämän peruukin.

Käytävässä tapasin tuttuja ja liityin heidän seuraansa Potter-miitissä. Tylyconia mainostettiin ahkerasti ja itselläni ainakin on kaikki suunnitelmat mennä sitten vuoden päästä sinne. Miitistä minulle jäi käteen myös ajatus siitä, että jos Turussa olisi jästihuispausjoukkue, liittyisin ehkä siihen aika äkkiä.

Miitin jälkeen pidin välillä taukoa ohjelmista ja kiertelin taidekujan. Ja käytiin tässä välissä kaupassakin ostamassa välipalaa. Välipalat popsittiin aika nopeasti, koska seuraavaksi oli kiire cossi-kisaan. Kisa ei ollut mitenkään kovin pitkä. Sarjat olivat design ja perus pukukisa. Design-kisa on ideana tosi kiva ja porukka tekee aina tosi siistejä juttuja. Näkee, että itseään ei päästetä helpolla vaikka design ei olekaan suoraan lähteestä.

Kisa loppui aika nopeasti, mikä ei kyllä haitannut, koska marssin siitä suoraan eri päähän rakennusta katsomaan Pottereiden pimeä puoli -luentoa. Sinällään luennossa ei ollut paljoa uutta, mutta pitäjät olivat ihan hauskoja ja nautin silti. Luennon jälkeen jäin oikeastaan vain tönöttämään paikoilleni, koska samassa salissa alkoi pian Steven Universe-luento. Luento oli laadukas ja toi jopa joitain minulle uusia ajatuksia.

Sitten oli hetki vielä conia. Roosa otti hieman kuvia cossistani. Nitori sai ainakin yhdeltä ihmiseltä kehuja ja olin kovin otettu, kun minua sanottiin söpöksi varmaan kolme kertaa alle minuutissa.

Kuvien jälkeen porukkamme alkoi kasaantua. Viimeinen taidekujakierros tälle päivälle tehtiin ja vegaani-ystäväni johdattivat meidät Soi Soihin syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Se joka sanoo vegaaniruokaa mauttomaksi ei ole käynyt oikeassa paikassa syömässä.

Sunnuntain cossi oli Ned the Piemaker. Olin harkinnut, että tekisin hahmolle piirakkalaatikon, jollaisia tv-sarjassa aina välillä näkyy. Ja päällystinkin kotona kenkälaatikon  puupintaa imitoivalla kontaktimuovilla. Mutta laatikko oli vaiva kantaa mukana ja päätin tyytyä vain vaatteisiin. Ehkä hahmo ei ollut erityisen tunnistettava, mutta en piitannut siitä, mikä oli oikeastaan aika vapauttavaa.

Conipaikalla ehdin taas kierrellä hetken taidekujalla ja myyntipöydillä ennen Cosplay ja feminismi-luentoa. Miron näkökulma homona sosiaalialan opiskelijana ja LGBT+ aktivistina oli mielenkiintoinen, koska itselläni ei ole mitään mainittavaa taustaa oikeassa tutkimuksessa aiheeseen liittyen. Valitettavasti luento oli kovin lyhyt, koska juttua olisi varmasti riittänyt tuntikausiksi.

Kiire kuitenkin oli niin meillä kuin luennonpitäjälläkin Valitsen sinut! -musikaaliin. Kaverit olivat pitäneet paikkaa ja jännityksellä asetuimme paikoillemme. Jännitystä oli ilmassa myös kaverimme Nooran puolesta, joka kohta flunssaisena, mutta päättäväisenä kiipeäisi lavalle muiden musikaalilaisten joukossa. 

Musikaali oli upea. Ensinnäkin itkin ihan luvattoman paljon. Toiseksi se puvustus! Niin nokkelia juttuja oli tehty pokémonien puvustamisessa. Blastoise oli yksi lemppareistani. Paljon kimono ja hakama-tyylisiä elementtejä oli käytetty, samoin samurai-haarniskan tyyppisiä osia. Blastoiselle kaiken kruunasi kilpi-reppu. Myös Bulbasaurin sipuli saa erityismaininnan.

Saalis taidekujalta

Musikaalin jälkeen kävimme joukkohalaamassa Nooraa ja liukenimme sitten conipaikalta läheiseen Heseen ja lopulta kotiin. Matkalla puhuimme vielä hassuista Potter-ryhmäcosseista Tylyconia ajatellen. Con oli mukava ja viihdyin vaihteeksi paljon ohjelmissa enkä kadu yhtään; ohjelmat oli hyviä.

Seuraavaksi on edessä Cosvision!

Tanssahtelua cosplayssa

Viime viikonloppuna oli aika PK-seudun cosplay harrastajien järjestämille cosplay-tanssiaisille. En ole aikaisempina vuosina jaksanut lähteä, koska en olisi kuitenkaan tanssinut ja matka tuntui liian pitkältä siihen nähden. Mikä tänä vuonna sitten muuttui? Se, että olen hiljalleen uskaltautunut haparoiden tanssilattialle, kiitos sen yhden larpin missä sai tanssahdella hahmonaan, jonka kuuluikin olla jähmeä ja huono tanssija. Ja lisää boostia tuli SM-kisojen iltabileistä, joissa myös parin kaverin turvin uskalsin hiukan tanssilattialle myöskin.

