Epämääräinen kokoomapostaus kuulumisia

Eipä ole taas hetkeen tullut cossattua tai ainakaan päivitettyä siitä tänne. Totta puhuen tämä blogi päätyy nyt vähän hiljaiselolle ja sanon sen ihan suoraan mieluummin. Saatan toki palauttaa tämän joskus aktiiviseksi, jos intoudun taas. Mutta jotenkin se alkuaikojen innostus cossata ja dokumentoida puvun tekemistä on kadonnut ja monet bloggerissa bloggaavat kaverini ovat joko siirtyneet Facebookiin tai niin ikään antaneet blogiensa kadota hiljaisuuteen. Mutta varmasti edelleen pyörin coneissa ja olen nyt erityisesti ujuttautumassa larppaamaan. Ja aloitin juuri tuossa roller derbyn ja siitä bloggaaminen alkoi innostaa. Ja gradukin pitäisi saada valmiiksi mielellään tämän kevään aikana.

 Tässä kuitenkin vielä vähän jutustelua Harry Potter ja kirottu lapsi -käsiksen julkaisusta.

Kuvaajana oli Milja Koskimies.

Viimevuoden marraskuussa oli tosiaan Harry Potter ja kirottu lapsi -käsikirjoituksen suomennoksen julkaisu. En itse tarinasta hirveästi välittänyt (luin sen netistä englanniksi) enkä edes ostanut painosta. Mutta Tammi järjesti tilaisuuden ja siellä oli pukukisa, joiden palkinto oli aika hulppea. Joten päätin mennä tapahtumaan ihan jo vain kokemaan Potter-nostalgiaa ja näkemään kavereita, joihin olen ehtinyt miiteissä, coneissa ja larpeissa tutustua.

Sinne sitten piti keksiä joku asu. Remus Lupin on pitkään ollut suosikkini ja vakioasuni. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä aikuisen Remuksen asun. Ehkä sitä alkaa hiljalleen olemaan tarpeeksi vanha, että aikuiset hahmot alkavat tuntua mukavilta yllä. (Vaikka naama näyttää samalta kuin aina ennenkin.) Kyse on kirjahahmosta ja puku sai olla enemmän hahmomainen, kuin tismalleen referenssin mukainen. Kirjoittelin Vuotavan noidankattilan joulukalenterin luukkuun hiukan tämän tyyppisten pukujen kasaamisesta ja Remuksesta siinä sivussa, joten taidan vain linkata sen tähän.

Eniten minulla oli hauskaa maskeeraamisen ja etenkin viiksien ja arpien kanssa. Ja kerrankin oli hyötyä siitä, että on silmäpussit omasta takaa. :D

Tapahtuma itsessään oli oikein hauska. Pukuilijoita oli paljon ja pääsi hengaamaan monien kavereiden kanssa. Ja tapahtumapaikalle jonottaessa tuli myös jutusteltua vieressä jonottavien kanssa kaikenlaista. (Lähinnä siitä, että oli kylmä ja meillä kaikilla oli vain ohuet kaavut ulkovaatteina, koska pukua varten halusi olla edustava.) Oli myös jotenkin tosi kummaa intoilla siellä samassa tilassa kymmenvuotiaiden kanssa. On kuitenkin tosi hienoa, että Potterit jaksavat kiinnostaa uuttakin ikäpolvea. (Itse olen vähän epämukava lapsille jutustelussa, koska koko ajan täytyy vähän miettiä tasapainoa sen välillä, että suhtautuu heihin ihan normaaleina juttukavereina ja sen välillä, että ei kiroilisi/puhuisi puoliksi englantia/kaiva esille aiheita, joista on turha tai epämukava puhua kymmenvuotiaille.)

Ohjelmassa oli suomalaisten näyttelijöiden ääneen lukemia katkelmia käsiksestä, muovikolikoita, joilla sai karkkeja ja tietysti pukukisan finaali. Olin kuvauttanut itseni rautatieasemalla kisaa varten enkä oikein tiennyt toivoako finaalipaikkaa vai ei. Paljon näkyi omaa pukuani hienompaa ja monimutkaisempaa settiä ja porukka oli oikeasti panostanut ihan hirveästi. Lopulta en sinne finaaliin päässyt, mutta en kyllä lopulta ollut niin yllättynyt. Pukuni oli kuitenkin aika vaivaton eikä välttämättä niin tunnistettava kirjojen pohjalta. Mutta hurrasin tutuille ja tuntemattomille ja nautin hienoista puvuista.

Tapahtuman jälkeen valuttiin vielä joidenkin tuttujen kanssa ruokakauppaan ja Mäkkäriin odottamaan itse kunkin kulkuneuvon lähtöä kodin suuntaan.

Tracon - vaihteeksi aikas rento con

Lauantaiaamun meininkejä ft. Ruu

Tracon tapahtui ja oli ihan nautittava. Ennen conia en oikeastaan ehtinyt ja jaksanut hirveästi hypettää. Tätäkö se vanhaksi tuleminen nyt sitten on, kun conin lähestyminen ei kipristele mahanpohjassa viikkoa etukäteen vaan mielessä pyörii vain koulun alku, kattolamppujen hankkiminen ja tiskit?

Bittyn puku tuli tosiaan raavittua kasaan kahdessa päivässä. Hupparin löytäminen osoittautui mahdottomaksi, joten ostin sen sijaan sopivan T-paidan ja painoin logon siihen. Eniten aikaa meni tietysti sabluunan askarteluun. Kaikki muu puvussa olikin oikeastaan suoraan kirpputorilta löydettyä. Peruukista yritin tehdä vähän suoremman kaatamalla kiehuvaa vettä sen päälle ja se tuntui auttavan ainakin vähän.

Yövyttiin yhden coniporukkalaisemme serkulla ja ajeltiin sinne jo perjantai-iltana. Sieltä oli sitten mukavampi siirtyä aamulla coniin. Conissa meillä oli vaikeuksia löytää lippujenvaihtopiste, koska se oli eri paikassa kuin ennen. Telttoja oli kuitenkin useampi kuin ennen, joten oletan, että lippujenvaihto on ollut nopeampaa kuin aiemmin.

