Tanssahtelua cosplayssa

Viime viikonloppuna oli aika PK-seudun cosplay harrastajien järjestämille cosplay-tanssiaisille. En ole aikaisempina vuosina jaksanut lähteä, koska en olisi kuitenkaan tanssinut ja matka tuntui liian pitkältä siihen nähden. Mikä tänä vuonna sitten muuttui? Se, että olen hiljalleen uskaltautunut haparoiden tanssilattialle, kiitos sen yhden larpin missä sai tanssahdella hahmonaan, jonka kuuluikin olla jähmeä ja huono tanssija. Ja lisää boostia tuli SM-kisojen iltabileistä, joissa myös parin kaverin turvin uskalsin hiukan tanssilattialle myöskin.

Puvuksi valikoin Nitorin Free!:stä. Innostunein olin tekemään oman designin ensimmäisen kauden lopputunnarin bile-asusta. Nitori kun ei esiinny tanssiklubi-asussa ollenkaan. (Yleisesti Nitorin puuttuminen kaikenlaisista official arteista on ihan tyhmää. :( ) Oikeastaan parissa päivässä ompelin kasaan college-takin ja T-paidan. Niistä ei ole sen ihmeempää sanottavaa. Kaksipuolinen silitettävä liima-paperi on vieläkin parasta tavaraa.

Kuvan otti Helene Lindfors.

Bileiden lisäksi olennainen osa tanssiaisia olivat myös perinteiset tanssit. Tätä varten nappasin vain kivan yhdistelmän omistamiani juhlavaatteita. Pakko on myöntää, etten oikeastaan osannut näistä perinteisistä tansseista mitään muuta kuin pornopolkan. Bussimatkalla tapahtumaan selasin läpi youtube-videoita tansseista. Paikan päältä bongasin myös tutun kaverin, joka suostui selittämään minulle miten muutama tansseista menikään. Pääsin siis pariin kolmeen tanssiin mukaan sen turvin että askeleet olivat helpohkot, muistin ne videotutoriaaleista edes vähän ja parini pystyi neuvomaan. Tanssiminen olikin yllättävän hauskaa. Syytän yläastetta siitä, että se on pilannut paritanssien (yms.) maineen.

Tapahtumapaikalla bongasin muutenkin joitakin tuttuja ja pääsin jutustelemaan pitkästä aikaa näiden kanssa. Joskus on ihan virkistävää lähteä yksin reissuun niin voi sitten rauhassa olla ja mennä ja jutella tutuille. Kun vielä saisi aikaiseksi mentyä juttelemaan uusillekin typeille. Silmäilin hiukan paikalla olevaa Rin-cossaajaa, mutten sitten uskaltanut. Senpai didn't notice you this time, Nitori.

Iltabilemäisempi osio olikin sitten enemmän osallistuttavissa, koska nyt ei tarvinnut ihan varsinaisesti osata tanssia. Ujosti hyppäsin välillä mukaan rinkiin, josta tunsin ainakin pari naamaa. Välillä taas istahdin reunalle. Oli hauskaa seurata, mitkä biisit kiskaisivat koko salin tanssimaan. (...heeei, macarena!) Hiukan harmitti, kun oli pakko lähteä kohti Kamppia ja kotiin vievää linja-autoa, kun salista tuli putkeen ainakin kolme oikein tanssittavaa biisiä.

Paluumatka oli kamala, kiitos humalaisten aikuisten miesten, jotka olivat ilmeisesti olleet katsomassa jääkiekkoa. En ole koskaan ollut niin iloinen, että joku tuntematon istuu viereeni bussissa. Kiitos siitä että läsnäolosi esti viereeni istumisen humalaisemmilta yksilöiltä. Tästä huolimatta reissu oli koko komeudessaan ihan hauska. Seuraavalla kerralla voisi tietysti pyydellä yöpaikkaa kavereilta niin ei illalla tulisi niin hirveä kiire pois.

Bye bye~