Puvuksi valikoin Nitorin Free!:stä. Innostunein olin tekemään oman designin ensimmäisen kauden lopputunnarin bile-asusta. Nitori kun ei esiinny tanssiklubi-asussa ollenkaan. (Yleisesti Nitorin puuttuminen kaikenlaisista official arteista on ihan tyhmää. :( ) Oikeastaan parissa päivässä ompelin kasaan college-takin ja T-paidan. Niistä ei ole sen ihmeempää sanottavaa. Kaksipuolinen silitettävä liima-paperi on vieläkin parasta tavaraa.

Kuvan otti Helene Lindfors.

Bileiden lisäksi olennainen osa tanssiaisia olivat myös perinteiset tanssit. Tätä varten nappasin vain kivan yhdistelmän omistamiani juhlavaatteita. Pakko on myöntää, etten oikeastaan osannut näistä perinteisistä tansseista mitään muuta kuin pornopolkan. Bussimatkalla tapahtumaan selasin läpi youtube-videoita tansseista. Paikan päältä bongasin myös tutun kaverin, joka suostui selittämään minulle miten muutama tansseista menikään. Pääsin siis pariin kolmeen tanssiin mukaan sen turvin että askeleet olivat helpohkot, muistin ne videotutoriaaleista edes vähän ja parini pystyi neuvomaan. Tanssiminen olikin yllättävän hauskaa. Syytän yläastetta siitä, että se on pilannut paritanssien (yms.) maineen.

Tapahtumapaikalla bongasin muutenkin joitakin tuttuja ja pääsin jutustelemaan pitkästä aikaa näiden kanssa. Joskus on ihan virkistävää lähteä yksin reissuun niin voi sitten rauhassa olla ja mennä ja jutella tutuille. Kun vielä saisi aikaiseksi mentyä juttelemaan uusillekin typeille. Silmäilin hiukan paikalla olevaa Rin-cossaajaa, mutten sitten uskaltanut. Senpai didn't notice you this time, Nitori.

Iltabilemäisempi osio olikin sitten enemmän osallistuttavissa, koska nyt ei tarvinnut ihan varsinaisesti osata tanssia. Ujosti hyppäsin välillä mukaan rinkiin, josta tunsin ainakin pari naamaa. Välillä taas istahdin reunalle. Oli hauskaa seurata, mitkä biisit kiskaisivat koko salin tanssimaan. (...heeei, macarena!) Hiukan harmitti, kun oli pakko lähteä kohti Kamppia ja kotiin vievää linja-autoa, kun salista tuli putkeen ainakin kolme oikein tanssittavaa biisiä.

Paluumatka oli kamala, kiitos humalaisten aikuisten miesten, jotka olivat ilmeisesti olleet katsomassa jääkiekkoa. En ole koskaan ollut niin iloinen, että joku tuntematon istuu viereeni bussissa. Kiitos siitä että läsnäolosi esti viereeni istumisen humalaisemmilta yksilöiltä. Tästä huolimatta reissu oli koko komeudessaan ihan hauska. Seuraavalla kerralla voisi tietysti pyydellä yöpaikkaa kavereilta niin ei illalla tulisi niin hirveä kiire pois.

Bye bye~

Tracon -röyhelöitä, perinteitä ja poika mekossa

Onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni tulemaan kipeäksi conin jälkeen. On kai sekin jokin saavutus, että saa ekan coniruttonsa vasta yli 5 vuoden (6? 7?) conittamisen jälkeen. Nyt flunssa alkaa onneksi olla jo ohi.

Perjantai-illalla oli tiedossa lähtö coniin, mutta minulla oli vielä tavallaan viimehetken paniikki. Maid-uniformun helmasta puuttui vielä röyhelöt ja pääpannan valkoinen röyhelö oli aivan liian korkea. Tässä vaiheessa kävi vielä niin, että ompelukoneeni alkoi tehdä varsin omituista tikkiä, jossa ylälanka oli julmetun löysällä ja kerääntyi rumiksi lenkeiksi kaikkialle. Minulla on epäilykseni vian lähteestä, mutta tökin konetta sitten joskus paremmalla ajalla isäni läsnä ollessa. Turhautuneena ja kiireisenä hylkäsin helman röyhelöt ja lainasin äidin ompelukonetta ihan hetkeksi korjatakseni pannan.

