Mihashin hienosäätöä Ropeconiin

Muistatteko, kun Desussa cossasin Mihashi Reniä ja tapasin siellä muita Ookiku furikabutte-cossaajia? No, joka tapauksessa olen sittemmin jutellut netissä porukan Mihashin kanssa ryhmästä Ropeconiin. Oofuri-porukka oli siis muutenkin menossa sinne ryhmäilemään, mutta minua pyydeltiin mukaan, koska porukalla on hauskempaa. Ryhmä on sunnuntaina ja rahan säästämiseksi menenkin sinne vain sunnuntaiksi. Olen tosi innoissani tästä, sillä olikin tylsää cossata urheiluanimesta ilman yhtään muuta joukkueen jäsentä.

Nyt olenkin siis hieman parannellut Mihashi-cossiani, sillä tein sen Desuun aikamoisessa kiireessä.

Ensinnäkin muokkasin peruukkia. Desuun yksinkertaisesti sotkin sen pystyyn lakan avulla, mutta nyt pieni suoristusrauta aseenani kihartelin Mihashin hiusten latvoja sieltä täältä ylöspäin. Mihashin hiukset kuitenkin ovat varsin pörröiset ja vähän taipuisat. Leikkasin myös ohuen ja liian pitkän takatukan siistimmäksi.

Desussa minulla oli kyllä lippis, mutta koska siinä ei ollut koulun kirjainlogoa, en käyttänyt sitä siellä. Nyt hyvällä ajalla kirjoin sen siihen.
Tilasin myös baseball räpylän. Se saapui yllättävän nopeasti ja olen oikein tyytyväinen. Ei se kovin laadukas ole, mutta cosplay propiksi oikein hyvä. Nyt oikein tekee mieli mennä kopittelemaan.



Lisäksi halusin myös muuttaa paria asiaa puvussa, jotta istuisin paremmin muun ryhmän mukaan. Tein  pelinumerolapun paidan selkään ommeltavaksi. (Ompelen sen sinne kunhan saan aikaiseksi.) Numero on muutenkin Mihashille hyvin tärkeä, joten olisin sen muutenkin tehnyt.
Lisäksi hommasin pidemmät mustat sukat. Maalaan niihin vielä kolme punaista raitaa, ottaen mallia siitä millaiset sukat muulla ryhmällä Desussa oli.

ranta Yukicon

Ranta Yuki oli jo viikkoja sitten, mutta aluksi odotin kuvia ja sitten olen muuten ollut muissa puuhissa ja vain unohtanut. Mutta tässä tulee raportti!

Lähdin melko aikaisin ajelemaan rannalle, jotta saisin autoni parkkiin jonnekkin lähelle. Huoli osoittautui turhaksi; niin aikaisin väkeä oli vielä aika vähän.
 Tein ensimmäistä kertaa sivubindauksen teipillä. Olin pelännyt, että se olisi epämukavaa ja vaikeaa. Hengittämisen kannalta sivubindi oli melkein mukavampi. Vasemman puolen teipit oli oikeakätisenä hiukan vaikeaa laittaa ja ryhti piti muistaa pitää hyvänä, jotta rinta näyttäisi litteämmältä.

Kömpelösti kasaan editoitu panorama-ish kuva rannasta.

Aluksi ranta oli varsin tyhjä, mutta täyttyi hiljalleen. Free! cossaajia näin varmasti neljä ennen kuin edes pääsin rannalle asti, eikä niiden määrä siihen loppunut. Erityisesti Nagisa ja Nitori cossien määrä oli yllättävän suuri. Pidin siitä, että hahmoista oli tehty paljon eri asuja. Muuten cossit olivat aika rentoja. Kuinka moni haluaisikaan tulla rannalle täydessä armorissa?

Jossain välissä kiertelin katsomassa rannan ohjelmaa. Suikawariin en osallistunut, mutta se näytti olevan ihan suosittua. Meloni pitikin yllättävän tyydyttävän äänen kun se hajoaa. DJ setti pyöri taustalla. En itse sitä varsinaisesti kuunnellut, mutta ei se häiriöksikään ollut. Volyymi taisi siis olla kohdallaan. Rantalentopallokentältä bongasin joukon Haikyuu-cossaajia pelailemasta palloa, mikä näytti oikein hauskalta. Täytyy itsekin katsoa sarjaa, niin moni sitä päivän aikana suositteli.

