Desuraportti

Conia tosiaan edelsi aikamoinen cossinteon täyteinen viikko, mutta kaikki tuli enemmän tai vähemmän valmiiksi niin kuin halusinkin. Conia kohti lähdettiin vasta lauantaiaamulla. Koska olimme Roosan ja Idan kanssa aamu-unisia öisen askartelun jälkeen, emme edes päässeet liikkeelle hirmu aikaisin. Mutta selvisimme coniin puuduttavan autossa istumien jälkeen. Koska olimme paikalla myöhään, saimme rannekkeet käteen hetkessä. Olisin ollut utelias näkemään miten rannekkeiden vaihto sujui ruuhkaisimpaan aikaan.

The obligatory general photo

Ensimmäinen kohde oli pukuhuone. Laitoin Mihashi-cossini päälle. Samaan pukuhuoneeseen sattui cossejaan korjailemaan toinenkin Mihashi sekä tämän seurana Tajima (Nämä kaksi.). Olin yllättynyt, että näinkin pienen fandomin cossaajia löytyi ja vieläpä heti alkuun. En ujona ihmisenä uskaltanut mitään jutella siinä heti, mutta molemminpuolisia vilkaisuja kyllä vaihdettiin. (Ja loppupäivän katselin muun pesis-porukan perään uteliaana.) Myöhemmin kyllä toinen Mihashi aktivoitui ja tuli minulle puhumaankin. Ja otimme muutaman yhteiskuvan, joista tuli tosi söpöjä.

Abby Sciuto - NCIS

Photo by Tajima

Enemmistö conia meni ympäri aluetta seikkailuksi. Näin joitain tuttuja, vilkaisin taidekujan ja myyntipöydät läpi ja bongailin cossaajia. Taaskaan en hirveästi kuvia pyydellyt, mutta yhdestä NCIS:n Abbystä piti pyytää kuva, koska minua ilahdutti, että ihmiset cossaavat tällaisista poliisisarjoistakin ja Abby on yksi suosikeistani sarjassa. (Ja arvostin sitä, että cossaaja oli jopa askarrellut kofeiinimehumukin. Hahmolla on melko varmasti addiktio kyseisiin mehuihin tai mitä ne nyt ovatkaan.)

Roosan kanssa osallistuimme shibari-työpajaan, koska joskus aikaisemmin olin utelias, mutta minulla ei ollut paria, jonka kanssa mennä. Jokin kämmi oli sattunut ja pareja oli enemmän kuin köysiä, mutta se hoitui sillä, että lainasimme aina vetäjien köyttä. Opittiin kolme sidontatapaa, jotka olivat yksinkertaisia, mutta oikein hyvin valittuja aloittelijoille. Kaiken kaikkiaan pidin pajasta ja sen vetäjät hoitivat hommansa hyvin.

Mihashi ei ollut erityisen suosittu cossi, mutta en sitä oikeastaan odottanutkaan. Oofurilla on aika pieni fandom. Mutta kuulin conin jälkeen toiselta Mihashilta, että tämän porukka olisi kokoontumassa uudestaan, joten harkitsen hiukan mukaan lähtemistä, koska pesishomot.

Om nom nom

Kävimme kaupassa, koska se ei sunnuntaina olisi auki sekä menimme kiinalaiseen syömään kolmestaan. Ja pyysin Idaa ottamaan pari ruokakuvaa, koska siitä on muodostumassa perinne. Ulkona satoi, mutta se ei meitä autolla varustettuja ihmisiä haitannut.

Käväisimme vielä conissa ja Ida shoottasi cossejamme. Katselin myös hetkisen Metsähallissa meneillään olevaa ohjelmaa ja juttelin Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin kanssa ennen kuin nämä lähtivät yöpaikkaansa.

Itsekin vetäydyimme majoitukseemme: Camping Messilän majatalohuoneistoon. Siellä oli kaksi sänkyä ja sohva, mutta kämppään olisi koon puolesta mahtunut useampikin. Meillä oli jopa käytössämme jääkaappi ja hella sekä huoneen omia astioita. Kahden muun viimeistellessä huomisia cossejaan, minä teinkin huomiseksi eväitä. Onigirit levisivät käsiin, mutta survoin kaksi eväslaatikoihin siitä huolimatta. Muita eväslaatikkoon päätyneitä asioita olivat keitetyt kananmunat, nakki-mustekalat sekä hiukan salaattia ja tomaattia. Olin siis jo etukäteen suunnitellut bentojen tekemisen juurikin kaupan kiinni olemisen vuoksi. (Ja koska tykkään bentoista.) Valitettavasti bentoista ei ole kuvaa, koska onigirit näyttivät tyhmiltä ja myöhemmin vain unohdin, koska olin turhan innokas syömään.