Ajomatka Tampereelle tapahtui Roosan ja Nooran seurassa. Viimeinen majoitusseurueemme jäsen, Sofia, oli jo paikanpäällä kuuntelemassa konserttia. Majoituksemme oli tällä kertaa leirintämökki. Se oli varsin halpa siihen nähden miten lähellä se lopulta oli keskustaa ja conipaikkaa. Tosin vessojen ja suihkujen sijainti erillisessä rakennuksessa oli vähän vaiva. Mutta sitä saa, mistä viitsi maksaa. Ilta kului ompelemalla käsin röyhelö kiinni pääpantaan. Muilla oli meneillään peruukin muokkausta ja vannehameen laittamista kokoon. Sofian kertoi samalla sitä miten vaivalloista oli löytää halpaa materiaalia vannehameeseen ja voin jakaa, että puoliksi leikattu, muovinen kulmalista on ilmeisesti halpaa ja ihan toimivaa vannemateriaalia.

Lauantain pukuni oli siis maid versio Free!:n Nitori Aiichirousta. Versio on siis tosiaan canon-versio; En ihan itse keksinyt pukea hahmoa meidoksi. Halusin lähinnä nähdä kavereideni reaktioita siihen, että "Mitä, sinä mekossa?!", mutta näköjään tämä ei ollutkaan niin shokeeraavaa kuin luulin. (Tai kavereillani on hyvät pokerinaamat?) Oli joka tapauksessa ihan jännää ommella vaihteeksi jotain röyhelöistä, vaikka olikin vähän tuskaa ommella metrikaupalla röyhelöreunuksia kaikkeen. Kirjoitan vielä myöhemmin postauksen puvun tekemiseen liittyen. Puku olikin yllättävän mukava henkisessä mielessä. Ehkä se helpotti, että Nitori on poika, tai sitten olen kasvanut itsevarmemmaksi sukupuoleni kanssa. Anyway...

Conissa meitä odotti satoja metrejä pitkä lippujono. Mutta jono onneksi liikkui aika nopsaan. Minulla oikeastaan oli jo ranneke, mutta viihdyin ihmisteni seurassa ja oli hauskaa porukalla bongailla cosseja ihan jonostakin käsin.

Lauantaina ei ollut niinkään minua kiinnostavaa ohjelmaa. Cosplay kilpailuun noudettiin liput ja kierreltiin taidekujaa ja myyntipöytiä. En oikeastaan harrasta fanitavaran keräämistä, mutta on silti ihan mukavaa katsella mitä on tarjolla. Taidekujalakin tykkään kierrellä, vaikka jotenkin ujostelen aina vähän jäädä katsomaan. 

Puhuva, liikkuva dalek!

Noora on mukana Pokémon-musikaalissa ja vinkkasi meille pienestä flashmobista. Suuntasimme siis lipunmyyntiteltan viereen katsomaan, kun paikalla olevat musikaalilaiset vetivät Pokémonin alkutunnarin ja levittivät tietoa musikaalista. Vaikutti oikein siistiltä.

Tampere-perinteeksi muodostuu myös hiljalleen Tullintorilla olevassa Aasiamarketissa vierailu. Tällä kertaa mukaan tarttui instant currykuutioita, merilevänaksuja ja kuivattua bataattia, joka oli jännittävä kokemus. Sieltä kiiruhdimme kohti päivän mielenkiintoista ohjelmaa, BL:n eettisyys-luentoa. Jo kymmenisen minuuttia ennen ohjelman alkua oli jono. Ja totta kai meille kävi Roosan kanssa sitten niin, että olimme kirjaimellisesti toinen ja kolmas jonossa, kun sali meni täyteen. Tietysti harmitti. Sen sijaan menimme ulos istumaan ja syömään eväitä. Ja seikkailin hetkisen itsekseni puistoalueella.

Päivän ainoaksi ohjelmaksi jäi sitten cosplay kisat. Tänään oli vuorossa WCS karsinta, parikisa ja pukudesign kisa. Nautin kisojen katsomisesta ja WCS oli tietysti ihan omaa luokkaansa. Edelleen nautin paljon pukudesign kisasta; Sen idea on mielestäni hauska. En nyt sen enempää puhu kisoista, koska minulla ei ole niistä sen viisaampaa ja syvempää sanottavaa.

Nitori ei ollut mitenkään erityisen suosittu. Mutta juttelin parille ihan mukavalle ihmiselle (mm. ujolle Sousuke-cossaajalle, jonka kaveri raahasi tämän juttelemaan) ja minua kehuttiin söpöksi. Viihdyin puvussa kuitenkin ihan hyvin ja aloin miettiä laittaisinko saman puvun huomennakin.

Kun oma porukkamme oli valmis, suuntasimme Pancho Villaan syömään. Tästäkin on muodostumassa Tracon-perinne. Mahat täynnä suuntasimme takaisin leirintämökkiin. Illan ohjelma koostui tv:stä tulleesta Django Unchained-leffasta. En ihan kokonaan keskittynyt siihen, mutta se näytti oikein hyvältä ja haluan vielä joskus katsoa sen ihan ajatuksella.