Aamupäivä meni vain seikkaillessa conialueella. Ostin taidekujalta söpöjä tarroja ja kiertelin myyntipöydät ja kirpputorin. Tuttuja näin yllättävän vähän ottaen huomioon, että heitä facebook-tapahtuman mielestä piti olla paikalla paljon. Ehkä porukka vain katosi isolle conialueelle ja ohjelmiin. Bitty sai muutaman ilahtuneen huikkauksen ja halin. Olin itsekin iloinen, että joku muukin on lukenut sarjiksen.

Päivän ainoa ohjelma, johon lopulta menin, oli cosplay-kisat. Lauantaina oli WCS ja NCC karsinnat. Laatu oli siis aikalailla taattua ja nautin esityksistä ja puvuista. Sijoitukset menivät mielestäni ihan hyviin osoitteisiin.

Kisan jälkeen mentiin porukalla syömään. Oli kivaa päästä hengaamaan ihmisten kanssa, joita ei ole ehtinyt näkemään hetkeen syistä tai toisista. Ja oli myös kivaa syödä hyvä lämmin ateria conipäivän aikana.

Etukäteen olin ajatellut mennä vielä vilkaisemaan meikkityöpajan. Sisään kuitenkin mahtui vain 25 ihmistä ja maha täynnä ruokaa ja uneliaana päätin suosiolla jättää paikan jollekulle muulle. En tiedä olisinko kuitenkaan edes mahtunut. Palasimme siis majoitukseen kaikessa rauhassa aika aikaisin.

Sunnuntaiksi olin ottanut Ned the Piemakerin puvun. Mutta aamulla ei yhtään innostanut pulisonkien ja parransängen meikkaaminen. Etenkin, kun halusimme ehtiä Cosplayta liikuntarajoitteisen silmin -luennolle. Niinpä heitin Bittyn uudestaan päälle ja kiiruhdimme coniin juuri sopivasti ohjelman alkuun.

Luento oli tosi mielenkiintoista settiä. Cosvisionissa tosiaan näin kyseisestä ohjelmasta n. viimeisen vartin, joten oli kivaa nähdä koko luento tällä kertaa. Ja porukkaakin oli edes vähän enemmän, kuin Cosvisionissa viimeksi. Puhujat olivat hauskoja ja pelasivat hyvin yhteen. Luennon yleinen sävy oli aika kepeä ja hauska vaikka aihe ei ehkä ihan niinkään. Mutta paljon infoa ja ajatuksia ainakin sain tästä irti. Tykkäsin.





Loppu conipäivää menikin sitten taas lähinnä conipaikan kiertelyyn. Tehtiin viimeiset ostokset taidekujalta. Onnistuin vihdoin bongaamaan edes pari tuttua oman porukkani lisäksi. Ja Ruu otti pari kuvaa Bittystä. Tällä kertaa jätettiin cosplaykisat väliin, koska tuntui siltä, että kisa vie ison lohkon lyhyestä sunnuntaista.

Kuvaaja: Ruu

Coni päättyi ihan onnellisesti. Mentiin porukan kanssa vielä yhden paikkoja tuntevan suosittelemaan kiinalaiseen syömään ja lähdettiin sitten kaikki omiin suuntiimme.

Kiinalaisessa oli mulkosilmäkaloja.

Se pakollinen "coni lähestyy"-postaus

Eli viikonloppuna on Tracon. Olen ollut koko kesän kesätöissä, enkä ole jaksanut edes koskea ompelukoneeseen tai pensseliin pitkään aikaan. Lisäksi muutin n. kuukausi sitten pois kotoa ja vieläkin on tavarat vähän levällään ja olohuoneessa tai makuuhuoneessa ei ole lamppua. Ompelukoneesta tai silitysraudasta nyt puhumattakaan. Työt loppuvat keskiviikkona ja gradukin painaa päälle. Yllättäen en siis jaksa Traconiin ruveta ompelemaan mitään.

Kesällä tutustuin Check, please! -nettisarjikseen. (Se on muuten aika nopea lukea. *wink wonk*) Kyseessä on sarjis college-ikäisistä jääkiekonpelaajista ja pienestä homosta ex-kaunoluistelijasta, Bittystä, joka liittyy kyseiseen joukkueeseen ja pitää videoblogia leipomisesta ja sittemmin myös jääkiekosta. Suunnitelmissani on cossata Bittyä Traconissa, jos vain ehdin parissa päivässä töiden loppumisen jälkeen kahmia kasaan kaikki puvun osaset.

Bitty on tosiaan tämä pieni vaaleahiuksinen kaveri.

 Periaatteessahan puku on aika yksinkertainen. Kunhan löydän jostain viininpunaisen edestä umpinaisen hupparin, johon voin painaa tiimin nimen ja logon, I'm pretty much set. Peruukiksi varmaan käy sama peruukki, jota käytin Mihashille, kunhan pesen ja kampaan sen.

Toiseksi cossiksi nappaan sitten varmaan kaapista jotain mikä inspaa sillä hetkellä. Nähdään Traconissa!

Hahmot ja puvut

Uusin blogini ulkoasua ja halusin itselleni sellaisen palkin, jossa on linkkejä. Olen muilla nähnyt tällaisia "Tehdyt cossit" -listoja, jotka on linkitetty kyseiseen blogin yläpalkkiin ja halusin tehdä samanlaisen. Koitin listata hahmot jossain suurpiirteisessä aikajärjestyksessä. Joistain hahmoista on tullut tehtyä useampia asuja tai versioita ja ne on laitettu kaikki kyseisen hahmon kohdalle, ettei lista venyisi ihan niin paljon. (On tämä silti aika pitkä postaus.)