Sunnuntaikin valkeni meille vähän myöhään, koska ilta oli taas mennyt pitkäksi. Roosalla ja Idalla oli paricossina jonne!Adventure Times hahmot, Finn ja Jake (nokkelasti nimetty Jonne Finneksi ja Jolo-Jakkeksi). Minulla taas oli Armin, jonka remmit ja saappaat laitoin päälle vasta conissa.

Remmit on tosiaan melko haastavaa pukea. Itse opin ekoista yrityksistäni sitomaan parilla narulla kummankin jalan remmit nippuun niin, että kun laitan jalat niistä sitten läpi, voin vain vetäistä remmit ylös, niinkin housut ikään. Paitsi että paljon hitaammin ja kömpelömmin. Kavereiden apu remmien suoristelun kanssa olikin iloinen asia. Omissa remmeissäni reisien ympäri menevät remmit valuivat kävellessä. Hakaneula kummallekin puolelle kuitenkin auttoi, eikä minun tarvinnut loppupäivänä niitä nostella. Remmit olivatkin kaiken kaikkiaan paljon mukavammat kuin mitä olin pelännyt.

Sunnuntai meni totta puhuen vain ympäri conialuetta kulkemiseen. Hiukan oli paha fiilis siitä, että "Äh nyt vien jonkun 'todellisen fanin' paikan ja vain kuljeksin ympäriinsä". Toisaalta koen 'todellisen fanin' terminä aika ongelmallisena, joten olkoon.
Parasta oli ehkä rannassa kävely, koska siellä oli paljon cosplayta bongattavana yksinkertaisesti paikoillaan istuen. Harmitti, koska kamerastani oli loppunut akku aamulla. Olisin voinut pyytää ainakin kuvan pienestä Bleach ryhmästä, joka koostui Hitsugayasta, Matsumotosta, Ginistä ja Kirasta, jotka näyttivät kaikki oikein hyviltä ja aiheuttivat minulle nostalgia-aallon.

Arminista pyydettiin joitain kuvia, mutta enemmän ihmiset tuntuivat tahtovan haleja Arminilta. Onko se kiinni siitä, että Armin on söpö ja näyttää tarvitsevan niitä? Vai mistä? Ja joku ohi kulkenut ihminen yksinkertaisesti sanoi "Ota Armin ankka" tai jotain sinne päin ja eteni antamaan minulle pienen kankaisen ankkamerkin. En tiedä miksi, mutta onhan se söpö.

Päättäjäisissä kävin, mutta niissä ei tapahtunut mitään ihmeempää. Lihaksikkaat dugtrio dudet voittivat esityskisan (Katsoimme heidän esityksensä myöhemmin netistä, ja se oli kyllä loistava!) ja conivideo oli ihan kiva. Päättäjäisten jälkeen meidät hätisteltiin ulos innokkaammin kuin mistään conista ikinä.

Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille olin aiemmin luvannut photo shootin, joten shoottailimme conirakennuksen läheisellä puistonpenkillä. Tänään kuvaaminen tuntui sujuvan ja olimme kaikki aika tyytyväisiä kuviin, joita tuli paljon. Valkoinen Samurai myös otti vastapalvelukseksi vähän kuvia Arminista, joita olin kaivannutkin.

Sitten yksinkertaisesti ajelimme takaisin kotiin pysähtyen matkalla huoltoasemalle syömään heseruokaa ja pelleilemään leikkikentälle. Conista ei oikein jäänyt mitään fiilistä. Ihan kivaa kai oli lopulta. En sitten tiedä onko vika vain itsessäni. Mutta saattaa käydä niin, että alan suosia muita coneja. Desu on kuitenkin aika kallis ja suhteessa kaukana siihen nähden, että esim. Helsingissä ja Tampereellakin tapahtuu asioita.