Sunnuntaiksi olin ottanut mukaan Dipper Pinesin puvun, mutta se alkoi epäilyttää minua. Lauantaina olin nähnyt niin monta Dipperiä ja oma kasaan rääpäisty puku ei tuntunut erityisen hienolta. Lisäksi totesin muiden fanien koostuvan kovin nuorista ihmisistä ja selittämättömästi koin itseni vähän vanhaksi ja kärttyiseksi siitä huolimatta että olen yleensä ihan lempeä. Joten päätin laittaa Nitorin uudestaan. Päätöstä puolsi sekin, ettei lauantaina tullut photoshootattua yhtään.

Sunnuntai-aamu ei ihmeemmin eronnut edellisestä. Paitsi että oli tietysti pakattava ja siistittävä mökki. Olin silmäillyt Fanfiction ennen ja nyt -luentoa, mutta se alkoi aikaisemmin kuin mitä huvitti herätä, joten se jäi katsomatta. Joten taas napattiin liput päivän cosplaykisoihin ja lähdettiin seikkailemaan. Ostin taidekujalta söpön Ruby ja Sapphire -pinssin (Steven Univesesta) ja Bilbo-tarran.

Sunnuntaiaamun fiilikset autossa.

Roosa myöskin otti kuvia puvustani puhelimellani samaan tapaan kuin Archipelaconissa. Roosan kanssa on kivaa ottaa kuvia ihan vain koska kehtaan kysellä jatkuvasti mitä teen käsilläni ja näyttävätkö jalkani oudoilta tässä asennossa jne. Ja Roosa antaa minun katsoa kuvia usein, jotta osaan itse korjata asentoja ja ilmeitä.

Cosplay-kisa toi tervetulleen rauhallisen hetken. NCC kisaajissa oli monta hyvää. Esityskisasta mieleeni jäi jostain syystä herttainen Pushing Daisies-esitys ja eeppinen SnK-esitys, joka ansaitsi kyllä voittonsa. Niin monen ihmisen järjestäminen koreografiaan ei voi olla kovin helppoa ja porukan ajoitukset olivat kyllä kohdillaan.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Seuraavaksi olisi heti alkanut pianokonsertti, mutta minua ei huvittanut istua taas paikoillaan. Joten tiedossa olivat viimeiset kierrokset taidekujalla. Ja päätin tässä välissä vaihtaa normaalimpiin vaatteisiin. En kuitenkaan vaihtanut pois peruukkia ja valitsin niin Nitorille sopivat vaatteet kuin mitä sattui olemaan mukana. Halusin nimittäin ottaa puiston toisella laidalla olevissa kuntoiluvälineissä pari hassua urheilukuvaa.

Vaatteiden vaihtoon meni yllättävän kauan ja kiirehdin Free!-luennolle. Olisin oikeasti ehkä tarvinnut Cosplay poseeraus pajaa enemmän, mutta olen meinannut monta kertaa tämän tyypin Free!-luennolle, mutta se on aina jotenkin estynyt tai olen unohtanut mennä. Enkä ollut pettynyt että menin. Luennon pitäjä oli hauska, mutta samalla osasi puhua aiheestaan selvästi ja sujuvasti. Arvostin erityisesti värikkäitä kielikuvia. Ja oikeasti opin luennolla paljon. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että mangalehdet voisivat vaatia sarjoiltaan tiettyjä arvoja tai rakennetta. Ja Oofurin erilaisuuskin selittyy sillä, että se on ilmestynyt vähän vanhemmalle yleisölle suunnatussa lehdessä. Free!n erilaisuus taas selittyy animaatiostudiolla ja sillä, että sarja ei perustu mangaan ja hyvin löyhästi edes light novel-sarjaan, josta hahmot on otettu. Vähän välillä asiat ehkä toistuivat luennon aikana, mutta ehkä se menee puhujan hermostuneisuuden piikkiin tai haluun alleviivata joitain asioita.

Annoimme päättäjäisten olla, koska totta puhuen en muista, että conien loppuseremoniat olisivat hirveästi koskettaneet minua vuosikausiin. Sen sijaan mentiin pienellä porukalla Heseen. Ja muiden lähdettyä Roosa tosiaan otti vielä minusta pari urheilu-kuvaa, niin kuin halusin.

Kaiken kaikkiaan coni tuntui menneen ohi hujauksessa. En nähnyt tuttuja kuin ihan ohimennen ja juttelin vain muutaman uuden tyypin kanssa. Jotenkin oma fiilikseni jäi vähän laimeaksi. Mutta conissa itsessään ei ollut mitään vikaa. Olisikohan mahdollista että olen hieman vanhentunut ja jotenkin leipääntynyt conittamiseen ja hukannut sen aloittelijan innostuksen? Ehkä myös pohjimmiltaan cossaan sosiaalisista syistä ja jos en conissa pääse tarpeeksi juttelemaan tutuille ja uusille tyypeille, jäävät fiilikset vähän laimeiksi. Täytyy ehkä harkita jonkin ryhmäcosplayn laittamista kasaan, koska olen aina nauttinut ryhmässä cossaamisesta erityisesti ja sitä kautta sain ensimmäiset uudet coni-ystäväni. Ja koittaa siirtyä hieman monimutkaisempiin pukuihin, joissa pääsen taas oikeasti koettelemaan ongelmanratkaisukykyjäni.

