Lauantaina oli herätys neljän aikaan ja edessä viitisen tunnin ajomatka. Olihan se aika puuduttavaa, mutta se hetki kun katselet tietä ylittäviä Vocaloideja ja sitä suurta cossaajien massaa jonottamassa sisäänpääsyä ja navigaattorikin ilmoittaa, että "Olette saapuneet päämääräänne" kyllä korvasi sen.
Reid oli erittäin mukava cossi päällä, siihen kun nyt kumminkin kuuluu melkeinpä tavallisia vaatteita. Luotiliivi tosin oli kuuma, niin kuin aiemmin jo arvelinkin, mutta koska päivä ei ollut ihan äärettömän helteinen, en kärsinyt siitä erityisen paljoa. Lähdin tosiaan coniin Reidin kanssa niillä fiiliksillä, että kenelläkään ei tule olemaan aavistustakaan mitä cossaan. Joten jokainen niistä noin viidestä ihmisestä, jotka tulivat jotain minulle puhumaan Reidistä tai Criminal Mindsista, piristivät valtavasti päivääni. Tuli sellainen olo, että cossi kannatti tehdä, kun en itse ollut ainoa, jonka tein iloiseksi sillä cossilla. Joku (Nezumi, I believe) antoi minulle jäätelönkin jättäen minut sinne istumaan hiukan pöllämystyneenä jäätelö kädessä ja ihmettelemään tapahtuiko tämä juuri oikeasti.
Muuten lauantai sujui minulle aika normaaliin tapaan kavereiden kanssa ympäri conia pyörien. Katsastettiin myyntipöytien tarjonta ja käveltiin ympäriinsä katsomassa cosseja ja juttelemassa tuttujen kanssa.
Yhdessä välissä porukka hajaantui ja pidin pienen tauon. Toisin sanoen otin luotiliivin pois ja istuskelin autossa juomassa kahvia. Ja otin huvikseni muutaman kuvan siinä.
Majoitukseksi olin varannut itselleni pikkuisen mökin Rauhalahden leirintäalueelta. Ihmeen hyvin sitä onnistuu levittämään kaikki tavaransa vaikka sitten pitkin sitä 6 neliömetrin mökkiä, koska sunnuntaiaamuna oli edessä typötyhjä matkalaukku ja tavaraa joka paikassa.
Sunnuntaille oli sitten vuorossa Saitou Hajime. Desuconista viisastuneena laitoin kimonon alle lyhyet housut; Paljon mukavampaa, eikä tarvitse niin paljon huolehtia siitä miten istuu ja kävelee. Saitou on cossina sellainen, että kokoajan jokin osa tuntuu olevan pielessä; kimono valuu hiljalleen auki, vyö löystyy, katanat ovat tiellä eivätkä pysy hyvin, kaulahuivin päät eivät suostu pysymään selän puolella... Mutta siitä huolimatta tykkään cossata Saitouta. Luonne sopii taas kerran minulle ja hahmon ulkonäkö on myös minun makuuni.
Sunnuntain kohokohta olikin ilman muuta photo shoot conipaikan viereisessä puistossa. Kovin paljon vakavamielisiä kuvia ei tainnut tulla otetuksi, mutta sitäkin enemmän oli hauskaa. Hijikata (Jozo) meitä lähinnä piti liikkeellä. En voi sanoa muuta, kuin että odotan mielenkiinnolla kuvamateriaalia mitä tästä irtoaa, koska en ole enää ihan varma minkälaisia kuvia sitä oikein tulikaan saatua aikaiseksi. Tai sitten näköala kaverin noin kymmenen sentin päässä oleviin silmiin tai vaihtoehtoisesti vieressä olevaan puunrunkoon vaikeutti hiukan mielikuvan muodostumista siitä mitä muut ihmiset olivat tekemässä siinä vieressä. xD
Menin myös Hopeanuoli!musikaalia katsomaan, viimeksi kun sain tyytyä siihen mitä YouTubella oli tarjota. Eikä tämä todellakaan pettänyt odotuksiani. Valitettavasti vaan esitys tuntui venyvän, joten lähdin pois kesken mitä ilmeisimmin karhujen sotatanssin, jotta ehtisin vaihtaa kaikki derppaavat kimonokerrokset johonkin missä olisi mukavampi ajaa takaisin kotiin. Vielä ehdin jutella muutamien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa ennen kuin coni meni kiinni ja ihmiset lähtivät kotiin päin.
Nyt sitten pohdintaan jää Traconin cossit. Aiemmin suunnitelmissa oli Kyouraku Shunsui Bleachistä seuraksi Valkoisen Samurain Ukitakelle. Päädyin kuitenkin lykkäämään tätä jonnekin myöhemmäksi. Joten olen tässä pyöritellyt mielessäni ainakin western-versiota Saitousta ja Digimonin Ken Ichijoujia. Tai ehkäpä Raistlin ansaitsisi toisenkin ilmestymisen ihan conissa asti? Tai jos olen oikein laiska, aina on sen seme-uke -testin Innocent Uke, johon en oikeastaan tarvitse paljon muuta kuin kissankorvat ja ehkä hännän.