Desupaniikki

Taas viimeiset opiskelukiireet rajoittivat vähän cosplayn tekoa, mutta nyt olen muutamat viimepäivät ahertanut cossieni kanssa. Olen tulossa coniin vain lauantaiksi ja sunnuntaiksi, sillä totesimme, että kaikkien majoitusseurueemme jäsenten budjetti ei ehkä riitä siihen majoitukseen kahdeksi yöksi ja muitakaan majoituksia emme löytäneet.

Hätäiset peiliselfiet kahdelta aamuyöllä </3

Lauantaiksi on ollut työn alla Mihashi Ren. Mihashin cossi on pieniä puutteita vaille valmis. Paitaan täytyy piirtää selkään numero 1, lippikseen ehkä askarrella muutama kirjain ja sen sellaista. En tajunnut tarpeeksi ajoissa aloittaa baseball räpylän metsästämistä, joten sen verran Mihashikin jää puutteelliseksi. Mutta baseball pallo sattuu löytymään omasta laatikosta, joten se tulee mukaan.












Sunnuntaiksi olen työstänyt Arminia. Tällä kertaa ihan sitä teini-ikäistä versiota, niin kuin alun perinkin piti. Remmit valmistuivat ja ne ovat ainakin hirveän hankalat pukea päälleen, sen voin sanoa. Saappaat ovat vielä työn alla. Takista ei ole toivoakaan tällä aikavälillä. Armin näyttää olevan nyt sellainen cossi, että hiljalleen rakennan sitä. Ehkä minulla vielä joskus on koko 3d maneuver gear välineistö.

Alun perin meinasin laittaa cossit juuri vastakkaisille päiville, mutta Armin tuntuu jotenkin keskeneräisemmältä ilman takkia ja olen tällä hetkellä paljon innostuneempi Mihashin cossaamisesta, joten haluan laittaa hänet conin paremmalle päivälle.

Nähdään conissa~

Kikucon ja pieni muutos blogin nimeen

Joku ehkä huomasikin, että blogin nimelle on tapahtunut pieni muutos. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että halusin vaihtaa käyttäjänimeni suffiksin -chanista -kuniin. Olen ehkä hiukan kasvanut hiukan (En fyysisesti, mind you.) ja -chan tuntui liian lapsekkaalta, tyttömäiseltä ja söpöltä. Joten olen nyt muuttunut Ri-kuniksi. Blogin URL:ää en mennyt muuttamaan, sillä se olisi aiheuttanut turhaa pelleilyä sen suhteen toimiiko mikään linkki blogiini enää. (Ja minua myös infottiin siitä, että cosplaykomero on yhdyssana, joten muutin senkin.)

Sitten varsinaiseen asiaan, eli Kikuconiin, josta nyt on jo vähän aikaa, mutta odottelin kuvia. Kikucon on pikkuinen con, jossa vietin vain lauantain, koska sunnuntaille ilmestyi muita suunnitelmia Tukholman vierailun muodossa. Cossasimme Roosan kanssa Cecilä ja Carlosia Welcome to Night Valesta eli uusimme ne cossit, joita kokeilimme aikaisemmin vappuna. Tein perjantai-illalla Carlosille I love science -paidan. Printtasin kuvan sydämestä ja kirjaimista silitettävälle printtipaperille ja leikkasin ne sitten siitä irti ja silitin paikoilleen. Musta pohja söi vähän valkoista väriä, muta kirjaimista tuli reunoiltaan siistejä ja ihan luettavia kuitenkin. Sydämen punainen väri kuitenkin jäi hyvin tummaksi, joten lisäsin päälle punaista kangasmaalia ja silitin vielä uudestaan. Kaiken kaikkiaan olen paitaan melko tyytyväinen ja se on juuri sellainen, minkä halusinkin. Alan käyttää tätä vielä arkisinkin
.

Conissa kuljimme 4-5 hengen kaveriporukalla. Nähtävää ei ollut hirveän paljon, mutta kiertelimme myyntipöydän ja taidekujan. En yleensä ole sitä tyyppiä, joka ostaisi taidekujalta asioita, mutta yhdellä pöydällä oli Cecil ja Carlos tarroja. Carloksia oli kuulemma vain yksi jäljellä ja myöhemmin sekin oli mennyt. Kun yllättäen vielä yksi löytyi, pitihän se ostaa. Ja sille seuraksi Cecil, joka asettui päiväkirjani kanteen. Muuten saavuimme coniin ehkä vähän myöhään, joten kiinnostavimmat ohjelmat olivat jo menneet.

Taidekujaa

Tarrat by Jose I think?