Guang Hong Ji - Yuri!!! on Ice

Kuvaaja: Roosa

Yuri on ice oli kauden puhutuin anime. Itsekin tykkäsin siitä, että mielestäni Yuurin ja Victorin välille oltiin rakentamassa ihan uskottavan tuntuista romanssia. En kuitenkaan erityisemmin halunnut cossata ketään suosituimmista päähenkilöistä vaan silmäni osuivat varsin pienen roolin omaavaan sivuhahmoon Guang Hongiin. Oma naamani tuntui taas kovin sopivalta Guang Hongille, joten päätin kasata hänen asunsa.

Asuksi valitsin tunnistettavimman mahdollisen, eli maajoukkue-takin. Omplein sen itse ja matka oli sen kanssa ensin vähän mutkainen, kun ajattelin, että tekisin kerrankin sopivankokoisen takin enkä liian isoa. Mutta sitten tietysti siitä tuli liian pieni. Sain takin pelastettua tekemällä isommat hihakappaleet ja lisäämällä kylkiin leventävät palat. Oli kivaa olla söpö anime-poika vaikkei kukaan tullutkaan puhumaan minulle.

Eric "Bitty" Bittle - Check, please!

Kuvaaja: Roosa

Taas asialla olivat kaverit, jotka olivat lukeneet sarjiksen ja mainostivat sitä. Nähtyäni kuvan päähenkilöstä, totesin heti, että minulla on juuri tuollainen naurettava babyface, joka sopisi Bittylle. Lisäksi tietysti luin sarjiksen ja tykkäsin. Oikeastaan lähinnä halusin cossata Bittyä, että pääsisin juttelemaan sarjasta muiden kanssa tai ainakin tuomaan sarjaa jotenkin näkyville.

Puku itsessään ei ollut mitenkään ihmeellinen tai vaikea, mutta kasasin sen kokonaan parissa päivässä. Oikeasti suurin työ oli melkein kaikkien kaupungin kirpputorejen kiertäminen yhdessä päivässä puvun osien löytämiseksi. 

Ned the Piemaker - Pushing Daisies

Kuvaajat: minä ja Shiro samurai

Katsoimme Roosan kanssa lähiaikoina Pushing Daisiesin ja tykästyin sarjaan kovasti. Halusin cossata siitä, koska olisi kivaa päästä jutustelemaan sarjasta ja Ned on ihanan awkward.

Heitin ensin kasaan omistamistani vaatteista aika perus version Nedistä. Mutta halusin tehdä myös jonkun muun version. Roosa ehdotti puolivakavissaan Comfort Food -jakson kisa-asua ja päätinkin tehdä sen ihan oikeasti.

Piirakka-hatun askartelu oli kivaa, liivin ei niinkään. En ole liiviin täysin tyytyväinen, koska kiireessä jouduin tekemään huonohkoja kangas ja tekniikkavalintoja.

Nitori Aiichirou - Free! Iwatobi swim club / Eternal summer

Kuvaajat: Roosa ja minä

Nitorista tuli suosikkihahmoni joskus Free!:n toisella kaudella. Nitori on tosi herttainen ja kaupan päälle vielä söpö.

Meido-puvun halusin tehdä, että voisin vaihteeksi kokeilla jotain erilaista. En ollut käyttänyt mekkoja vuosiin, etenkään vapaaehtoisesti, mutta se oli yllättävän mukavaa. Ehkä se auttoi, että Nitori on kumminkin poika.

Tykkään myös itse designata juttuja. Bile asun tein Nitorille cosplaytanssiaisia varten. Ja puku on myös tosi mukava päällä, joten ilman muuta sunnuntaipuku-materiaalia

Sunnuntaipukuja ovat myös pari muuta kasuaalia versiota, jotka on repäisty kaapista juurikin sillä ajatuksella, että puvut olisivat mukavia päällä.

Teddy Lupin - Harry Potter

Kuvaaja: Helene Lindfors

Halusin muuten vain askarrella itselleni Harry Potter teemaisen punk liivin. Teddy vain sattui hahmona olemaan sellainen, että fandomissa on yleinen mielikuva, että Teddy on sinihiuksinen ja vähän kapinallinen/punk henkinen. Myöskin Teddy valikoitui hahmoksi, koska tämä on Puuskupuh ja liivin selässä oli jo minulle itselleni Puuskupuh-vaakuna.

Liiviä oli hauska askarrella ja muiden Potter-fanien kanssa kiva jutustella.

Hiccup Horrendous Haddock III - How to Train Your Dragon

Kuvaaja: Roosa

Hiccup on taas näitä awkwardeja teinisällejä, joita tykkään cossata. Olin myös tosi innoissani pehmo-Toothlessin tekemisestä. Pukuun olen aika tyytyväinen. Vaikkakin kun olen hiukan lihonut, puku ei istukkaan ihan niin hyvin. Oh well.

Olen muuten myös erityisen tyytyväinen viereiseen kuvaan. Siinä on jotenkin ilme kerrankin tosi kohdillaan.

prince Zuko - Avatar the Last Airbender

Kuvaaja: Ida Juva

Kavereiden kanssa oli jo pitkään ollut puhetta AtLA ryhmästä, koska niin moni löysi itselleen sopivan hahmon ja hahmotoiveet eivät edes menneet pahemmin ristiin. Minä olin tietysti angstinen teini-Zuko, joka ei osaa hankkia ystäviä.

Zukon kanssa pääsin maskeeraamaan arpea, mikä oli hauskaa. Lateksi-nenäliina pohjan tekeminen oli hauskaa, mutta arven värittäminen osoittautui vähän haasteellisemmaksi. Voisin ihan mielelläni joskus kyllä kokeilla arven maskeeraamista uudestaankin.

Peruukin kanssa oli omat ongelmansa, kun otsahiukset eivät meinanneet asettua nätisti. Ja piilarit hiersivät silmässä sen verran, että luovutin puolessa välissä päivää. Tämä puku täytyy joskus ehkä uusia vielä.

Tein myös toista kertaa jonkinlaista kenkien muokkausta. Ehkä tästä joskus vielä tulee jotain.

Nanase Haruka - Free! Iwatobi swim club

Kuvaajat: Thalionkalwen ja Sanna

Harua cossasin alunperin ranta Yukiin. Uikkarit tein, mutta muuten nappasin vaan kaapista mukaan hupparin ja uimalasit. Ranta Yukissa kävin ensimmäistä kertaa uimassa cossi päällä. Ensimmäinen kerta oli myös teippibindaukselle. En ollut ennen tullut tarvinneeksi open chest bindausta.