Tracon -kauan suunniteltu A:tLA ryhmä, piilarituska ja taas puolialaston uimapoika

Koulu on tehnyt huonoa sille ajalle, jonka olen pystynyt käyttämään kuvien etsintään ja muokkaukseen. Tässä siis myöhäinen Tracon postaus feat. ihan liian vähän kuvia.

Minun ja ystävieni osalta Traconia edelsi se aito ja oikea "cossi ei ole vieläkään valmis" -paniikki. Itse olin kasassa sitä lukuun ottamatta, että kengät vaativat viimeistelyä, mutta ryhmämme Sokkalla ei ollut vielä paitaa ja joitain yksityiskohtia. Joten porukalla perjantai aamupäivällä ompelimme sellaisen ja Arminin kengät pääsivät lainaan pienen teipillä muokkaamisen jälkeen.

Sitten ajelimme perjantai-illaksi Tampereelle päin. Emme menneet Final Fantasy konserttiin, mutta ajoitimme saapumistamme sen päättymisen paikkeille, jotta pääsisimme sujuvasti yöpaikkoihimme, joiden vakituiset asukit olivat konsertissa. (Roosan kanssa menimme yöksi Mirolle, jonka vanhempien nurkkiin sai majoitettua paljon ihmisiä.) Ilta kului laadukkaan (?) läpän ja viimehetken cossien vääntämisen parissa.

Lauantai aamuna oli edessä maskeeraamista. Ensinnäkin oli työn ja tuskan takana saada piilarit silmiin. Ehkäpä olen ruosteessa, kun en aikoihin ollut taas käyttänyt moisia. Oikean silmän linssi myös hiersi kovin, joten otin sen pois. Onneksi Zukon arpi on vasemmassa silmässä. Pystyin siis maskeeraamaan jo arpea. Maskeeraamiseni kuitenkin venyi ja muiden ollessa valmiita matka coniin tapahtuikin ilman peruukkia ja eriparisilmin.

Ennen kuin olin edes pääsyt coniin, näin uncle Irohin ja Azulan. Olin äärimmäisen innostunut tästä, koska kuinka usein joku cossaa Irohia! Päätinkin mennä juttelemaan heti kun olisin saanut cossin ylleni. En kuitenkaan nähnyt Irohia enää koko conina, mikä oli sääli.

Piilarit tuntuivat vähän ikäviltä, mutta arpi ja silmät naamassa lähdin sitten seikkailemaan coniin. Muutamia kuvia puvustani otettiin ja katselin hienoja cosseja, joita tuli vastaan. Jostain syystä puhelimeni ei ottanut yhteyttä, joten jouduin etsiskelemään Shiro Samuraita, jolle lainasin katanoitani. Tapasimme sitten lopulta myyntipöytäsalissa, jonne minut neuvoivat MinMinWitch, Aisu, Seventan ja Chooichi. (Jotka jotenkin missasin koko loppuconin ajan.)

Cosvisionin pöydältä löysin muun ryhmämme, Tophin, Sokkan ja Appan (aka. Roosa). Piilarit kirvelivät ja kaveri Cosvisionin pöydällä antoi minulle silmätippoja, jotka auttoivat. Ainakin hetken. Lisäilin niitä aina välillä, sillä itsepäisesti halusin pitää piilareita.

Kuva by Erika Lampi

Löysimme ulkoa muita A:tLA cossajia ja otimme joukon kuvia näiden kanssa. Arvostin kovasti näiden vaivannäköä armoreiden ja Zukon top knot hiusten kanssa. Myöhemmin Noora (ja vielä myöhemmin Sokkamme) otti meistä kuvia omalla porukalla. A:tLAn hauska puoli on se, että sarja on monipuolinen ja hahmot ilmeikkäitä, joten kaikenlainen pelleily saattoi olla jopa täydellistä kuvamateriaalia. Lisäksi kaikki olivat todella hyvin perillä hahmoistaan, sillä ryhmä lähti liikkeelle siitä, että totesimme jokaiselle olevan sopiva hahmo.

Kuva by Ida aka. Sokka

Ennen shoottia otin kuitenkin piilarini pois. Ne tuntuivat yksinkertaisesti sen verran epämukavilta, etten nähnyt niistä olevan enää ihmeempää hyötyä. En millään olisi pystynyt keskittymään shoottailuun ne päässä. Tämän jälkeen fiilikseni nousivat ainakin 200%.