Otin aikani kuluksi selfieitä.

Aluksi kiertelin yksikseni, mutta eräs Nitori-cossaaja tuli minulle puhumaan ja kutsui viettämään aikaa kavereidensa seuraan. Olin hirveän iloinen. Huolehdin aina hiukan näyttäväni liian vakavalta, pelottavalta tai nyrpeältä, kun oikeasti olen ujo ihmisolento, joka ei itse uskalla aloittaa keskusteluja vaikka haluaisikin puhua ihmisille. Kun bongasin Sannan ja Johannan kera pääkaupunkiseudun cosplayharrastajien miitin, tungin siihen mukaan. Olikin kivaa jutella vähän enemmän rauhassa, kun ei ollut kiire mihinkään. Oikeastaan lopun tapahtumaa hengailin PC:n porukan läheisyydessä.

Let's dig in~

Olin tehnyt itselleni benton evääksi. En löytänyt muita säilyke makrilleja, kuin tomaattikastikkeessa olevia, joten tyydyin sardiiniin. Sekin oli kyllä hyvää, etenkin kun sain lämmittää niitä hiukan PC:n grillissä. Ja bonuksena ympärilläni olevat ihmiset tykkäsivät bentostani.

Minusta ainakin pyydettiin suhteellisen vähän kuvia. Mutta vaihdoin kyllä haleja ja kehuja muutamien Free! cossaajien kanssa. Myöskin todella mukava Makoto-cossaaja tarjoutui shoottaamaan Haruani, mistä olin hirveän kiitollinen. Etenimme hiljaksiin mereen ja lopulta luovutin hupparini Makotolle, jotta voisin uida. Oli äärimmäisen hassua seisoskella siinä kun  6 kappaletta noin 20 cm pitkiä teippejä oli ainoa asia, joka verhosi ylävartaloani. Jotenkin pelkäsin, että sitä pidettäisi sopimattomana. Vaikka tosiasia on, että rannalla oli paljon vähäpukeisempia ihmisiä kuin minä ja miesten ei tarvitse verhota ylävartaloaan edes teipin palasin. Samalla oli kuitenkin aika vapauttavaa uida niin.
Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta siihen tottui. Kroolasin pari kertaa Makoton ottaessa kuvia tai videota, minkä jälkeen palattiin rannalle. (Saatte ehkä vielä kuvia kunhan saan niitä käsiini.)

Palelin hiukan uimisen jälkeen, joten vaihdoin märät uikkarit yukataan, jossa vietin lopun illan. Aurinkoon siirtyminen lopetti palelemisen. Kello alkoi lähestyä kuutta, jolloin järjestetty ohjelma loppui. Nörttien (Toim. huom. käytän sanaa nörtti rakastavassa ja hyvässä mielessä. Nörtit ovat suosikki-ihmisiäni noin yleisesti.) määrä rannalla olikin vähentynyt ja tilalle oli saapunut lisää hämmentyneitä paikallisia. Kun seurassani henganneet ihmiset (se mitä PC:läisistä oli jäljellä) tekivät lähtöä, pakkasin minäkin kamani ja lähdin.

Tapahtuma oli aika lailla juuri sitä mitä odotinkin. Tunnelma oli rento ja hyväntuulinen. Oli aikaa vain jutella ihmisten kanssa ja puitteet olivat hyvät photoshooteille. Oli hauskaa kokea näin erilainen tapahtuma ja varmasti paikalliset auringonottajatkin oppivat uudesta tavasta viettää vapaa-aikaa.

Cosplayta uimarannalla? Hell yeah!

Beach here I come!