Myöhemmin innostuin tekemään version, jossa Harulla on pelkät uimahousut ja essu. Puku oli oikeastaan yllättävän mukava, joskin vähän viileä Traconiin. Essun kanssa tuli kokeiltua jotain open chest bindauksen vastakohtaa, kun selän piti olla teipitön.

Mihashi Ren - Ookiku furikabutte

Kuvaajat: Paula Rynty ja Laura Tikkanen

Roosa esitteli minulle Oofurin tosi homona baseball animena. Mihashi on tosi sympaattinen hahmo ja halusin cossata häntä. Puvun tekeminen oli ihan hauskaa. Tosin housut eivät nykyään enää taida mahtua, joten tämä puku lienee eläkkeellä, kunnes hankin uudet.

Oofuri ei ole ihan niin tunnettu sarja, joten kun bongasin muita cossaajia sarjasta, siinä tuli juteltua ja sovittua shootti Ropeconiin. Shoottaaminen oli hauskaa ja muu porukka oli tosi hilpeää. Silloin oli puhetta, että olisi kivaa saada kasaan koko joukkue, mutta sitä ei koskaan tullut tehtyä.

Myöhemmin heitin myös kaapista päälle Mihashin koulupuvun Turussa pidetylle cosplay-piknikille.

Armin Arlert - Shingeki no kyojin

Kuvaaja: Shiro samurai

SnK oli kovassa suosiossa ja pitihän se sitten itsekin katsoa. Tykkäsin hirveästi siitä, miltä sarjan animaatio näytti ja olin hirveän utelias tulevien juonenkäänteiden suhteen. Armin nousi nopeasti suosikikseni ja totesin myöskin, että sopisin kasvonpiirteideni puolesta häneksi ihan hyvin.

Lapsi-versio oli kaappicossi, kun 3D gear valjaat eivät valmistuneet ajoissa. Halusin kuitenkin tehdä remmit itse, koska se tarjosi mielenkiintoisen homman niiden hahmottamisessa. Tein myös ensimmäistä kertaa jonkinlaiset boot coverit. Onhan ne aika kömpelöt, mutta se oli ihan opettava kokemus.

Carlos the Scientist - Welcome to Night Vale

Kuvaajat: Ronja Verkkapuro ja minä

Iso osa kavereistani oli alkanut kuunnella Welcome to Night Valea, joten pitihän siitä sitten itsekin ottaa selvää. Roosan kanssa totesimme, että olemme selvästi Cecil ja Carlos, joten pitihän heitä sitten cossata.

Tykkäsin olla Carlos. Puku oli rento ja labratakkikin löytyi opiskeluiden puolesta autenttisesti hopeanitraatti- ja joditahraisena. Oikeanpuoleisen on tarkoitus olla enemmän kouluikäinen Carlos ja vasemmanpuoleinen on lähinnä puvun testausta.

Kokeilin myös ekaa kertaa hiuspuuteria ja se osoittautui sottaavaksi, mutta ihan ok ratkaisuksi ehkä pienissä määrissä.

Will Graham- Hannibal

Kuvaaja: Sofia Flinck

Will oli aika äkillisesti mieleen tullut cosplay idea. Osa siitä lähti liikkeelle, kun tajusin, että minulla on vähän saman malliset silmät kuin Willillä ja naamani olisi ehkä helppo taiteilla saman näköiseksi.

Puku oli oikeastaan suoraan kaapista ja kirpputorilta, mutta partaa pääsin tekemään ensimmäistä kertaa. Ja opin ehkä edes vähän kihartamaan hiuksiani suoristusraudalla.

Kyo Sohma - Fruits Basket

Kuvaaja: Shiro Samurai

Kyota cossasin lähinnä Shiro samurain pyynnöstä. Tämä oli cossaamassa Kyon senseitä ja isähahmoa, Kazumaa, ja kaipasi Kyota seurakseen. Olin joskus teininä katsonut animen, mutta se ei herättänyt erityisen suuria tunteita, vaikka pidinkin sarjan ideasta. Nyt luin kuitenkin mangan, joka oli paljon parempi.

Kyon puku näyttää yksinkertaiselta, mutta housujen ompelu taskuineen kaikkineen oli oma projektinsa. Kävi ilmi, että paitoja on helpompi tehdä kuin housuja, joissa on vetoketjusepalus.

Bilbo Baggins - the Hobbit: An Unexpected journey

Kuvaaja: MinMinWitch

Olen ollut Tolkien-fani jo kauan ennen kuin edes kuulin cosplaysta. Hobitin luin joskus ala-asteella, vaikkakin Sormusten Herra oli aina se suurin suosikki. Kun Hobitti-leffat ilmestyivät olin kuitenkin jo syvällä cosplay-suossa. Tykkäsin Bilbon designista ja arvelin oman naamani sopivan ihan hyvin hobitille.

Tähän pukuun ompelin oikeasti aika paljon osia ja maalasin kuvioita huiviin. Ja tein fimosta nappeja. Ensimmäistä kertaa myös liimasin Punanaamiosta vuonna nakki ostetut suippokorvat päähäni.

Tähän pukuun olen itse asiassa tosi tyytyväinen ja olen käyttänyt sitä aika paljon. Vieläkin voisin ehkä lisätä siihen miekan jos jaksaisin.

Bilbon kanssa osallistuin ensimmäistä kertaa jonkinlaiseen lavapyörähdykseen. Se oli kuumottavaa ja harmittaa, kun jälkikäteen olisin keksinyt ihan esityksentyngänkin. Mutta hei, ihan jopa sijoituin!

Ichijouji Ken - Digimon 02

Kuvaaja: Shiro samurai

Lapsena tykkäsin ehkä enemmän Pokémonista, mutta on pakko myöntää, että näin aikuisena Digimon vie voiton syvemmillä teemoillaan ja juonellaan. Tykkäsin aina hirveästi Digimon Keisarin/Kenin hahmokehityksestä. Halusinkin nimenomaan cossata "kilttiä" Keniä, joten valitsin villapaitaversion.