Menimme myös katsomaan päivän cossikisat. Esitykset ja puvut olivat hienoja. Ehkä parhaiten jäi mieleen niinkin pieni asia, kuin WCS:n voittajien esityksen lavaste sillä hetkellä, kun sydämen kuvalla varustettu paperi rullautui auki ja terälehtiä putoili. Äärimmäisen nokkela ja söpö idea.
Yleisö oli valitettavan levoton ja koin oloni epämukavaksi esiintyjien puolesta, kun ihmiset innostuivat tekoyskimään kilpaa. (Minkäs sille mahtaa, että näin syksyllä joitain ihmisiä ihan vaan yskittää oikeasti.)

Conipäivän jälkeen menimme Pancho Villaan syömään porukalla, joista en edes tuntenut kaikkia (Valtasimme kolme pöytää). Mutta ruoka ja tunnelma olivat hyvät.
Ilta kului rehellisesti sanottuna nukkumalla sillä aikaa kun muut saunoivat ja heittivät läppää ja ottivat ainakin yhden selfien. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt.

Sunnuntai aamu oli helpompi. Meikkasin aamulla ja conissa vasta bindasin ja vaihdoin (vähiin) vaatteisiini. Tämä siksi, että ulkona oli aamusella varsin kylmää. Olin oikein tyytyväinen bindaukseeni ja useammalle kaverille sain pyörähdellä ympäri demonstroidakseni mystisesti kadonneita tissejä. Muu A:tLA ryhmämme liikkui samoissa cosseissa kuin eilen.

Kuvan otti Sanna. Thanks.

Kävin Maskeerauksen ABC -luennolla. Tophia ei päästetty enää sisään, koska sali oli ilmeisesti liian täynnä. Mikä oli vähän harmi, ottaen huomioon pari tyyppiä, jotka istuivat lattialla selkä puhujaan päin ja tyhjän tilaan vieressäni pöydällä. Luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asiaa olisi maskeerauksesta riitää. Itselleni olivat ihan perusasiat jo tuttuja, mutta joukossa oli pieniä uusia tiedonjyväsiä. Parasta antia oli ehkä tämä kuva (jonka tosin olin jo nähnyt) ja se, että lateksin kanssa rasvaliukoiset värit ovat parempia. Yleisön kysymykset ja vastaukset olivat mielenkiintoisia.

Eevee ja Nitori paikoillaan.

Sitten hetken vain seikkailin. Jotenkin eilinen meni piilarituskassa ja ryhmän kanssa enkä ehtinyt katsella ympärilleni. Katselin puistossa hengaavia ihmisiä ja kävin ampumassa jousella bofferinuolia. Kiersin myyntipöytäsalin ostamatta mitään, mutta taidekujalta tarttui mukaan pieni Nitori-tarra (Free!). Ja Tophilta sain myöhemmin yhden tämä ostaman Eevee-tarran. Olen nyt alkanut liimailemaan tarroja päiväkirjan kansiin. (Kyllä, olen 23-vuotias ihmisolento ja kirjoitan päiväkirjaa.) Siellä ne pysyvät tallessa ja muistuttavat aikansa fandomeista. Muutamaan kuvaankin pääsin ja näin sekalaisia tuttuja.

Cossi oli oikeasti mukava, mitä ei välttämättä uskoisi heti. Toki tuulen puhaltaessa essun alle, tunne paidattomuudesta lisääntyi, mutta väliäkö sillä. Jos olisi ollut vähänkin kylmempi, olisin kyllä palellut pahasti. (Tai siis olisin joutunut pitämään hupparia essun alla.)

Toph ja Sokka olivat eilen löytäneet Tullintorilta pienen Aasia-marketin. Nälän yllättäessä marssimmekin sinne. Ostin matcha-redbeanpaste mocheja, curry-kuutioita ja nuudeleita. Olisin kyllä halunnut ostaa käytännössä kaiken. Nuudeleita en tietenkään saanut lämpimiksi, joten kävimme myös kaupassa ja palasimme jalat kipeinä syömään Tampere talolle.

Seuraavaksi ohjelmassa oli Feminismistä luonnonsuojeluun... -luento Hayao Miyazakin töistä. Tämäkin luento oli lyhyt siihen nähden miten paljon asioista olisi ollut puhuttavaa. Nimessä mainittujen teemojen lisäksi puhuttiin kuoleman, menetyksen ja muutoksen teemoista. Mielenkiintoisinta oli Miyazakin oman elämän liittäminen teemoihin, sillä itse en Miyazakista lopulta tiedä niin paljoa.

Lopun aikaa kiertelin vielä conissa. Tapasin Shiro Samurain, Hasakitsukin ja Jäätyneen Enkelin, kun nämä olivat menossa myyntipöytäsaliin kuultuaan kuulutuksen, jossa kerrottiin, että myyntipöytäsali olisi auki enää 10 minuuttia. Sisään ei kuitenkaan enää päässytkään (What false advertising!), joten marssimme aulaan juttelemaan ja katsomaan tavaroitaan hakevaa ihmismassaa. Oli mukavaa jutella hetki ja sain miekkanikin takaisin.