Seuraavana viikonloppuna on Yukicon 1.5 eli Se Pakollinen Rantajakso. Ja olen oikeastaan aika innostunut. Tykkään hirveästi kun ihmiset yhdistävät cosplayn muihin ajanviettotapoihin ja harrastuksiin. Joten totta kai uimarantatapahtuma vetoaa minuun ajatuksena. Ja tämä ihmiseltä, joka ei yleensä edes pidä uimarannalla olosta sitten yhtään. Odotan myös innolla, että ihmiset tekevät tyhmiä uimarantakliseitä, kuten roiskivat vettä, rakentavat hiekkalinnoja ja hautaavat yhden tyypin hiekkaan ja tekevä tälle merenneidon pyrstön ja tissit hiekasta.

Cosplayn suhteen päädyin Free!n Haruka Nanaseen. Olin muutenkin suunnitellut cossaavani Harua ja mikäs sen parempi paikka sille kuin uimaranta? Bonuksena vielä Free!n toinen kausi, Eternal Summer, alkoi juuri, joten sarjan fandomin uskoisi nousevan taas koloistaan esiin. (Ei sillä että se varsinaisesti olisi piileskellyt aikaisemminkaan sillä määrällä cossaajia, mitä coneissa on näkynyt.)

Lasit ja keskeneräiset uimahousut

Haru on onneksi(?) melko vähäpukeinen, joten cossissa ei ole niin paljoa tehtävää. Peruukkia muotoilin jo hiukan ja siniset uimalasit löytyivät kaapista. Uimahousut ovat ompelun alla. Halusin tehdä ne oikeasti uimapukukankaasta, mutta tietenkään en sitten löytänyt juuri haluamiani värejä. Lopulta ostin urheiluhousut ja topin, jotka olivat sopivan tuntuisia ja värisiä. Paidan osalta harkitsen vaaleansinistä hupparia, jollaisen Harulla näkee välillä tai ehkä vain mustaa hihatonta.

Ja bonuksena ajattelin ottaa mukaan tummansinisen yukatan, jonka voin heittää päälleni illalla. Saanpahan käytettyä yukataanikin vähän, vaikka liian lyhyt minulle onkin.

Yukatani on ainakin sopivan värinen Harulle

Todella laiska meikki- ja peruukkitesti

Desuraportti

Conia tosiaan edelsi aikamoinen cossinteon täyteinen viikko, mutta kaikki tuli enemmän tai vähemmän valmiiksi niin kuin halusinkin. Conia kohti lähdettiin vasta lauantaiaamulla. Koska olimme Roosan ja Idan kanssa aamu-unisia öisen askartelun jälkeen, emme edes päässeet liikkeelle hirmu aikaisin. Mutta selvisimme coniin puuduttavan autossa istumien jälkeen. Koska olimme paikalla myöhään, saimme rannekkeet käteen hetkessä. Olisin ollut utelias näkemään miten rannekkeiden vaihto sujui ruuhkaisimpaan aikaan.

The obligatory general photo

Ensimmäinen kohde oli pukuhuone. Laitoin Mihashi-cossini päälle. Samaan pukuhuoneeseen sattui cossejaan korjailemaan toinenkin Mihashi sekä tämän seurana Tajima (Nämä kaksi.). Olin yllättynyt, että näinkin pienen fandomin cossaajia löytyi ja vieläpä heti alkuun. En ujona ihmisenä uskaltanut mitään jutella siinä heti, mutta molemminpuolisia vilkaisuja kyllä vaihdettiin. (Ja loppupäivän katselin muun pesis-porukan perään uteliaana.) Myöhemmin kyllä toinen Mihashi aktivoitui ja tuli minulle puhumaankin. Ja otimme muutaman yhteiskuvan, joista tuli tosi söpöjä.

Abby Sciuto - NCIS

Photo by Tajima

Enemmistö conia meni ympäri aluetta seikkailuksi. Näin joitain tuttuja, vilkaisin taidekujan ja myyntipöydät läpi ja bongailin cossaajia. Taaskaan en hirveästi kuvia pyydellyt, mutta yhdestä NCIS:n Abbystä piti pyytää kuva, koska minua ilahdutti, että ihmiset cossaavat tällaisista poliisisarjoistakin ja Abby on yksi suosikeistani sarjassa. (Ja arvostin sitä, että cossaaja oli jopa askarrellut kofeiinimehumukin. Hahmolla on melko varmasti addiktio kyseisiin mehuihin tai mitä ne nyt ovatkaan.)