Puku oli aika yksinkertainen, mutta innolla askartelin itselleni vähän kömpelön digivicen ja söpön pehmo-Leafmonin.

Dr. Spencer Reid - Criminal Minds

Kuvaajat: Shiro samurai ja minä

Criminal Mindsia on tullut jo varsin monta tuotantokautta ja Reidin hiusmalli on vaihtunut usein. Samoin hahmon vaatemaussa on tapahtunut selvää kehitystä. Reid on ollut uskollinen ja mukava puku conien sunnuntaille. Vaatteet ovat yleensä olleet vain jotakin kaapista napattua. Kun hahmon vaatteet vaihtuvat n. kolme kertaa jaksossa, en näe että tarvitsisi välttämättä suoraan seurata referenssikuvaa.

Hahmon tunnistettavuuden kannalta olen hiljaksiin lisännyt pukuun luotiliivin, laminoidun henkilökortin ja revolverin. Etenkin revolverin muokkaaminen oli ihan hauska projekti.

Saitou Hajime - Hakuouki Shinsengumi Kitan

Kuvaajat: pikkuveli ja Shiro samurai

Tästäkin sarjasta taisin innostua kavereiden takia. Minut voi usein houkutella katsomaan ainakin pari ekaa jaksoa jotain intoilemalla cosplay-ryhmästä. Nytkin löysin siis itselleni mieluisan hahmon.

Tässä puvussa näin oikeastaan aika paljon vaivaa miekkoihin ja tuppiin, jotka on tehty puusta. Totta puhuen tupet olisi ehkä suosiolla kannattanut tehdä jostain kevyemmästä. 

Länsimaisen asun takkiin en ehkä ole ihan niin tyytyväinen kuin voisin. Mutta sen aikaisille ompeluskilleilleni se oli kyllä ihan hyvä suoritus.

Olennaisinta kuitenkin lienee, että ryhmässä cossaaminen oli kivaa.

Raistilin Majere - Dragonlance

Kuvaaja: Inkeri Lahtinen

Luin Drangonlanceja joskus teininä ja tietysti Raistlin oli suosikkini, niin kuin varmaan koko muunkin fandomin. Minkäs sille mahtaa; Raistlin on kryptinen ja ristiriitainen hahmo ja siksi todella kiehtova.

Tavallaan on harmi, ettei pukua ole tullut käytettyä sen enempää, koska sillä olisi ollut potentiaalia olla hieno. Näin jälkikäteen kaavun kangasvalinta kyllä kaduttaa. Kuvissa se voi näyttää siedettävältä, mutta on omaan makuuni ihan liian vaalea. Jos joskus innostuisin, voisin ehkä vähän korjailla pukua paremmaksi. Siitä voisi halutessaan tehdä tosi hienonkin.

Ukitake Juushiro - Bleach

Kuvaaja: Shiro samurai

Nuori Ukitake on niiltä ajoilta, kun Bleach ryhmä oli vielä vauhdissaan. Olin tehnyt uniformun jo aiemmin Kiralle, joten pelkästään uudella peruukilla sai uuden cossin. Ukitakea on taidettu pitää vain kerran eikä sitä ole edes kovin montaa kuvaa. Mutta en koskaan tainnut panostaa kyseiseen pukuun hirveän paljoa, joten ei sillä väliä.

Kikumaru Eiji - Pronce of Tennis

Kuvaaja: Shiro samurai ja ??

PoT innostus jatkui kavereiden kanssa ja puhetta oli edelleen ryhmäcosplaysta. Nyt kun yhden joukkueen uniformut oli jo tehty, niin niitähän voi ihan hyvin käyttää uudelleenkin. Päätin cossata Kikumarua, koska kaverini olivat cossaamassa Fujia ja Ryomaa ja Kikumaru meni hahmona paremmin yhteen näiden kanssa.

Kikumarun peruukki oli ensimmäinen, jota muokkasin ihan kunnolla. Ostin sopivammat sakset ja käytin paljon hiuslakkaa hiusten latvoihin. Olin ja olen edelleen melko tyytyväinen lopputulokseen.

Remus Lupin - Harry Potter

Kuvaaja: minä ja Milja Koskimies

Harry Potter on kestosuosikkini mitä fandomeihin tulee ja samaa voisi sanoa Remuksesta hahmona. Pidin Remuksesta oikeastaan ihan heti ja tämän kouluajat vangitsivat mielikuvitukseni jo ala-asteella. Ensimmäisen puvun Remukselle heitin kasaan, kun viimeinen elokuva ilmestyi ja reissasin Helsinkiin katsomaan sitä yhdessä muiden fanien kanssa. Sittemmin olen päivittänyt pukua aina välillä. Kirjoihin perustuvissa puvuissa on se kiva puoli, että voi vähän vapaammin tulkita hahmoaan. Viimeisimmäksi olen myös tehnyt "kirjaversion" aikuisesta Remuksesta.

Remukseni hiusmalli onkin siis vaihdellut jonkun verran. (Koska cossaajan oma hiusmalli on vaihdellut.) Aluksi en tehnyt kasvojen arpia, mutta myöhemmin aloin tehdä ne leffan malliin. Myöskin paremmin istuva kauluspaita ja neule on tullut ostettua, samoin leffoista tuttu kravatti. Aikuiselle remukselle ostin lähes kaiken kirpputorilta ja muuntelin tarpeen mukaan, mutta kaavun ompelin itse. Myös maskeeraaminen oli kivaa.

Kaidoh Kaoru - Prince of Tennis

Kuvaaja: Inkeri Lahtinen

Kaverini alkoivat taas intoilla uudesta sarjasta ja saivat minutkin mukaan. Urheiluanimet vetoavat minuun, koska joukkueen ryhmähengessä ja -dynamiikassa on aina jotain, mitä on kiva seurata. Ei minua niinkään se urheilu kiinnosta vaan hahmojen väliset suhteet ja niiden kehittyminen.