Pyysimme myös kavereitamme Riniä ja Ida kuvaamaan cossejamme. Menimme yläkerroksiin, missä oli lukollisten kaappien rivistöjä, jotka toimivat täydellisenä taustana teini-ikäisille versioillemme. Oli hauskaa tehdä ällösöpöjä teini-romanssikuvia.

Taisin ihan oikeasti selittää mitä arvelin tuon laitteiston tekevän.

Salaa pussailtiin lokerikkojen välissä. (No melkein salaa...)

Muutamaa kuvaakin meistä pyydettiin ja joku huuteli ohimennen "I ship it". Oli mukavaa, että niin pienessä conissa löytyi porukkaa, joka tunnisti pukumme. Toisaalta WtNV on ollut pinnalla lähiaikoina, joten ei kai se ihme ole.

Sori oikeesti, mut oli hirveen hauskaa tehdä ällösöpöjä
teiniromanssi klisee-kuvia.

Lauantaina oli myös ravintolapäivä ja useita pop-up kahviloita ja ravintoloita oli auki ympäri Turkua. Kävimme kurkkaamassa kerrostalokämpässä sijaitsevan meksikolaisen paikan, mutta se oli yksinkertaisesti liian täynnä ihmisiä. Turvauduimme siis puistossa olevien Hare Krishnojen vegaaniruokaan. Ruoka oli ilmaista, mutta lahjoituksia sai tehdä. Ruoka oli vähän vähissä meidän saapuessamme, mutta saimme silti papuja ja ruusukaaleja sekä todella hyvää banaanichutneyta. Matkalla ostimme myös cupcaket roller derby -porukan teltasta.

Se pakollinen random-kuva.

Kikucon siis jäi osaltani varsin lyhyeksi, mutta con kokemus oli ihan hyvä. Oli jännää katsella pitkästä aikaa niin suurta määrää nuoria ja innokkaita conittajia, sillä monelle alle 14-vuotiaalle Kikucon on se ainoa lähellä oleva tapahtuma eikä se edes maksa mitään. Tunnelma oli siis ajoittain vähän äänekästä, mutta oikeasti todella kivaa vaihteen vuoksi.

Hiusliitu -mitä hittoa se on?

Hiusliitu on oikeastaan juuri sitä mitä nimi ehdottaa. Liitumaista tavaraa, jota käytetään hiuksiin. Glitterin hiusliitu tulee jännän näköisessä purkissa ja maksoi 8,90 e. Värivalikoimassa oli muistaakseni musta, liila, sininen ja punainen. (Ilmeisesti myös pinkkiä ja oranssia löytyy.) Purkki ei ole täynnä liitua vaan sitä on vesivärinapin tai puuterinapin tyyppinen pala purkin pohjassa. Hiusliidun pointti lienee se, että sillä saa hauskan värisiä raitoja hiuksiinsa vain päiväksi jos ei ole valmis sitoutumaan raitoihinsa moneksi kuukaudeksi.

Kumihanskat olis ollu hyvä idea.

Hyvin yksinkertaisesti otetaan suortuva hiuksia ja hierotaan sitä liituun/ liitua hiuksiin. Väri tarttuu myös sormiin ja kaikkeen muuhunkin.
Väriä levittäessä liidusta irtoaa pölyä niin kuin nyt liidusta voi kuvitellakin irtoavan. Paketissa neuvotaankin suojaamaan olkapäät pyyhkeellä. Cossin kanssa täytyy siis olla varovainen. Pölyä joutuu myös omaan naamaan ja lattialle, jos ei ole erittäin varovainen. Naamasta, käsistä, harjasta yms. väri lähtee ainakin tiskiaineella/saippualla tai meikinpoistoaineella. Ei ehkä kannata laittaa kasvomeikkiä ensin, koska luultavasti joutuu vielä poistamaan liitua naamastaan.

Jos värjää koko hiuksensa, kuten minä tein Carlosille, kaveri on suureksi avuksi. Yksittäisen raidan tai keesin kanssa voi selvitä itsekin.

Liitu tekee hiukset hieman tönkömmiksi ja tarttuvaisiksi toisiinsa, mikä sinänsä helpottaa muotoilua. Toisaalta liitu myös tarttuu joka paikkaan hiuksia käpälöidessä. Ylimääräisen värin pois harjaaminen ja hiuslakalla värin sealaaminen onkin enemmän kuin kannattavaa.