Roosan kanssa osallistuimme shibari-työpajaan, koska joskus aikaisemmin olin utelias, mutta minulla ei ollut paria, jonka kanssa mennä. Jokin kämmi oli sattunut ja pareja oli enemmän kuin köysiä, mutta se hoitui sillä, että lainasimme aina vetäjien köyttä. Opittiin kolme sidontatapaa, jotka olivat yksinkertaisia, mutta oikein hyvin valittuja aloittelijoille. Kaiken kaikkiaan pidin pajasta ja sen vetäjät hoitivat hommansa hyvin.

Mihashi ei ollut erityisen suosittu cossi, mutta en sitä oikeastaan odottanutkaan. Oofurilla on aika pieni fandom. Mutta kuulin conin jälkeen toiselta Mihashilta, että tämän porukka olisi kokoontumassa uudestaan, joten harkitsen hiukan mukaan lähtemistä, koska pesishomot.

Om nom nom

Kävimme kaupassa, koska se ei sunnuntaina olisi auki sekä menimme kiinalaiseen syömään kolmestaan. Ja pyysin Idaa ottamaan pari ruokakuvaa, koska siitä on muodostumassa perinne. Ulkona satoi, mutta se ei meitä autolla varustettuja ihmisiä haitannut.

Käväisimme vielä conissa ja Ida shoottasi cossejamme. Katselin myös hetkisen Metsähallissa meneillään olevaa ohjelmaa ja juttelin Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin kanssa ennen kuin nämä lähtivät yöpaikkaansa.

Itsekin vetäydyimme majoitukseemme: Camping Messilän majatalohuoneistoon. Siellä oli kaksi sänkyä ja sohva, mutta kämppään olisi koon puolesta mahtunut useampikin. Meillä oli jopa käytössämme jääkaappi ja hella sekä huoneen omia astioita. Kahden muun viimeistellessä huomisia cossejaan, minä teinkin huomiseksi eväitä. Onigirit levisivät käsiin, mutta survoin kaksi eväslaatikoihin siitä huolimatta. Muita eväslaatikkoon päätyneitä asioita olivat keitetyt kananmunat, nakki-mustekalat sekä hiukan salaattia ja tomaattia. Olin siis jo etukäteen suunnitellut bentojen tekemisen juurikin kaupan kiinni olemisen vuoksi. (Ja koska tykkään bentoista.) Valitettavasti bentoista ei ole kuvaa, koska onigirit näyttivät tyhmiltä ja myöhemmin vain unohdin, koska olin turhan innokas syömään.

Sunnuntaikin valkeni meille vähän myöhään, koska ilta oli taas mennyt pitkäksi. Roosalla ja Idalla oli paricossina jonne!Adventure Times hahmot, Finn ja Jake (nokkelasti nimetty Jonne Finneksi ja Jolo-Jakkeksi). Minulla taas oli Armin, jonka remmit ja saappaat laitoin päälle vasta conissa.

Remmit on tosiaan melko haastavaa pukea. Itse opin ekoista yrityksistäni sitomaan parilla narulla kummankin jalan remmit nippuun niin, että kun laitan jalat niistä sitten läpi, voin vain vetäistä remmit ylös, niinkin housut ikään. Paitsi että paljon hitaammin ja kömpelömmin. Kavereiden apu remmien suoristelun kanssa olikin iloinen asia. Omissa remmeissäni reisien ympäri menevät remmit valuivat kävellessä. Hakaneula kummallekin puolelle kuitenkin auttoi, eikä minun tarvinnut loppupäivänä niitä nostella. Remmit olivatkin kaiken kaikkiaan paljon mukavammat kuin mitä olin pelännyt.