Prince of Tenniksestä suosikikseni valikoitui Kaidoh. Osittain siksi, että koin Kaidohn luonteen sellaiseksi, että kuvissa poseeraaminen olisi helppoa. Kavereiden kanssa ryhdyimme yhdessä tekemään pukuja. Oli omat haasteensa kolmen ihmisen kesken ihmetellä materiaaleja ja kaavoja. En tiedä ryhtyisinkö tähän uudestaan ainakaan kovin mielelläni.

Takkiin olen kuitenkin aika tyytyväinen. Ehkä se on vähän turhan iso, kun kokemattomina laitoimme aika reilusti varaa. Alla olevalla pikeepaidalla on kuitenkin ongelmia. Valitsimme joustamattoman kankaan, kuka enää muistaa miksi. Oma paitani on aika jämpti enkä varmaan mahtuisi siihen enää.

Kira Izuru - Bleach

Kuvaajat: Miika Ojamo ja Shiro samurai

Bleachista innostuin muutaman kaverini kautta. Kira oli suosikkini ja muutenkin pidin hirveästi juuri Soul Societyn porukasta.

Kun bongasin Turun Animeconiin tulevan Bleach-ryhmän, päätin pistää toimeksi ja tehdä puvun. Hakaman rakenteen hahmottaminen oli jännää hommaa, mutta luulisin saaneeni aikaiseksi ainakin ihan okei puvun. Siihen nähden, että kyseessä on toinen tai kolmas pukuni, olen aika tyytyväinen. Pitäisin tätä vieläkin päälläni ihan mielellään.

Ryhmä oli oikein mukaansatempaava ja teinkin myöhemmin muitakin Bleach-pukuja. Ryhmästä löytyivät myös pitkäaikaisimmat coniystävät.

Hibari Kyoya - Katekyo Hitman Reborn!

Kuvaaja: Ida Juva

Ensimmäinen cossini koskaan. Kaverit houkuttelivat Reborn! cosplay-ryhmään kanssaan. Hibari oli suosikkihahmoni ja puku ei näyttänyt liian monimutkaiselta. 

Olin silloin ihan hirveän ylpeä itse ommellusta takista ja kaukaa katsottuna se näyttääkin ihan siedettävältä. Huom. kaukaa katsottuna... Peruukki on taattua Punanaamio-laatua ja on nykyään tallessa lähinnä sitä varten, että siitä voi vaikka tehdä keihääseen karvaturvelon tms.

Hibirdin tein itse ja siihen olen oikeastaan vieläkin aika tyytyväinen. Sen pyllyssä on magneetti, jonka oli tarkoitus pitää se paikoillaan. Ei se kyllä ihan niin toiminut ja jouduin kuitenkin hakaneulalla laittamaan sen takkiin. Mutta metallikaiteisiin se tarttuu ainakin jotenkuten.

Cosvision - vanhoja ystäviä ja conifiiliksiä

Cosvision oli minulle tavallaan paluu conittamiseen nuorempana. Matkustin coniin yksikseni junalla ja nukuin lattiamajoituksessa. Nykyään sitä yleensä matkustaa porukassa ja tietää etukäteen kenen kanssa tulee liikkumaan conissa. Oikeastaan vähän tietoisestikin tein tämän valinnan enkä edes  hirveästi kysellyt minne kaverit ja tutut ovat menossa.

Tavaran raahaaminen mukana oli kyllä ikävää. En ole kaivannut tätä osaa teininä conittamisesta yhtään. Hiukan auttoi se, että olin ostanut kirpputorilta potkulaudan, jolla oli vähän nopeampi ja kevyempi potkutella sitten rautatieaseman, conipaikan ja majoituksen väliä.

Upea kulkupelini läpi conin.

Conipaikalla dumppasin tavarani narikkaan ja laitoin puvun kokonaan päälle. Cossattavat hahmot olivat oikeastaan samat kuin Popcultissa, mutta asut olivat erit. Lauantaina cossi oli Ned the Piemaker ja nimenomaan versio jaksosta Comfort food. Ajattelin, että hiukan monimutkaisempi asu kera piirakkahatun olisi paremmin tunnistettavissa. Puvun kanssa kyllä tuli kiire ja stressi ja olin oikeastaan aika helpottunut, että sain puvun yleensäkään valmiiksi.

Conipaikalla oli aika vähän porukkaa ja kokonaisuudessaan ihmisiä oli yllättävän vähän. Paitsi pukuhuoneessa, joka oli pieni ja tupaten täynnä. Suosiolla korjailin pukuani vessassa, joka sen sijaan oli oikeinkin iso ja täynnä peilejä.

Ensimmäinen ohjelma, johon menin, oli Rimpun luento cosplaysta ja mediasta. Luento oli juuri niin hauska kuin odotinkin ja myöskin varsin täynnä. Itselleni media ja journalismi ei ole niitä tutuimpia tutkimuksenkohteita, joten jotain uuttakin oli mukana.

Päädyin juttelemaan yllättävän paljon ihmisille. Olen huomannut, että yksin conissa tulee aktiivisemmin etsittyä juttuseuraa ja yksinäiselle cossaajalle tullaan puhumaan jotenkin enemmän. Juttelin mm. Hiccup ja Stoick cossaajien kanssa Pushing Daisiesista ja Isabelle-cossaajan kanssa Animal Crossingista. Etenkin Animal Crossingista löytyi juteltavaa jo siitä, millaisia kyläläisiä kummallakin on.

Evillustrator - Miraculous Ladybug

Gravity Falls -porukkaa

Isabelle - Animal Crossing

Bongasin myöskin tuttuja: ensin Jäärän, Zkitsunen ja Yamacun ja sitten Shiro Samurain, Frozen Angelin ja Sacchanin (+ Firithin, jota en tuntenut entuudestaan). Oli kiva nähdä pitkästä aikaa näitäkin ihmisiä. Siinä vaan käy niin, että porukka lakkaa conittamasta niin aktiivisesti tai ei satu koskaan tulemaan niihin coneihin, joihin itse on menossa. (Ja toisinpäin.)