Värin pois peseminen onnistuu ihan shampoolla. Musta väri ainakin vaati kolme saippuointikertaa ennen kuin hiuksista tuleva vesi näytti taas värittömältä. Liilakin taisi vaatia ainakin kaksi.

Kaiken kaikkiaan hiusliitu on erittäin sotkuista etenkin koko hiuksia värittäessä. Värin lisääminen on yksinkertaista, mutta kaverin apu voi olla tarpeen. Väri näyttää ihan kelvolliselta hiuksissa ja lakka kyllä pitää sen melko hyvin paikoillaan. Hiusliitu sopii ehkä parhaiten muutaman väriraidan tekoon tai hahmolle, jolla on melko lyhyet hiukset, joissa lakat tekemä tönkköys ei haittaa/on jopa eduksi.
Tiedän ainakin kaverini tehneen niin, että veti mustan peruukkinsa hiukan normaalia taaksepäin ja veti muutaman otsasuortuvan pois peruukin alta ja värjäsi ne liidulla ja lakkasi taaksepäin. Voilà, aito hairline taaksepäin sliipatun peruukin kanssa.

Cosvision -taas kaappicosplayta, Logomo ja konsertti

Cosvision oli tosiaan Turussa, joka on lähes kotikaupunkini. Kerrankin siis ei tarvinnut matkustaa coniin. Mikä itse asiassa teki sen, että confiilis ei ottanut tullakseen. Tosin se saattoi johtua kiireestä ja viimehetken cosplay-paniikista. Majoitin tosiaan Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin vanhempieni takapihalla olevaan saunarakennukseen, jossa voisimme huoletta derpata yölläkin häiritsemättä ketään. Jätin tosin kaksikon saunarakennukselle keskenään, sillä minut oli nakitettu auttelemaan conipaikalle perjantaiksi. Perjantai siis kului viimehetken ompelun sijaan badgeja askarrellen ja jakaen joitain taidekujapöytiä teipillä puolikkaisiin ja teippailemalla niihin laput siitä kuka pöydässä tulisi olemaan.

Perjantai-ilan pohdinnan tuloksena tosiaan päädyttiin Arminin lapsiversioon sen jälkeen kun oltiin katsottu ensimmäinen jakso Shingeki no Kyojinia, jotta saisin selville onko Arminilla henkselit takkinsa alla. (Oli sillä.) Ja samalla tuli mainostettua sarjaa Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille, jotka eivät olleet sitä vielä katsoneet. (Esittelin myös erään SnK fandomin upean tuotoksen.) Ja tosiaan lyhensin peruukin otsahiuksia vähän käyttäen Valkoista Samuraita peruukkipäänä.

Tyhjää on. Kaikki ovat katsomassa cossikisaa.

Lauantaiaamulla conipaikka vaikutti melko tyhjältä, mutta oikeasti keskivertoa vähäisemmän ihmismäärän lisäksi se saattoi johtua yksinkertaisesti avarasta conialueesta, josta pidin todella paljon. Taidekuja oli kerrankin oikeasti kuja ja siinä mahtui reilusti kulkemaan. Löysin kuitenkin heti ensimmäisen viiden minuutin aikana hirveään määrään tuttuja. Sen siitä kai saa kun asuu conkaupungissa ja on jotenkin kasaantunut kavereita conien myötä.

Melko nopeasti kipitin kaappicosplay luennolle. Aihe oli ensinnäkin ajankohtainen, koska itsellänikin oli parhaillaan kaappicosplay päällä. Sinänsä luento ei tarjonnut minulle hirveästi mitään uutta kenties http://www.anime-planet.com/characters/ sivun olemassaoloa lukuun ottamatta. Mutta tykkäsin hirveästi esimerkkikuvien suuresta määrästä ja siitä viestistä, että kaappicosplay on ihan ok ja sitä kannattaa tehdä itsensä ja rahojensa säästämiseksi.

Arminin lapsiversio oli oikein mukava cossi päällä ja olin hyvin tyytyväinen siihen, että pääsin niinkin lähelle vaatteiden oikeaa väriä ja mallia kaivamalla ne kaapista alle vuorokauden varoitusajalla. Cossista jopa otettiin muutama kuva ja sain kuulla useampaan otteeseen olevani oikein söpö Armin, mikä tietysti ilahdutti kovasti. Olen kyllä kuullut ennenkin, että minulla on shota pojille/nuorille bishieille sopivat kasvot. Ja olin oikeasti Armiin nähdessäni heti ajatellut, että kasvonpiirteeni sopisivat tälle. (Pidän muuten SnK:ssa hirveästi varsin vaihtelevista kasvojen ja etenkin nenien muodoista.)