Conin päätyttyä menimme kahdeksan ihmisen voimin lähellä olevaan kiinalaiseen ja ahdoimme itsemme täyteen ruokaa ennen ajomatkaa kotiin.

Conissa oli mukavaa. Tampere talon seutu on upea con-alue kuten aina ja puiston ruokakojut vaikuttivat lupaavilta, vaikken itse sieltä ruokaa ostanutkaan. Jotenkin Traconissa on aina hyvä yleinen con-fiilis.

Tracon suunnitelmat

Traconiin on vielä aikaa, mutta vaihteeksi minulla on jopa molemmat cossit päätettynä hyvissä ajoin.

Lauantaina on kuin onkin tiedossa Avatar: The Last Airbender -ryhmä. Ryhmään kuuluu näillä näkymin Sokka, Zuko, Toph ja gijinka!Appa sekä Mai, joka tosin ei Traconiin pääse tulemaan. Itse cossaan Zukoa ja nimenomaan kolmannen kauden versiota. Tämä tuntuu olevan Zukon cossatuimpia versioita, sillä a) helpot hiukset b) liittynyt hyvisten porukkaan c) tunnistettava ja helppo asu. (Täältä voi nähdä muita Zukon asukokonaisuuksia.)

Koska ryhmästämme kaikki eivät ole ommelleet paljoakaan, yritämme saada kaikkien puvut kasaan yhteistyöllä. Itselläni on jo kasassa housut ja keskeneräinen paita.

Sunnuntaille halusin laittaa Harun, sillä olen päässyt cossaamaan Harua vain ranta Yukissa ja cossi mielestäni ansaitsee toisen ilmestymisen conissa. Pohdin Harun eri asuvaihtoehtojen välillä. Halusin jotain melko helppoa ja jotain missä vaivalla tehdyt uimahousut näkyvät. Ja ehkä jotain mikä erottuu kaikkien Harujen joukosta edes vähän. Näin ollen päädyin Haruun uimahousuissa ja esiliinassa. Saa nähdä millaisen bindauskeinon kehitän tuohon. (Lisään hupparin jos tulee kylmä.)

ranta Yukicon

Ranta Yuki oli jo viikkoja sitten, mutta aluksi odotin kuvia ja sitten olen muuten ollut muissa puuhissa ja vain unohtanut. Mutta tässä tulee raportti!

Lähdin melko aikaisin ajelemaan rannalle, jotta saisin autoni parkkiin jonnekkin lähelle. Huoli osoittautui turhaksi; niin aikaisin väkeä oli vielä aika vähän.
 Tein ensimmäistä kertaa sivubindauksen teipillä. Olin pelännyt, että se olisi epämukavaa ja vaikeaa. Hengittämisen kannalta sivubindi oli melkein mukavampi. Vasemman puolen teipit oli oikeakätisenä hiukan vaikeaa laittaa ja ryhti piti muistaa pitää hyvänä, jotta rinta näyttäisi litteämmältä.

Kömpelösti kasaan editoitu panorama-ish kuva rannasta.

Aluksi ranta oli varsin tyhjä, mutta täyttyi hiljalleen. Free! cossaajia näin varmasti neljä ennen kuin edes pääsin rannalle asti, eikä niiden määrä siihen loppunut. Erityisesti Nagisa ja Nitori cossien määrä oli yllättävän suuri. Pidin siitä, että hahmoista oli tehty paljon eri asuja. Muuten cossit olivat aika rentoja. Kuinka moni haluaisikaan tulla rannalle täydessä armorissa?

Jossain välissä kiertelin katsomassa rannan ohjelmaa. Suikawariin en osallistunut, mutta se näytti olevan ihan suosittua. Meloni pitikin yllättävän tyydyttävän äänen kun se hajoaa. DJ setti pyöri taustalla. En itse sitä varsinaisesti kuunnellut, mutta ei se häiriöksikään ollut. Volyymi taisi siis olla kohdallaan. Rantalentopallokentältä bongasin joukon Haikyuu-cossaajia pelailemasta palloa, mikä näytti oikein hauskalta. Täytyy itsekin katsoa sarjaa, niin moni sitä päivän aikana suositteli.

Otin aikani kuluksi selfieitä.

Aluksi kiertelin yksikseni, mutta eräs Nitori-cossaaja tuli minulle puhumaan ja kutsui viettämään aikaa kavereidensa seuraan. Olin hirveän iloinen. Huolehdin aina hiukan näyttäväni liian vakavalta, pelottavalta tai nyrpeältä, kun oikeasti olen ujo ihmisolento, joka ei itse uskalla aloittaa keskusteluja vaikka haluaisikin puhua ihmisille. Kun bongasin Sannan ja Johannan kera pääkaupunkiseudun cosplayharrastajien miitin, tungin siihen mukaan. Olikin kivaa jutella vähän enemmän rauhassa, kun ei ollut kiire mihinkään. Oikeastaan lopun tapahtumaa hengailin PC:n porukan läheisyydessä.