Shiro samurain kanssa pidettiin myös pieni shootti Nedille. Oli kivaa saada muutama kuva puvusta. Olin kyllä huonosti valmistautunut enkä ollut yhtään miettinyt poseerauksia, mutta kai sieltä jotain kuvia saatiin.

Photo by Shiro samurai

Photo by Shiro samurai

Photo by Shiro samurai

Myös cossikisa tuli lauantain osalta katsastettua. Hall kisassa oli jännää nähdä millaisia pukuja sinne oli valittu, koska koko conin pukujen taso tuntui olevan aika korkea. Selvästi porukka on laittanut parastaan esille kun tapahtuma kuitenkin keskittyy cosplayhin. Kisan jälkeen livahdin hetkeksi katsomaan viimeiset sanat Cosplay ja liikuntarajoitteet -luennosta. Nyt toivonkin, että ohjelma pääsee vielä johonkin muuhunkin coniin paremmalle sijainnille, koska haluaisin nähdä sen kokonaisuudessaan.

Conipaikka alkoi sulkeutua hetkeksi enne iltabileitä. Sovin parin kaverin kanssa, että nähtäisi siellä ja potkuttelin kantamuksineni lattiamajoitukseen. Ilokseni bongasin sieltä ainakin yhden tutun naaman, Sannan, ja levitin makuupussini lähistölle. Lattiamajoitus tapahtui kiipeilykeskuksessa, joka oli aika top notch lattiamajoitus, koska puolet lattiasta oli peitetty paksulla jumppapatjalla, jolla sai nukkua. Hyvästi selkäkivut ja puutuneet käsivarret, joita olin etukäteen odottanut tapahtuviksi.


Pesin meikit pois ja laitoin itseni kasaan iltaa varten. Olin myös ihan hirveän nälkäinen, joten kävin keskustassa etsimässä ruokaa ja päädyin ensimmäiseen halvan näköiseen ruokapaikkaan. Vedin kebabia naamaan niin paljon kuin jaksoin ja hilpaisin iltabileisiin. Missasin ensimmäisen ohjelmanumeron, mutta ehdin aika sopivasti Pukuvuodon alkuun. Pukuvuoto oli oikein hilpeä, mutta huomattavasti sekavampi verrattuna ei-humalaisiin aiempiin versioihin. Odotan uteliaisuudella miltä leikattu versio tästä näyttää, koska juttu meni välillä sivuun ja pahasti. Nautin kuitenkin, kun voin vain hengailla kavereiden ja uusienkin tyyppien kanssa vähän aikaa. Tällaisista iltabileistä minä pidän.

Olisin ehkä jaksanut vielä tanssia, mutta kun kaikki tutut alkoivat liueta paikalta, lähdin minäkin majoitukseen suihkuun ja nukkumaan. Majoitushommat sujuivat oikein hyvin. Suihkuja oli tosiaan vain yksi per binäärinen sukupuoli, mutta näin pienellä majoitusporukalla se nipin napin riitti.

Sunnuntaiaamuna oli taas edessä pähkäily ohjelmien välillä. Cossi-kisat tuntuvat jotenkin vakiovalinnalta, mutta halusin myös jotain vähän erilaista ja päädyin menemään special effects makeup -luennolle. Siitä sai ihan hyvän kuvan halvoista materiaaleista, joista voi tehdä hirviömaskeja. Hirveästi promottiin myös puhujan tulevaa leffaprojektia, Backwood madnessiä. Mutta se kuulosti ja näytti oikeastaan aika siistiltä ja voisin ihan oikeasi käydä sen katsomassa kun se joskus tulee ulos ja katsottavaksi.

Sitten ei pitkään toviin tullut niin minua niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Käväisin myyntipöytäsalissa. Mukaan tarttui hattara ja XS palanen Worblaa. Ostin sen lähinnä että pääsisin tutustumaan materiaaliin ja siihen miten sitä käsitellään. Näin pienestä palasta voi ehkä tehdä koruja tai jonkun pienen maskin tai yhden pienen armorin palan tai jotain.

Photo by Shiro samurai

Sitten oli vuorossa Quinsonituksen konsertti. Kuuntelin vain ensimmäisen puoliajan ja melkein harmittaa etten jäänyt katsomaan koko settiä. Quinsonituslaisista näkee, että heillä on ihan hirveän hauskaa itselläänkin soittaessa ja se tuntuu ulottuvan yleisöönkin. Itse ainakin nautin kovasti, vaikken ihan kaikkia biisejä tuntenutkaan.

Toisen puoliajan jätin väliin, koska halusin vielä hengata hetken Shiro samurain kanssa, joka piakkoin ystävineen oli lähdössä kotimatkalle. Kävelimme Shiron kanssa lähikauppaan ostamaan välipalaa ja saatiin vihdoin vaihdettua muutamat kuulumisetkin. Pian kuitenkin huikkailtiin heipat sen kera, että useammin pitäisi puhua.

Kotimatkaa varten otin peruukin pois ja hain tavarani narikasta. Hetken odottelin, josko ystäväni Noora ilmestyisi kotimatkaseuraksi. Tälle oli kuitenkin tullut vielä joku kiire, joten hiki hatussa potkulautailin rautatieasemalle ja ehdin laiturille juuri kun junani kuulutettiin saapuvaksi. Kotimatka kului ilman ihmeempää. Pelasin Animal Crossingia ja sen kanssa matka katosi nopeasti.

Popcult - ohjelmaa ja musikaali

Lähiaikoina minuun on aina ennen conia iskenyt iso epävarmuus siitä, minkä puvun laitan. Niin nytkin. En ole hetkeen ehtinyt tehdä mitään isoja, uusia pukuja, joista olisin ollut erityisen innostunut. Tämä varmasti kontribuoi siihen, että jää yleensäkään jotain pohdittavaa pukuvalintoihin. Tälläkin kertaa pähkäilin hyvän aikaa pukujen vaivalloisuutta pitää päällä versus tunnistettavuus. Lopulta oli helpottavaa todeta, että viis tunnistettavuudesta ja laittaa puku, johon innostusta oli edes vähän. Kyseinen puku oli Ned the Piemaker sarjasta Pushing Daisies.