Valkoinen Samurai tarjoutui shoottaamaan cossiani ja menimmekin Logomon taakse (kauemmas rautatiestä). Siellä oli muun muassa oikein hieno luola. Arminille se nyt ei välttämättä sopinut ihan täysin, mutta otettiin kuvia sielläkin, kalliolla istumisen ja puun alla löhöilyn lisäksi. Poseerausideani olivat ehkä hieman vähissä joten enimmäkseen saimme aikaan kokoelmaa eri paikoissa lukevasta Arminista.

 Kuvat: Valkoinen Samurai

Kävin myös katsomassa kutsuvieraskilpailun, sillä siinä varmasti olisi upeita pukuja. Enkä ollut pettynyt. Esityksiäkin oli todella hauskoista eeppisiin ja taidokkaisiin.

Epämääräiset syömisnaamat osa 2138762

Kävimme Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin kanssa Kertussa syömässä, koska se oli melko lähellä ja pidän itse kyseisestä ravintolasta ja sen bataattiranskalaisista hirveän paljon. Ja tietysti otimme syödessämme muutaman pakollisen herpa derp ruoka kuvan. Kaikilla olikin hirveä nälkä.

Emme ehtineet coniin enää kunnolla. Kaksikon korjaillessa meikkejään, shoottasin SevenTanin ja Chooichin sekä Aisun ja MinMinWitchin Alice in Wonderland steampunk ryhmää, jotta kaikista neljästä saataisi yhteiskuvia. Sitten siirryimme ulos ja pois conista shoottaamaan Valkoisen Samurain ja Hasakitsukin Hakuouki cosseja. Taas hyödynsimme luolaa. En ole erityisen näppärä valokuvaaja. Minulla on alkeellista silmää kuvan asettelulle, mutta ainakin minulla on taipumus jättää kuvattavien kohteiden yläpuolelle enemmän tilaa kuin alapuolelle. Enkä oikeastaan osaa katsoa ihmisten kavojen hyviä kuvakulmia tai sitä onko poseeraus hyvä vai epäluonnollinen kuvaushetkellä. Mutta toivon, että kuvista löytyi hyviäkin joukosta. Kaikki kunnioitus oikeasti valokuvaajille, se on vaikeaa.

Shootatessamme oli alkanut sataa ja lähdimmekin pian kotiin. Ilta kului lähinnä jutellessa ja mm. pohtimalla missä nukkuisimme Desuconissa. Ja tietysti katsomalla Euroviisuja. En ollut kuullut yhtään biiseistä etukäteen ja tiesin ainoastaan Conchita Wurstin, josta internetissä oltiin puhuttu enemmänkin. Itse tein niin, että kuuntelin vain kaikki biisit ja painuin sitten sänkyyni ennen pisteidenlaskua. Pidin Norjan balladista, naureskelin Puolan seksualisoidulle voin kirnuamiselle ja pyykin pesulle, ihailin Conchitan partaa, pyörittelin silmiäni Ruotsin biisille, joka oli hyvin taattua Ruotsin Euroviisu-laatua ja olin lievästi hämmentynyt Ranskan viiksi-laulusta. That's Eurovision for you.

Sunnuntain cossini oli Will Graham. En halunnut laittaa ihan samoja vaatteita kuin Kupliissa. Vaihdoin ensinnäkin housut, koska farkut olivat hirveän kireät ja oletan niiden aiheuttaneen Kupliin lopussa minulle pahaa oloa ja tuskaa. Lisäsin kravatin ja toivoin, että minulla olisi ollut sopivat lasit Willille, jotta professori Graham -lookki olisi ollut kokonainen. Itse asiassa kun matkalla coniin käväisimme läheisellä huoltoasemalla, katselin lukulasit läpi, mutten löytänyt mitään sopivaa. Conissa etsiydyin Roosan luo, jotta sain parran naamaani, sillä yhteiset partavälineemme olivat hänellä.