Sunnuntai meni totta puhuen vain ympäri conialuetta kulkemiseen. Hiukan oli paha fiilis siitä, että "Äh nyt vien jonkun 'todellisen fanin' paikan ja vain kuljeksin ympäriinsä". Toisaalta koen 'todellisen fanin' terminä aika ongelmallisena, joten olkoon.
Parasta oli ehkä rannassa kävely, koska siellä oli paljon cosplayta bongattavana yksinkertaisesti paikoillaan istuen. Harmitti, koska kamerastani oli loppunut akku aamulla. Olisin voinut pyytää ainakin kuvan pienestä Bleach ryhmästä, joka koostui Hitsugayasta, Matsumotosta, Ginistä ja Kirasta, jotka näyttivät kaikki oikein hyviltä ja aiheuttivat minulle nostalgia-aallon.

Arminista pyydettiin joitain kuvia, mutta enemmän ihmiset tuntuivat tahtovan haleja Arminilta. Onko se kiinni siitä, että Armin on söpö ja näyttää tarvitsevan niitä? Vai mistä? Ja joku ohi kulkenut ihminen yksinkertaisesti sanoi "Ota Armin ankka" tai jotain sinne päin ja eteni antamaan minulle pienen kankaisen ankkamerkin. En tiedä miksi, mutta onhan se söpö.

Päättäjäisissä kävin, mutta niissä ei tapahtunut mitään ihmeempää. Lihaksikkaat dugtrio dudet voittivat esityskisan (Katsoimme heidän esityksensä myöhemmin netistä, ja se oli kyllä loistava!) ja conivideo oli ihan kiva. Päättäjäisten jälkeen meidät hätisteltiin ulos innokkaammin kuin mistään conista ikinä.

Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille olin aiemmin luvannut photo shootin, joten shoottailimme conirakennuksen läheisellä puistonpenkillä. Tänään kuvaaminen tuntui sujuvan ja olimme kaikki aika tyytyväisiä kuviin, joita tuli paljon. Valkoinen Samurai myös otti vastapalvelukseksi vähän kuvia Arminista, joita olin kaivannutkin.

Sitten yksinkertaisesti ajelimme takaisin kotiin pysähtyen matkalla huoltoasemalle syömään heseruokaa ja pelleilemään leikkikentälle. Conista ei oikein jäänyt mitään fiilistä. Ihan kivaa kai oli lopulta. En sitten tiedä onko vika vain itsessäni. Mutta saattaa käydä niin, että alan suosia muita coneja. Desu on kuitenkin aika kallis ja suhteessa kaukana siihen nähden, että esim. Helsingissä ja Tampereellakin tapahtuu asioita.

Desupaniikki

Taas viimeiset opiskelukiireet rajoittivat vähän cosplayn tekoa, mutta nyt olen muutamat viimepäivät ahertanut cossieni kanssa. Olen tulossa coniin vain lauantaiksi ja sunnuntaiksi, sillä totesimme, että kaikkien majoitusseurueemme jäsenten budjetti ei ehkä riitä siihen majoitukseen kahdeksi yöksi ja muitakaan majoituksia emme löytäneet.

Hätäiset peiliselfiet kahdelta aamuyöllä </3

Lauantaiksi on ollut työn alla Mihashi Ren. Mihashin cossi on pieniä puutteita vaille valmis. Paitaan täytyy piirtää selkään numero 1, lippikseen ehkä askarrella muutama kirjain ja sen sellaista. En tajunnut tarpeeksi ajoissa aloittaa baseball räpylän metsästämistä, joten sen verran Mihashikin jää puutteelliseksi. Mutta baseball pallo sattuu löytymään omasta laatikosta, joten se tulee mukaan.












Sunnuntaiksi olen työstänyt Arminia. Tällä kertaa ihan sitä teini-ikäistä versiota, niin kuin alun perinkin piti. Remmit valmistuivat ja ne ovat ainakin hirveän hankalat pukea päälleen, sen voin sanoa. Saappaat ovat vielä työn alla. Takista ei ole toivoakaan tällä aikavälillä. Armin näyttää olevan nyt sellainen cossi, että hiljalleen rakennan sitä. Ehkä minulla vielä joskus on koko 3d maneuver gear välineistö.

Alun perin meinasin laittaa cossit juuri vastakkaisille päiville, mutta Armin tuntuu jotenkin keskeneräisemmältä ilman takkia ja olen tällä hetkellä paljon innostuneempi Mihashin cossaamisesta, joten haluan laittaa hänet conin paremmalle päivälle.