Conireissu alkoi taas perjantaisella siirtymisellä ystävämme Idan kämpälle. Sieltä käsin oli lauantaiaamulla mukava automatka itse conipaikalle. Lauantain puku oli bileasu!Nitori, jota pidin cosplay-tanssiaisissa. Ajattelin, että puku voisi kaivata vielä pyörähdystä kunnon conissa ja pientä photo shoottia nyt ainakin. Pukua parantamaan lainasin Roosalta ankkarepun nimeltä Kaino-Vieno. Kaino oli pieni reppu, mutta oikein suosittua coniseuraa.

Con alkoi reissulla kirpputorihuoneeseen. Ensinnäkin viemään kavereiden tavaroita myyntiin. Minun mukaani tarttui ruskea puolipitkä peruukki 10 eurolla. Pussissa ei ollut kuvaa, mutta väri oli hyvä ja turhan pituuden voi leikata pois. Tämän peruukin tulevaisuudessa on ehkä Haruhi Fujioka Ouran Highschool Hostclubista. Tai miksei siinä välissä jokin larppi-hahmokin? Kotona totesin, että peruukki oli takussa ja otsahiukset oli nyrhitty melko lyhyiksi. En siti kadu, koska 10 euroa. Ja saan tästä mielenkiintoisen projektin, jossa parhaani mukaan pelastan tämän peruukin.

Käytävässä tapasin tuttuja ja liityin heidän seuraansa Potter-miitissä. Tylyconia mainostettiin ahkerasti ja itselläni ainakin on kaikki suunnitelmat mennä sitten vuoden päästä sinne. Miitistä minulle jäi käteen myös ajatus siitä, että jos Turussa olisi jästihuispausjoukkue, liittyisin ehkä siihen aika äkkiä.

Miitin jälkeen pidin välillä taukoa ohjelmista ja kiertelin taidekujan. Ja käytiin tässä välissä kaupassakin ostamassa välipalaa. Välipalat popsittiin aika nopeasti, koska seuraavaksi oli kiire cossi-kisaan. Kisa ei ollut mitenkään kovin pitkä. Sarjat olivat design ja perus pukukisa. Design-kisa on ideana tosi kiva ja porukka tekee aina tosi siistejä juttuja. Näkee, että itseään ei päästetä helpolla vaikka design ei olekaan suoraan lähteestä.

Kisa loppui aika nopeasti, mikä ei kyllä haitannut, koska marssin siitä suoraan eri päähän rakennusta katsomaan Pottereiden pimeä puoli -luentoa. Sinällään luennossa ei ollut paljoa uutta, mutta pitäjät olivat ihan hauskoja ja nautin silti. Luennon jälkeen jäin oikeastaan vain tönöttämään paikoilleni, koska samassa salissa alkoi pian Steven Universe-luento. Luento oli laadukas ja toi jopa joitain minulle uusia ajatuksia.

Sitten oli hetki vielä conia. Roosa otti hieman kuvia cossistani. Nitori sai ainakin yhdeltä ihmiseltä kehuja ja olin kovin otettu, kun minua sanottiin söpöksi varmaan kolme kertaa alle minuutissa.

Kuvien jälkeen porukkamme alkoi kasaantua. Viimeinen taidekujakierros tälle päivälle tehtiin ja vegaani-ystäväni johdattivat meidät Soi Soihin syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Se joka sanoo vegaaniruokaa mauttomaksi ei ole käynyt oikeassa paikassa syömässä.

Sunnuntain cossi oli Ned the Piemaker. Olin harkinnut, että tekisin hahmolle piirakkalaatikon, jollaisia tv-sarjassa aina välillä näkyy. Ja päällystinkin kotona kenkälaatikon  puupintaa imitoivalla kontaktimuovilla. Mutta laatikko oli vaiva kantaa mukana ja päätin tyytyä vain vaatteisiin. Ehkä hahmo ei ollut erityisen tunnistettava, mutta en piitannut siitä, mikä oli oikeastaan aika vapauttavaa.

Conipaikalla ehdin taas kierrellä hetken taidekujalla ja myyntipöydillä ennen Cosplay ja feminismi-luentoa. Miron näkökulma homona sosiaalialan opiskelijana ja LGBT+ aktivistina oli mielenkiintoinen, koska itselläni ei ole mitään mainittavaa taustaa oikeassa tutkimuksessa aiheeseen liittyen. Valitettavasti luento oli kovin lyhyt, koska juttua olisi varmasti riittänyt tuntikausiksi.

Kiire kuitenkin oli niin meillä kuin luennonpitäjälläkin Valitsen sinut! -musikaaliin. Kaverit olivat pitäneet paikkaa ja jännityksellä asetuimme paikoillemme. Jännitystä oli ilmassa myös kaverimme Nooran puolesta, joka kohta flunssaisena, mutta päättäväisenä kiipeäisi lavalle muiden musikaalilaisten joukossa. 

Musikaali oli upea. Ensinnäkin itkin ihan luvattoman paljon. Toiseksi se puvustus! Niin nokkelia juttuja oli tehty pokémonien puvustamisessa. Blastoise oli yksi lemppareistani. Paljon kimono ja hakama-tyylisiä elementtejä oli käytetty, samoin samurai-haarniskan tyyppisiä osia. Blastoiselle kaiken kruunasi kilpi-reppu. Myös Bulbasaurin sipuli saa erityismaininnan.

Saalis taidekujalta

Musikaalin jälkeen kävimme joukkohalaamassa Nooraa ja liukenimme sitten conipaikalta läheiseen Heseen ja lopulta kotiin. Matkalla puhuimme vielä hassuista Potter-ryhmäcosseista Tylyconia ajatellen. Con oli mukava ja viihdyin vaihteeksi paljon ohjelmissa enkä kadu yhtään; ohjelmat oli hyviä.

Seuraavaksi on edessä Cosvision!