Seikkailin varsin tyhjässä conissa. Tämä johtui siitä, että cosplaykisat olivat meneillään. Halusin kuitenkin Mikä mulle oikein tuli?-luennolle, sillä olen itse hirveästi miettinyt miten suuri rooli loppujenlopuksi cosplaylla on ollut siinä kuka tällä hetkellä olen. Ja erityisesti miten olen päässyt kokeilemaan maskuliinisuutta mieshahmoja cossaamalla ja sitä kautta saanut itsevarmuutta olla oma itseni.
Kuitenkin, luento oli oikein hyvä. Se lähti ehkä vähän hitaasti käyntiin ja voisin kuvitella joidenkin nuorempien tai lyhyemmällä attention spanilla varustettujen ihmisten kyllästyneen. Mutta toisaalta se sopi luennon aiheelle ja pitäjälle täysin. Aihe oli juuri sitä mitä olin kuvitellutkin ja oli hirveän mielenkiintoista peilata itseään siihen mitä sai oppia. Kun jo puoli tuntia ennen loppua aloitettiin kysely ja keskustelu-osio pelkäsin hetken, että kukaan ei kysyisi mitään, mutta sitten joku aloitti ja keskustelua syntyikin ainakin vanhempien suhtautumisesta harrastukseen ja mm. crossplayhin. Olisin halunnut jotenkin lisätä keskusteluun oman näkökulmani tai lähinnä aloittaa keskustelun sukupuolivähemmistöistä ja cosplaysta, mutta en oikein osannut muodostaa sitä järkeväksi kysymykseksi tai tarpeeksi lyhyeksi ja koherentiksi tarinaksi, joten annoin olla. Tämän tyyppiselle luennolle sopi hirveän hyvin pitkä keskustelutuokio.

Luennon jälkeen ehdin hetken hengähtää, syödä Palleron viinirypäleitä ja muutenkin hengailla tämän porukan seurassa. Sitten alkoikin Quinsonituksen Fandom Comes to Life konsertti, joka oli upea. Missasimme ekasta biisistä alun. En edes osaa valita suosikkikappalettani. Oli hieno yllätys, kun Misty Mountainsin (the Hobbit) alussa osa Quinsonituksen jätkistä liittyi kuoron riveihin. Welcome to Nigt Valen tunnari ansaitsee maininnan, samoin Muumi Medley. Kaiken kaikkiaan itkin, nauroin ja taputin niin, että kädet tuntuivat vähän turrilta jälkeenpäin. Kaiken sen arvoista.

Coni alkoi hiljalleen tyhjentyä ja etenkin päättäjäisten ajaksi. Olisin mennyt sinne itsekin, mutta odottelin kavereita cosseja vaihtamasta. (Lopulta olisin kyllä ehtinyt päättäjäisiin. Harmi, olivat kuulemma eeppiset.) Moikkailin siinä sitten tuttuja sitä mukaa kun niitä ulostautui Logomo salista.

[random Disney love song playing]

Olimme sopineet menevämme vielä syömään conin päätyttyä Valkoisen Samurain, Hasakitsukin, Roosan ja Idan kanssa sekä Cas liittyi lennosta seuraan. Menimme kiinalaiseen, joka oli Cosvisionin karttaankin merkittynä, koska se oli lähellä rautatieasemaa ja siten junaan pääsisi nopeasti. Ruoka oli ehkä vähän pettymys ainakin joillekkin. Nuudelit, jotka jaoimme Roosan kanssa, olivat hyviä ja Kaunotar ja kulkuri hetken oli vain tapahduttava. (Kuvasta kiitos Casille ja tämän kännykkäkameralle.) Yleisesti fiilis oli hyvä ja minulla ainakin oli oikein hauskaa.

Syömisen jälkeen heitimme vielä hyvästit Valkoiselle Samuraille ja Hasakitsukille saatettuamme nämä rautatieasemalle ja selviydyimme siitä itsekin hiljalleen kotiin.

Pidin Cosvisionista oikein paljon ja toivon, että seuraavalla kerralla porukkaa tulee enemmänkin, kun kaikki nyt näkivät, että tämä oikeasti toimii ja miten upeat tilat ja photo shoot mahdollisuudet olivat. Pidin ohjelmista, joissa kävin ja olisin mielelläni käynyt useammassakin (Real person cosplay, Propit-mitä ja miten?).

Lopulliset Cosvision suunnitelmat, vihdoin.