Let's dig in~

Olin tehnyt itselleni benton evääksi. En löytänyt muita säilyke makrilleja, kuin tomaattikastikkeessa olevia, joten tyydyin sardiiniin. Sekin oli kyllä hyvää, etenkin kun sain lämmittää niitä hiukan PC:n grillissä. Ja bonuksena ympärilläni olevat ihmiset tykkäsivät bentostani.

Minusta ainakin pyydettiin suhteellisen vähän kuvia. Mutta vaihdoin kyllä haleja ja kehuja muutamien Free! cossaajien kanssa. Myöskin todella mukava Makoto-cossaaja tarjoutui shoottaamaan Haruani, mistä olin hirveän kiitollinen. Etenimme hiljaksiin mereen ja lopulta luovutin hupparini Makotolle, jotta voisin uida. Oli äärimmäisen hassua seisoskella siinä kun  6 kappaletta noin 20 cm pitkiä teippejä oli ainoa asia, joka verhosi ylävartaloani. Jotenkin pelkäsin, että sitä pidettäisi sopimattomana. Vaikka tosiasia on, että rannalla oli paljon vähäpukeisempia ihmisiä kuin minä ja miesten ei tarvitse verhota ylävartaloaan edes teipin palasin. Samalla oli kuitenkin aika vapauttavaa uida niin.
Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta siihen tottui. Kroolasin pari kertaa Makoton ottaessa kuvia tai videota, minkä jälkeen palattiin rannalle. (Saatte ehkä vielä kuvia kunhan saan niitä käsiini.)

Palelin hiukan uimisen jälkeen, joten vaihdoin märät uikkarit yukataan, jossa vietin lopun illan. Aurinkoon siirtyminen lopetti palelemisen. Kello alkoi lähestyä kuutta, jolloin järjestetty ohjelma loppui. Nörttien (Toim. huom. käytän sanaa nörtti rakastavassa ja hyvässä mielessä. Nörtit ovat suosikki-ihmisiäni noin yleisesti.) määrä rannalla olikin vähentynyt ja tilalle oli saapunut lisää hämmentyneitä paikallisia. Kun seurassani henganneet ihmiset (se mitä PC:läisistä oli jäljellä) tekivät lähtöä, pakkasin minäkin kamani ja lähdin.

Tapahtuma oli aika lailla juuri sitä mitä odotinkin. Tunnelma oli rento ja hyväntuulinen. Oli aikaa vain jutella ihmisten kanssa ja puitteet olivat hyvät photoshooteille. Oli hauskaa kokea näin erilainen tapahtuma ja varmasti paikalliset auringonottajatkin oppivat uudesta tavasta viettää vapaa-aikaa.

Cosplayta uimarannalla? Hell yeah!

Beach here I come!

Seuraavana viikonloppuna on Yukicon 1.5 eli Se Pakollinen Rantajakso. Ja olen oikeastaan aika innostunut. Tykkään hirveästi kun ihmiset yhdistävät cosplayn muihin ajanviettotapoihin ja harrastuksiin. Joten totta kai uimarantatapahtuma vetoaa minuun ajatuksena. Ja tämä ihmiseltä, joka ei yleensä edes pidä uimarannalla olosta sitten yhtään. Odotan myös innolla, että ihmiset tekevät tyhmiä uimarantakliseitä, kuten roiskivat vettä, rakentavat hiekkalinnoja ja hautaavat yhden tyypin hiekkaan ja tekevä tälle merenneidon pyrstön ja tissit hiekasta.

Cosplayn suhteen päädyin Free!n Haruka Nanaseen. Olin muutenkin suunnitellut cossaavani Harua ja mikäs sen parempi paikka sille kuin uimaranta? Bonuksena vielä Free!n toinen kausi, Eternal Summer, alkoi juuri, joten sarjan fandomin uskoisi nousevan taas koloistaan esiin. (Ei sillä että se varsinaisesti olisi piileskellyt aikaisemminkaan sillä määrällä cossaajia, mitä coneissa on näkynyt.)

Lasit ja keskeneräiset uimahousut

Haru on onneksi(?) melko vähäpukeinen, joten cossissa ei ole niin paljoa tehtävää. Peruukkia muotoilin jo hiukan ja siniset uimalasit löytyivät kaapista. Uimahousut ovat ompelun alla. Halusin tehdä ne oikeasti uimapukukankaasta, mutta tietenkään en sitten löytänyt juuri haluamiani värejä. Lopulta ostin urheiluhousut ja topin, jotka olivat sopivan tuntuisia ja värisiä. Paidan osalta harkitsen vaaleansinistä hupparia, jollaisen Harulla näkee välillä tai ehkä vain mustaa hihatonta.

Ja bonuksena ajattelin ottaa mukaan tummansinisen yukatan, jonka voin heittää päälleni illalla. Saanpahan käytettyä yukataanikin vähän, vaikka liian lyhyt minulle onkin.

Yukatani on ainakin sopivan värinen Harulle

Todella laiska meikki- ja peruukkitesti