Nähdään conissa~

Kikucon ja pieni muutos blogin nimeen

Joku ehkä huomasikin, että blogin nimelle on tapahtunut pieni muutos. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että halusin vaihtaa käyttäjänimeni suffiksin -chanista -kuniin. Olen ehkä hiukan kasvanut hiukan (En fyysisesti, mind you.) ja -chan tuntui liian lapsekkaalta, tyttömäiseltä ja söpöltä. Joten olen nyt muuttunut Ri-kuniksi. Blogin URL:ää en mennyt muuttamaan, sillä se olisi aiheuttanut turhaa pelleilyä sen suhteen toimiiko mikään linkki blogiini enää. (Ja minua myös infottiin siitä, että cosplaykomero on yhdyssana, joten muutin senkin.)

Sitten varsinaiseen asiaan, eli Kikuconiin, josta nyt on jo vähän aikaa, mutta odottelin kuvia. Kikucon on pikkuinen con, jossa vietin vain lauantain, koska sunnuntaille ilmestyi muita suunnitelmia Tukholman vierailun muodossa. Cossasimme Roosan kanssa Cecilä ja Carlosia Welcome to Night Valesta eli uusimme ne cossit, joita kokeilimme aikaisemmin vappuna. Tein perjantai-illalla Carlosille I love science -paidan. Printtasin kuvan sydämestä ja kirjaimista silitettävälle printtipaperille ja leikkasin ne sitten siitä irti ja silitin paikoilleen. Musta pohja söi vähän valkoista väriä, muta kirjaimista tuli reunoiltaan siistejä ja ihan luettavia kuitenkin. Sydämen punainen väri kuitenkin jäi hyvin tummaksi, joten lisäsin päälle punaista kangasmaalia ja silitin vielä uudestaan. Kaiken kaikkiaan olen paitaan melko tyytyväinen ja se on juuri sellainen, minkä halusinkin. Alan käyttää tätä vielä arkisinkin
.

Conissa kuljimme 4-5 hengen kaveriporukalla. Nähtävää ei ollut hirveän paljon, mutta kiertelimme myyntipöydän ja taidekujan. En yleensä ole sitä tyyppiä, joka ostaisi taidekujalta asioita, mutta yhdellä pöydällä oli Cecil ja Carlos tarroja. Carloksia oli kuulemma vain yksi jäljellä ja myöhemmin sekin oli mennyt. Kun yllättäen vielä yksi löytyi, pitihän se ostaa. Ja sille seuraksi Cecil, joka asettui päiväkirjani kanteen. Muuten saavuimme coniin ehkä vähän myöhään, joten kiinnostavimmat ohjelmat olivat jo menneet.

Taidekujaa

Tarrat by Jose I think?

Pyysimme myös kavereitamme Riniä ja Ida kuvaamaan cossejamme. Menimme yläkerroksiin, missä oli lukollisten kaappien rivistöjä, jotka toimivat täydellisenä taustana teini-ikäisille versioillemme. Oli hauskaa tehdä ällösöpöjä teini-romanssikuvia.

Taisin ihan oikeasti selittää mitä arvelin tuon laitteiston tekevän.

Salaa pussailtiin lokerikkojen välissä. (No melkein salaa...)

Muutamaa kuvaakin meistä pyydettiin ja joku huuteli ohimennen "I ship it". Oli mukavaa, että niin pienessä conissa löytyi porukkaa, joka tunnisti pukumme. Toisaalta WtNV on ollut pinnalla lähiaikoina, joten ei kai se ihme ole.

Sori oikeesti, mut oli hirveen hauskaa tehdä ällösöpöjä
teiniromanssi klisee-kuvia.

Lauantaina oli myös ravintolapäivä ja useita pop-up kahviloita ja ravintoloita oli auki ympäri Turkua. Kävimme kurkkaamassa kerrostalokämpässä sijaitsevan meksikolaisen paikan, mutta se oli yksinkertaisesti liian täynnä ihmisiä. Turvauduimme siis puistossa olevien Hare Krishnojen vegaaniruokaan. Ruoka oli ilmaista, mutta lahjoituksia sai tehdä. Ruoka oli vähän vähissä meidän saapuessamme, mutta saimme silti papuja ja ruusukaaleja sekä todella hyvää banaanichutneyta. Matkalla ostimme myös cupcaket roller derby -porukan teltasta.