Ompelin viimeyönä kahteen asti Arminin 3D manouver gearin remmejä. Tällä hetkellä kasassa on "olkainosat" ja kaksi pitkää remmiä, jotka tulevat kiertämään koko vartalon ja toista jalkaa alas. Saappaita varten on vain kengät, joista saappaat voi muokata ja pala keinonahkaa, jota käytän myös remmeihin. Totesin, etten yksinkertaisesti millään ehdi saada kokonaista cossia valmiiksi. Remmit olisin ehkä voinut viimeistellä, mutta olisi silti ollut vähän hassua olla ilman saappaita. 

Joten uusi cossisuunnitelma lauantaille on Arminin lapsi-versio. Koska halusin edelleen cossata Arminia ja muistin, että äidilläni on suunnilleen oikean värinen neuletakki, jota voisin lainata ja muutenkin omistan sopivat vaatteet. Leikkasin peruukin otsahiuksia hiukan ja nappasin vanhan sanakirjan propiksi.

Sunnuntain osalta päädyin kierrättämään Will Graham -cossin. 

Close enough?

Peruukki leikkelyn jälkeen

Vappu, peruukit ja cossi ei ole vieläkään... aloitettu?

Vappuna lähdimme Roosan kanssa Poriin viettämään aikaa kavereiden kanssa. Ohjelmassa oli nopea tivoli visiitti, Mean Girls elokuvan katsominen vaaleanpunaiseen pukeutuneena ja seuraavana päivänä hengailu, syöminen ja saippuakuplien puhaltaminen vanhojen ja uusien kavereiden seurassa.

Silmälasit ovat lainassa Roosalta ja
kuuluvat tämän Newt Geiszler cossiin.

Ja tietysti minun ja Roosan tapauksessa cossaaminen. Sarja oli Welcome to Night Vale niminen podcast. Mikä tarkoitti sitä, että hahmoista ei ole canonista kuvamateriaalia vaan faneilla on vapaus tulkita hahmoja aika vapaasti. Aka. kaappicosplay siis. Hahmoinamme olivat Cecil ("päähenkilö", radiojuontaja) ja Carlos (tiedemies, Cecilin poikaystävä). Teimme vielä teini-ikäiset versiot hahmoista, siksi ripsivärillä tehdyt amisviikset.

Tästä näkee hyvin värieron aurinkopuuterin ja
meikkaamattoman käden välillä.
Also, Cecil. <3

Itse siis cossasin Carlosta. Opiskelun puolesta omistan valmiiksi labratakin (koon liian iso ja vähän tahrainen) ja muuten valitsin omista vaatteistani sellaiset, joiden koin sopivan nuorelle tiedemiehen alulle. Itse asiassa olisin halunnut jonkun laimean tiede T-paidan (I love , I [anatomically correct heart] science tms.] Carlosin ulkonäöstä tiedetään, että tällä on mustat hiukset ja tumma(hko?) iho. Ihoa varten ostin aurinkopuuterin (Lumenen Golden Sun sävy 2). Aurinkopuuteria voi myös hyvin käyttää varjostuksiin muissa, vaaleaihoisissa, hahmoissa. 
Hiukset kiharsin ja väritin mustaksi hiusliidulla, jota saa ainakin Glitteristä. Hiusliitu on periaatteessa hiusten meikkipuuteria ja sitä levitetään hiuksiin yksinkertaisesti hinkkaamalla sitä niihin. Musta oli erittäin tahraavaa ja Roosan käyttämä liilakin melko. Kirjoitan hiusliidusta myöhemmin tarkemman selostuksen, koska suunnitteilla on laittaa Carlos ja Cecil uudestaan Kikuconiin.

Arminin ja Mihashin peruukit saapuivat. Odotukseni olivat aikalailla oikeat. Mihashin peruukki on vaaleahko, mutta olen siihen aika tyytyväinen. Arminin on liian pitkä, mutta pienellä leikkelyllä siitä pitäisi tulla hyvä. Laitan niistä sitten kuvia myöhemmin, kun en ole niin kiireinen.
Cossi ei tosiaankaan ole oikein edes aloitettu. Puolikas labraselkkari täytyy vielä taistella läpi ennen kuin sallin itseni aloittaa cossien kanssa. Aikaa: kaksi päivää. Yritän olla ottamatta tästä paineita. Teen cossin jos ehdin. Arminilta nyt voi jättää takin tekemättä, eihän takkia nyt sarjassakaan aina pidetä päällä..