Se pakollinen random-kuva.

Kikucon siis jäi osaltani varsin lyhyeksi, mutta con kokemus oli ihan hyvä. Oli jännää katsella pitkästä aikaa niin suurta määrää nuoria ja innokkaita conittajia, sillä monelle alle 14-vuotiaalle Kikucon on se ainoa lähellä oleva tapahtuma eikä se edes maksa mitään. Tunnelma oli siis ajoittain vähän äänekästä, mutta oikeasti todella kivaa vaihteen vuoksi.

Hiusliitu -mitä hittoa se on?

Hiusliitu on oikeastaan juuri sitä mitä nimi ehdottaa. Liitumaista tavaraa, jota käytetään hiuksiin. Glitterin hiusliitu tulee jännän näköisessä purkissa ja maksoi 8,90 e. Värivalikoimassa oli muistaakseni musta, liila, sininen ja punainen. (Ilmeisesti myös pinkkiä ja oranssia löytyy.) Purkki ei ole täynnä liitua vaan sitä on vesivärinapin tai puuterinapin tyyppinen pala purkin pohjassa. Hiusliidun pointti lienee se, että sillä saa hauskan värisiä raitoja hiuksiinsa vain päiväksi jos ei ole valmis sitoutumaan raitoihinsa moneksi kuukaudeksi.

Kumihanskat olis ollu hyvä idea.

Hyvin yksinkertaisesti otetaan suortuva hiuksia ja hierotaan sitä liituun/ liitua hiuksiin. Väri tarttuu myös sormiin ja kaikkeen muuhunkin.
Väriä levittäessä liidusta irtoaa pölyä niin kuin nyt liidusta voi kuvitellakin irtoavan. Paketissa neuvotaankin suojaamaan olkapäät pyyhkeellä. Cossin kanssa täytyy siis olla varovainen. Pölyä joutuu myös omaan naamaan ja lattialle, jos ei ole erittäin varovainen. Naamasta, käsistä, harjasta yms. väri lähtee ainakin tiskiaineella/saippualla tai meikinpoistoaineella. Ei ehkä kannata laittaa kasvomeikkiä ensin, koska luultavasti joutuu vielä poistamaan liitua naamastaan.

Jos värjää koko hiuksensa, kuten minä tein Carlosille, kaveri on suureksi avuksi. Yksittäisen raidan tai keesin kanssa voi selvitä itsekin.

Liitu tekee hiukset hieman tönkömmiksi ja tarttuvaisiksi toisiinsa, mikä sinänsä helpottaa muotoilua. Toisaalta liitu myös tarttuu joka paikkaan hiuksia käpälöidessä. Ylimääräisen värin pois harjaaminen ja hiuslakalla värin sealaaminen onkin enemmän kuin kannattavaa.

Värin pois peseminen onnistuu ihan shampoolla. Musta väri ainakin vaati kolme saippuointikertaa ennen kuin hiuksista tuleva vesi näytti taas värittömältä. Liilakin taisi vaatia ainakin kaksi.

Kaiken kaikkiaan hiusliitu on erittäin sotkuista etenkin koko hiuksia värittäessä. Värin lisääminen on yksinkertaista, mutta kaverin apu voi olla tarpeen. Väri näyttää ihan kelvolliselta hiuksissa ja lakka kyllä pitää sen melko hyvin paikoillaan. Hiusliitu sopii ehkä parhaiten muutaman väriraidan tekoon tai hahmolle, jolla on melko lyhyet hiukset, joissa lakat tekemä tönkköys ei haittaa/on jopa eduksi.
Tiedän ainakin kaverini tehneen niin, että veti mustan peruukkinsa hiukan normaalia taaksepäin ja veti muutaman otsasuortuvan pois peruukin alta ja värjäsi ne liidulla ja lakkasi taaksepäin. Voilà, aito hairline taaksepäin sliipatun peruukin kanssa.